Vuoden 2016 kuukausiesitelmät alkoivat 15.1. Kalle Knaapin esitelmällä Teatteria Komnenosten ajan Bysantissa? Theodoros Prodromoksen Katomyomakhia. Knaapi valmistelee väitöskirjaansa klassisten kielten oppiaineessa ja tutkii bysanttilaista tekstiä, Theodoros Prodromoksen Katomyomakhiaa eli ”Kissojen ja hiirien taistelua”.
Vanha kissa ja nuori hiiri. By Auguste Vimar – Bibliothèque nationale de France, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=16264487
Theodoros Prodromos eli noin 1100–1165/70 Bysantissa ja kirjoitti laajan tuotannon, johon kuului myös draamankaltaisia dialogimuotoisia tekstejä, joista Katomyomakhia on yksi esimerkki. Teksti käsittää 384 säettä. Juoni on lyhyesti seuraavanlainen: hiiret kärsivät kissan hirmuvallan alla ja päättävät hyökätä tätä vastaan. Osa hiiristä jää odottamaan, kun toiset lähtevät hyökkäykseen. Hyökkäyksen aikana kissa kuolee sattumalta ja lopuksi hiirillä on kaikki hyvin. Knaapin mukaan teksti viittaa useisiin eri antiikin teksteihin, mutta näitä viittauksia ei ole juurikaan analysoitu.
Tekstin genremäärittely ei ole helppoa. Bysanttilaisesta teatterista ei tiedetä mitään, eikä ole varmaa onko teatteri-instituutiota edes ollut olemassa Bysantissa, joten nopeasti ajatellen vaikuttaisi siltä, ettei tekstiä voi määritellä näytelmäksi. Knaapi kuitenkin pohti mitä teatterilla loppujen lopuksi tarkoitetaan ja miten se määritellään. Hänen mukaansa kulttuurisia ilmiöitä voidaan tutkia teatterillisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi bysanttilaiset dialogitekstit todennäköisesti luettiin ääneen, eli esitettiin jonkinlaisen yleisön edessä. Emme tiedä esityskäytännöistä mitään, mutta voidaan olettaa että tekstin lukija tai lukijat ovat saattaneet eläytyä tekstiin esimerkiksi muuttamalla ääntään tai elehtimällä.
Vaikka esitystilanteista ei olekaan säilynyt mitään varmaa tietoa, on Knaapin mukaan tärkeää pohtia sitä, miten ja millä perusteilla määrittelemme tekstin johonkin tiettyyn genreen kuuluvaksi. Esimerkiksi bysanttilaisia tekstejä ei ole perinteisesti määritelty teatteriksi, koska on ajateltu että Bysantissa ei ollut teatteria. Määritelmä kuitenkin väistämättä vaikuttaa siihen, miten me luemme tekstiä ja miten me tulkitsemme sitä, mihin kiinnitämme huomiota. Knaapin tarkoituksena onkin tutkimuksessaan paitsi luoda tarkempi kuva Katomyomakhiasta tekstinä, myös tutkia sitä, miten suhde teatteriin on vaikuttanut aiemman tutkimuksen tulkintoihin tekstistä.
Helmikuun esitelmä pidettiin 19.2. kun Mari-Liisa Varila puhui aiheesta Tieteellisten tekstien transmissio 1500-luvun englanninkielisissä käsikirjoituksissa ja painetuissa kirjoissa. Varila on tutkinut aihetta väitöskirjassaan, joka on tällä hetkellä esitarkastuksessa.
Mari-Liisa Varila pitämässä kuukausiesitelmää. Echo360-kuvakaappaus videosta.
Varila aloitti esitelmänsä muistuttamalla, ettei 1400-luvulla kehitetty kirjapainotaito muuttanut kerralla kirjojen julkaisemista. Painettujen kirjojen ohella julkaistiin vielä runsaasti käsinkirjoitettuja kirjoja. Käsikirjoituksia julkaistiin vielä pitkälle 1600-luvulle asti. Tutkimuksessa mielenkiinto ei-painettuihin kirjoihin kuitenkin loppuu usein kirjapainon keksimiseen. Ei-painetusta materiaalista tutkitaan lisäksi yleensä ainutkertaisia, erityisen kauniita tai näyttäviä tai kuuluisien henkilöiden omistamia kirjoja, jolloin vaatimattomammat ja yleisemmät käsinkirjoitetut tekstit jäävät usein tutkimatta.
Hyvä esimerkki ovat tieteelliset käsikirjoitukset, joita on säilynyt hyvinkin paljon. Tästä materiaalista suurin osa on vielä editoimatta. Tieteelliset tekstit voivat kuitenkin paljastaa yllättävän paljon oman aikansa kielestä, kulttuurista ja ajattelutavoista. Vaikka tieteelliset tekstit ovatkin erittäin kiinnostava lähderyhmä, liittyy niihin tiettyjä haasteita. Käsikirjoituksissa esimerkiksi vaihdetaan kieltä vaikkapa latinan ja englannin välillä. Toisaalta välillä on vaikea määritellä mitkä käsikirjoitukset ovat samaa tekstiä, sillä käsikirjoituksiin on saatettu kopioida vain hyvin lyhyitäkin pätkiä jotakin tekstiä, kun taas toiseen käsikirjoitukseen on otettu mukaan useampia tekstejä ja täydennetty aikaisempaa omilla huomautuksilla tai lainauksilla muista lähteistä.
Tieteellisten tekstien tutkimuksessa täytyy myös ottaa huomioon, että jotkin tieteenalat eivät enää ole osa tiedettä, vaikka ne ovat aikanaan sitä olleet. Mari-Liisa Varilan tutkima astrologia on hyvä esimerkki tästä. Vielä esimerkiksi 1500-luvulla astrologia ja astronomia nähtiin samaksi tieteen alaksi, mutta nykyään astrologiaa pidetään pseudotieteenä. On kuitenkin tärkeää, että 1500-luvun astrologiaa tutkitaan tieteellisenä oppialana, joka on vaikuttanut myös nykyisen astronomian kehitykseen.
Kuva Berryn herttuan rukouskirjasta (1410-luku), jossa on kuvattuna horroskooppimerkkien vaikutukset ihmisen kehoon. ©Photo. R.M.N. / R.-G. Ojda
Astrologia perustui ajatukseen siitä, että tähtien liikkeet vaikuttavat suoraan maan päällä tapahtuviin asioihin. Astrologiaa saatettiin siis käyttää apuna esimerkiksi sairauksien diagnosoinnissa tai lääkkeiden määräämisessä, sillä tähtien asennon ajateltiin olevan yhteydessä siihen miksi ihminen oli sairas. Toisaalta kuitenkin tähdistä ennustaminen nähtiin kiellettynä ja huonona astrologiana.
Astrolabi. By Rama – Own work, CC BY-SA 2.0 fr, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=7294462
Varila puhui esitelmässään myös siitä, että käsikirjoitustutkimuksessa on syytä ottaa aina huomioon myös se, että käsikirjoitukset ovat myös esineitä. Erityisen hyvin tämä tulee esille hänen aineistossaan, jossa käsikirjoituksissa saattaa olla esimerkiksi pergamentista tehtyjä, käyttökelpoisia astrolabeja. Tutkijan on siis osattava ottaa myös käsikirjoitus esineenä osaksi lähdeaineistoaan.
Lopuksi Varila huomautti, että vaikka astrologia kuulostaa meistä nykyisin hyvinkin oudolta ja eriskummalliselta ajattelulta, niin kielen tasolla on helppoa nähdä yhteys 1500-luvun astrologian ja nykytieteen välillä. Molemmissa pyritään kielellisesti osoittamaan asioiden syy-seuraus suhteita ja viitataan aikaisempiin auktoriteetteihin.
Kuukausiesitelmän videotallenteen voit katsoa Echo360-palvelun kautta.