Professori emerita Irmeli Helin puhui TUCEMEMSin Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio-luentosarjalla maanantaina 24.10. Hänen luentonsa aiheena oli Martin Lutherin virret – osa eurooppalaista kulttuuriperintöä. Helin on tutkinut luterilaisten virsien käännöksiä ja kirjoittanut Lutherin virsien pitkästä historiasta Suomessa myös TUCEMEMSin uudessa Pohjoinen reformaatio -kirjassa.
Professori emerita Irmeli Helin
Helin puhui aluksi siitä, kuinka reformaatio muutti myös kirkon suhtautumista lauluihin. Katollisena aikana tavallinen seurakunta ei päässyt osallistumaan kirkkolauluun kuin korkeintaan suurina juhlapyhinä, jolloin seurakunta saattoi laulaa jonkin latinankielisen laulun säkeistön omalla kielellään. Pääasiassa laulaminen tapahtui kuitenkin latinaksi ja papit sekä kuorot lauloivat koko liturgian. Muutos tapahtui kuitenkin reformaation myötä, kun jumalanpalvelukset alettiin laulaa kokonaan kansankielellä. Liturgisten laulujen ohella alettiin myös varhaisessa vaiheessa laulaa virsiä, joihin seurakunta saattoi osallistua, ja vähitellen virren veisuusta kehittyikin yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä luterilaisen jumalanpalveluksen piirteistä.
Martin Luther oli tunnetusti itsekin musikaalinen henkilö, joka sanoitti ja sävelsi virsiä. Helin kertoi luennolla, että Lutherin mainitaan joskus sanoneen musiikin olevan Jumalan huomenlahja ihmisille. Tämä kuvastaa sitä, kuinka tärkeää musiikki Lutherille oli. Lutherin arvellaan sanoittaneen tai säveltäneen yhteensä noin 45 virttä, joista suurin osa on säilynyt meidän aikaamme ja ovat edelleen käytössä eri kirkkojen virsikirjoissa tai laulukokoelmissa.
Eniten Lutherin virsiä on saksalaisissa virsikirjoissa, joissa niitä on mukana 36 eli melkein kaikki säilyneet Lutherin virret. Nykyisessä suomenkielisessä virsikirjassakin Lutherin omia virsiä on kahdeksantoista kappaletta. Myös muissa pohjoismaissa Lutherin virret ovat säilyttäneet suosiotaan. ”Yhteispohjoismaisia virsiä” on yhteensä kahdeksan, niitä ovat muun muassa virsi 222 ”Jeesus Kristus, elämämme”, virsi 170 ”Jumala ompi linnamme” ja virsi 21 ”Enkeli taivaan”.
Lutherin virsi ”Eine feste Burg ist unser Gott”, eli Jumala ompi linnamme on varmasti Lutherin tunnetuimpia virsiä, ja sitä lauletaan myös muissa kuin luterilaisissa kirkkokunnissa. Suomalaisille virrellä on aivan erityinen merkitys ”lähes toisena
Joulurauhan julistuksessa lauletaan Jumala ompi linnamme -virsi.
By LPfi – Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=12209768
kansallislauluna”, kuten Helin asian ilmaisi. Edelleen virttä lauletaan esimerkiksi joulurauhan julistamisen yhteydessä, ja sitä on laulettu historian saatossa kansallisen, yhteisen vaaran aikoina.
Toinen yhtä suosittu virsi on Enkeli taivaan, joka on kaikissa pohjoismaissa suosittu jouluvirsi. Luther teki virren alun perin omien lastensa joulukuvaelmaa varten, mutta nopeasti sitä alettiin käyttämään myös seurakunnan jumalanpalveluksissa. Virsi on säilyttänyt suosionsa Suomessakin jouluvirtenä, vaikka nykyään sitä enää harvoin lauletaan täysipitkänä. Virsien merkityksen suomalaiselle kulttuurille voi kuitenkin aistia siinä, kuinka yhä edelleen ihmiset nousevat lähes vaistomaisesti seisomaan virren viimeisen säkeistön kohdalla.
TUCEMEMSin luentosarja jatkuu marraskuussa vielä yhdellä luennolla, kun 28.11. klo 17.00 FT Mikko Kauko pitää luennon otsikolla Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus. Ensi keväänä järjestämme taas uuden luentosarjan, jonka päivämäärät ja puhujat löytyvät alta. Luentojen otsikot päivitetään myöhemmin marraskuun aikana TUCEMEMSin nettisivuille.
Kevään 2017 luentosarjan puhujat ja aikataulu (Turun tuomiokirkossa):
23.1. klo 17.00 Mia Korpiola
20.2. klo 17.00 Kirsi Salonen
20.3. klo 17.00 Riitta Laitinen
24.4. klo 17.00 Liisa Seppänen
15.5. klo 17.00 Tanja Toropainen
Miika Norro