Perjantaina 4.11. Variantti-verkosto ja TUCEMEMS järjestivät kollokvion Aineistona käsikirjoitukset. Aihe herätti kiinnostusta, esitelmäehdotuksia tuli runsaasti ja yleisöäkin oli paikalla nelisenkymmentä ihmistä.
Ensimmäisen session teemana oli Tiedettä ja oppineisuutta. Päivän aloitti Reima Välimäen hänen väitöstutkimukseensa perustuva esitelmä Saksalais-böömiläisten
Reima Välimäki pitää esitelmäänsä.
inkvisiittorimanuaalien muutoksesta 1400-luvulla. Välimäen mukaan useimmat Petrus Zwickerin inkvisitiokuulusteluihin perustuvat kirjoitukset ovat käsikirjoitustraditioltaan erilaisia kuin muut inkvisitiomanuaalit, sillä niissä ei ole yhtä paljon juridisia kaavoja ja muita inkivisitioprosessiin kuuluvia osia. Välimäen mukaan nämä kirjoitukset ovatkin olleet tavallisen seurakuntapapiston käytössä heidän valvoessaan harhaoppisten katumusharjoituksia ja opettaessaan seurakuntaa välttämään harhaoppeja.
Harri Uusitalo esitelmöi Aitolahden koodeksista. Tämä 1600-luvulla kirjoitettu tekstikokonaisuus löytyi vasta 1960-luvulla ja laajemmin sitä on alettu tutkia vasta aivan viime vuosina. Koodeksi sisältää suomennoksen kuningas Kristoferrin maanlaista. Uusitalo esitteli koodeksia ja vertaili sen kieltä kahteen muuhun tunnettuun suomennokseen samaisesta maanlaista. Hän myös pohti käsikirjoituksen kirjoittajan henkilöllisyyttä, ja kertoi että yksi mahdollinen ehdokas tekstin kirjoittajaksi on lainlukija Hartvig Speitz.
Maria Lehtonen puolestaan puhui Pehr Kalmin talousopin luentojen luentomuistiinpanoista 1700-luvulta. Pehr Kalm (1716-1779) oli tunnettu kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija, joka piti useita luentokursseja Turun akatemiassa, missä hän toimi ensimmäisenä talousopin professorina. Lehtonen esitteli erilaisia säilyneitä luentomuistiinpanoja Kalmin luennoilta, jotka käsittelivät muun muassa karjankasvatusta ja puutarhanhoitoa.
Matti Peikolan esitelmän aiheena oli turkulainen 1700-luvun kokoomakäsikirjoitus, joka on säilynyt Turun kaupunginkirjaston Vanhassa kokoelmassa. Kokoelma sisältää hyvin monenlaisia tekstejä. Käsikirjoituksen kokoamiseen ovat osallistuneet useat eri ihmiset, ja iso osa teksteistä vaikuttaisi olevan kopioitu vanhemmista käsikirjoituksista. Peikolan mukaan tämä kertoo aikakaudelle tyypillisestä muinaismuistoharrastuksesta.
Toisessa sessiossa aiheena oli Kielikysymyksiä, ja sessio olikin monikielinen, kun esitelmiä kuultiin kolmella eri kielellä. Session ensimmäisen esitelmän piti Juhani Härmä, joka puhui suomalaisten kirjoittamista ranskankielisistä kirjeistä 1700-luvulta. Härmä on tutkinut Kansallisarkiston kokoelmasta löytyviä kirjeitä 1700-luvulta, joissa vallitsevina kielinä on ruotsi ja ranska. Kieli saattaa vaihtua usein kesken kirjeenkin ilman näkyvää syytä. Kirjeet osoittavat selvästi ranskan olleen aateliston keskuudessa tärkeä kieli ruotsin rinnalla 1700- ja 1800-luvuilla.
Patricia Berg puhui otsikolla Arabiska på svenska – arabisk skrift i Georg August Wallins Skrifter. Berg on ollut mukana Svenska Litteratursällskapet i Finlandin hankkeessa, jossa on editoitu ja julkaistu Georg August Wallinin käsikirjoituksia. Wallin oli 1800-luvulla suomalainen tutkija, joka teki pitkän tutkimusmatkan Lähi-itään. Wallin kirjoitti matkaltaan
Patricia Berg esitelmöi Georg August Wallinin kirjoituksista.
kirjeitä ja piti päiväkirjaa. Berg kertoi esitelmässään erityisesti siitä, kuinka editioissa on ratkaistu käsikirjoitusten monikielisyyteen ja erilaisiin kirjoitustapoihin liittyviä kysymyksiä, muun muassa kuinka latinalaisin aakkosin kirjoitettua arabialaista tekstiä tai arabialaisin aakkosin kirjoitettua ruotsinkielistä tekstiä on käsitelty editioissa.
Samuli Kaislaniemi kertoi ERRATAS-hankkeesta, jonka tarkoituksena on selvittää useiden englanninkielisten kirjeiden editiokokoelmien ortografista luotettavuutta. Tähän mennessä hankkeessa on luotu kaavake, jonka avulla arviointi on mahdollista suorittaa. Sen lisäksi on käynyt ilmi, etteivät editiot ole kovin usein täydellisen luotettavia ortografisesta näkökulmasta, sillä sanojen kirjoitusasuja ja välimerkitystä on useimmiten muutettu tai yhdenmukaistettu.
Kolmannen session otsikkona oli Käsikirjoitukset edition aineistona. Jens Grandell esitteli hanketta, jossa Zacharias Topeliuksen yliopistoluennoista luodaan moderni tekstikriittinen digitaalinen editio. Topelius toimi Helsingin yliopistossa historian professorina 1854-1875, minä aikana hän piti myös kyseessä olevat luennot. Grandell kertoi editiotyöstä ja niistä periaatteista, jotka ovat työtä ohjanneet.
Ruut Kataisto pohti esitelmässään, mikä määrä käsikirjoituksia on riittävä kriitiseen editioon. Kataisto tutkii kardinaali Domenico Capranican (1400-1458) elämäkertoja ja tekee niistä kriittisen edition. Kataisto pohti esitelmässään edition tekemiseen liittyviä kysymyksiä, kuten mitä tehdä, jos uusia käsikirjoituksia editoitavasta tekstistä löytyisi monta uutta kappaletta?
Sara Norja puhui esitelmässään The Mirror of Alchemy teoksesta. Norja tutkii kyseistä tekstiä ja sen eri käsikirjoitusversioita, joita on säilynyt yhteensä seitsemän kappaletta 1400–1600-luvuilta. Norja luo käsikirjoituksista kaksi editiota, yhden dokumentaraisen TEI-XML -muotoisen tutkimustarkoitusta varten ja yhden lukijaystävällisemmän best text -edition.
Viimeisessä sessiossa aiheena oli tekstin materiaalisuus ja sen tuomat haasteet. Anna Oja piti esitelmän, jossa pohti faksimile-painosten asemaa osana tutkimustyötä. Oja vertaili faksimile-painoksia ja digitaalisia jäljennöksiä käsikirjoituksista ja pohti näköispainoksen hyötyjä tutkimukselle.
Viimeisenä seminaarissa puhui Aino Liira, joka esitteli väitöskirjansa aineistona toimivan Polychronicon-teoksen käsikirjoituksia. Liira kertoi miten hänen tutkimassaan aineistossa ilmenee eroja eri käsikirjoitusversioiden välillä tekstin paratekstielementeissä, eli esimerkiksi otsikoissa, esipuheissa, hakemistoissa tai muissa sellaisissa elementeissä, jotka ohjaavat tai auttavat teoksen lukemista. Nämä elementit voivat kertoa kirjan käytöstä, tilaajista ja käsikirjoitustuotannosta yhdessä käsikirjoitusten fyysisten piirteiden, kuten koon ja koristelun kanssa.
Miika Norro