Syksyn tauon jälkeen TUCEMEMS järjestää taas keväällä kuukausiesitelmiä. Kevään ensimmäinen esitelmätilaisuus oli 27.1.2017, jolloin puhumassa oli FT Sonja Hukantaival otsikolla Rakennusten ritualistiset kätköt – Kansanusko arkeologian näkökulmasta. Hukantaival väitteli viime syksynä samasta aihepiiristä.
Rakennuskätköillä Hukantaival tarkoitti tahallisia rakennuksen rakenteisiin kätkettäviä esineitä. Perinne on ikivanha, ja jatkuu edelleen, joskin sille annetut merkitykset ovat muuttuneet eri aikoina. Aikarajaus väitöstutkimuksessa oli kuitenkin 1200–1950 välillä, eli kattoi lähes koko Suomen historiallisen ajan.
Hukantaival käytti tutkimuksessaan moniaineistoista menetelmää, jossa lähtökohtana olivat arkeologiset löydöt. Suurimman osan aineistosta muodostivat kuitenkin folklore-tiedonnannot, joita oli kerätty erityisesti 1800-luvulla. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin muutamia historiallisia lähteitä, kuten oikeuspöytäkirjoja, joissa rakennuskätköistä kerrotaan.
Esitelmässään Hukantaival esitteli kiinnostavasti sitä, kuinka erilaiset kätketyt esineet liittyivät useimmiten tiettyihin kätkösyihin. Esimerkiksi hevosenkallo kätkettiin aineiston mukaan useimmiten uunin rakenteisiin torjumaan syöpäläisten pääsyä sisälle taloon.
Hevosen kallon uskottiin suojaavan taloa syöpäläisiltä. By Dr. Karl Rothe, Ferdinand Frank, Josef Steigl – Naturgeschichte für Bürgerschulen. Dr. Karl Rothe, Ferdinand Frank, Josef Steigl. I. Wien 1895, Verlag von A. Pichler’s Witwe & Sohn., Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=640234
Elohopeaa puolestaan kätkettiin usein suojaksi pahaa vastaan, esimerkiksi pahantahtoista taikuutta vastaan. Kolikoilla saatettiin kommunikoida talonhaltijan kanssa menestyksen takaamiseksi.
Erilaisia kätkösyitä oli useita, joskin selvästi tärkeimmäksi nousivat talon suojeluun, syöpäläisten torjuntaan ja onnen ja varallisuuden varmistamiseen liittyvät syyt. Silloin tällöin kätköissä saattoi olla kyse myös naapurin vahingoittamisesta, mikä tietysti vaikeuttaa arkeologin mahdollisuuksia tunnistaa hyväntahtoinen taikuus pahantahtoisesta, sillä molemmissa käytettiin samoja esineitä ja samoja paikkoja taikuuden harjoittamiseen, jolloin arkeologinen löydös voi periaatteessa viitata kumpaan tahansa taikuuden muotoon. Arkeologian näkökulmasta kätköjen erottaminen hukatuista tai vahingossa rakenteisiin joutuneista esineistä on joskus vaikeaa, sillä esimerkiksi kolikko saattaa joutua lattianrakoon myös vahingossa. Joissakin tapauksissa kätkö on kuitenkin selvästi tunnistettavissa, kuten edellä mainitun uuniin muuratun hevosenkallon tapauksessa. Myös kahden tiilen väliin muurattu kolikko on selvästi tahallisesti kätketty.
Ylivoimaisesti eniten kätköjen haluttiin suojaavan noitien pahoilta taioilta. Tuon ajan ajattelussa noita saattoi olla kuka tahansa kateellinen naapuri, joka halusi tuhota tai
Sonja Hukantaival pitää esitelmää.
ryöstää itselleen talon vaurauden ja omaisuuden. Rakennukseen tehtävän kätkön uskottiin voivan estää pahanvoiman pääsy sisälle taloon, jolloin noita tai tämän taikuus ei voinut vahingoittaa rakennuksessa asuvia tai olevia ihmisiä tai eläimiä. Erityisesti navetta tuli suojata hyvin, sillä siellä olivat lehmät, jotka tuottivat talon vaurauden.
Kätköperinne on tunnettu koko Suomessa, joskin se on painottunut eri tavoin eri alueilla ja eri aikoina, ja jatkuu edelleen. Kätköjen merkitys on muuttunut. Kun ennen kätköt oli suunnattu nykyhetkessä uhkaavia vaaroja vastaan tai vaihtoehtoisesti kommunikointiin menneitten sukupolvien esi-isien kanssa, niin nykyiset kätköt on suunnattu tuleville polville, kertomaan jotakin meidän ajastamme, kuten julkisten rakennusten perustuksiin muurattavien aikakapseleiden kohdalla.
Seuraavat kuukausiesitelmät pidetään 17.2.2017 ja 10.3.2017 klo 14 Janus-salissa.
Miika Norro