TUCEMEMS järjesti perjantaina 11. marraskuuta seminaarin suomalaisen reformaation kansainvälisistä kytköksistä. Tarkoituksena oli nostaa myös muiden suomalaisten paikkakuntien merkitys esiin osana reformaatiota, unohtamatta tietenkään myös Turkua, Suomen tuolloista pääkaupunkia ja kirkollisen elämän keskusta.
Päivän aloitti arkeologi Liisa Seppäsen esitelmä Turun kaupunkikuvan muutoksista reformaation aikana. Hän kertoi, että kirkollisten kiinteistöjen määrä väheni merkittävästi reformaation aikana, mutta toisaalta kaksi uutta kirkkoa otettiin käyttöön, joskin vain lyhyeksi aikaa. Seppäsen mukaan kirkollisten kiinteistöjen siirtyminen maallisen vallan
käsiin, samoin kuin Kuusiston piispanlinnan purkaminen, osoittivat symbolisesti kirkon vallan vähenemisen ja siirtymisen kruunun alle.
Ilkka Leskelän esitelmä käsitteli suomalaiskaupunkien yhteyksiä Itämeren piiriin, ja mahdollisia reformaation vaikutuksia, joita Suomeen levisi noiden yhteyksien avulla. Leskelä on tutkinut tulliluetteloita ja kaupunginraatien ja kauppiaiden kirjeenvaihtoa, ja tältä pohjalta hän osoitti, että suomalaisilla on ollut aktiiviset kontaktit Tallinnaan, Gdanskiin ja muihin hansakaupunkeihin. Hänen mukaansa kauppiaiden lisäksi myös talonpojat purjehtivat esimerkiksi Viipurista Tallinnaan. Myös pienestä Rauman kaupungista ulkomaille purjehti vuosittain useampikin laiva miehistöineen. Suomalaisia on siis käynyt vuosittain kaupungeissa, joissa reformaatio oli ehtinyt jo pitkälle ennen kuin reformaatio tuli virallisesti Suomeen. Uudet ajatukset ovat siis voineet olla jollakin tapaa tuttuja suomalaisille kauppiaille ja talonpojille siinä kohtaa, kun reformaatio käynnistettiin valtiovallan toimesta.
Reima Välimäki puhui Tübingenin yliopiston kreikan kielen professorin Martin Crusiuksen päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1585. Tuolloin yliopistossa vieraili Thomas Laurentii, kirkkoherra ”Suomen metropolista Turusta”. Päiväkirjamerkintä kertoo Suomesta ja siitä miten koko Pohjola miellettiin tuon ajan Saksassa.
Mikko Hiljasen esitelmä puolestaan käsitteli kirkkoherrojen taloudellista asemaa 1500-Ruotsin valtakunta oli velkaantunut sodassa Tanskaa vastaan, ja kuningas Kustaa Vaasa alkoi parantaa taloutta reformaation avulla peruuttamalla kirkon omaisuutta kruunun käyttöön. Hiljasen mukaan tämä vaikutti paitsi piispojen ja muiden kirkon suurmiesten asemaan, mutta myös tavallisten paikallisseurakuntien kirkkoherrojen talouteen. Heidän palkkansa pienenivät, mutta vaikutukset olivat joka puolella valtakuntaa samankaltaiset, joten reformaatio ei synnyttänyt eriarvoisuutta papiston keskuudessa. Tämä osoittaa myös, että reformaatio on hyvin voinut tapahtua eri puolilla Suomea kohtalaisen samanaikaisesti, tai ainakin palkkojen pienennykset ovat tuntuneet joka puolella samoihin aikoihin.
Janika Ahon esitelmä Isonkyrön kirkon seinämaalauksista esitteli yhden reformaatioajan kirkkoherran, Jakob Geetin, joka oli hyvinkin varakas ja vaikutusvaltainen henkilö. Hän tilasi ja kustansi kirkkoon seinämaalaukset, jotka ovat reformaation oppien mukaisia. Seinämaalaukset tuolta ajalta ovat harvinainen poikkeus Suomessa, mutta Ruotsissa vastaavia kirkkoja löytyy muutamia.
Kaisa Häkkinen puhui Mikael Agricolan teosten sanaston itäisistä lainoista. Mikael Agricola oli kotoisin Pernajasta, mutta muutti jo noin kymmenvuotiaana Viipuriin kouluun, missä kasvoi aikuiseksi. Viipuri oli monikielinen kaupunki, ja Häkkisen mukaan Agricolan teoksissa voikin olla joitakin sanoja esimerkiksi venäjän kielestä ja suomen itämurteista,
joita Viipurissa puhuttiin, vaikka kirjakielensä pohjana Agricola tarkoituksellisesti käytti länsimurteita.
Tanja Toropaisen esitelmä jatkoi samasta aihepiiristä kuin edellinen esitelmä. Toropaisen aiheena olivat itäiset vaikutteet reformaatioajan varhaisissa teksteissä, joita kirjoittivat myös muut kuin Agricola. Näissä käsikirjoituksissa esiintyy itäisiä piirteitä, kuten monikon persoonamuotoja myö, työ ja hyö. Nämä esiintymät vahvistavat ajatusta siitä, että Viipuri olisi ollut reformaation tärkeä keskus uuden opin varhaisina vuosina Suomessa.
Jyrki Knuutila puhui Tukholmasta ja kaupungin suomalaisesta seurakunnasta, sekä sen vaikutuksesta reformaation kehitykseen Suomessa. Tukholmassa oli suuri suomenkielinen vähemmistö, joka eli kaupungissa pysyvästi. Lisäksi kaupungissa vieraili jatkuvasti suomalaisia kauppiaita, talonpoikia ja aatelisia, joten kaupunki on ollut hyvin merkittävä uusien ajatusten leviämisen keskus myös Suomen kannalta.
Viimeisenä puhui Marja Hartola siitä, miten reformaatio muokkasi suomalaista ruokakulttuuria. Tärkeimmät näkyvät muutokset olivat pakollisten paastoaikojen loppuminen, mutta lopulta suurta ja yhtäkkistä muutosta ruokailutavoissa ei kuitenkaan tapahtunut.
Miika Norro