Jos määrittelisin oman tutkimusaiheeni hyvin laajasti, sanoisin että tutkimukseni kohteena on kirja ja sen ominaisuudet. Olen kiinnostunut kirjasta monelta kantilta: toisaalta tekstien välittäjinä, toisaalta käyttöesineinä ja ihailun kohteina. Kirja on esineenä kiehtova, sillä sen tutkimus yhdistää monia tieteenaloja ja näkökulmia. Voidaan keskittyä kirjan sisältöön ja vaikkapa sen taiteelliseen arvoon tai yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Toisaalta voidaan tutkia esimerkiksi editiohistoriaa tai yksittäisiä kappaleita ja niiden omistushistoriaa.
Useimmiten kirjantutkimuksesta tai kirjahistoriasta puhuttaessa tarkoitetaan varhaisten painettujen kirjojen tutkimusta. Niin painettujen kirjojen kuin käsikirjoitustenkin tutkimuksella on pitkät perinteet mutta tutkimusalat ovat olleet paljolti toisistaan erilliset. Askelia kohti näiden kahden tutkimusperinteen yhdistämistä on kuitenkin jo otettu. Omakin tutkimukseni pyrkii osaltaan rikkomaan rajaa käsikirjoitusten ja painettujen kirjojen välillä.
Ennen kaikkea olen kiinnostunut kirjojen fyysisistä tai materiaalisista ominaisuuksista. Materiaalivalinnoilla ja kirjan sekä sen sisältämän tekstin ulkoasulla on merkittävä rooli siinä, miten lukija lähestyy kirjaa, tai siinä, kuka ylipäänsä päätyy lukijaksi. Kuten missä tahansa tuotteessa, ulkoasu herättää mielikuvia. Ostopäätöksemme perustuvat usein mielikuviin todellisen tiedon sijaan. Samoin mielikuvilla ja ennakko-odotuksilla on tärkeä rooli kun valitsemme vaikkapa kirjastosta mieleistämme luettavaa tai silmäilemme tieteellistä julkaisua arvioidaksemme, sisältääkö se omalle tutkimusaiheellemme hyödyllistä tietoa.
Arvioinnin apuna käytämme esimerkiksi otsikoita, kirjan kansia, abstraktia tai esipuhetta, sisällysluetteloa ja muita niin kutsuttuja paratekstejä. Pienikokoinen tai vaikealukuinen fontti voi olla jollekulle syy jättää kirja hyllyyn, samoin kun kiinnostava kansikuva tai tuttu kirjailija voi toiselle olla peruste valita jokin kirja luettavaksi. Uutta tietoa etsiessämme yritämme edellä mainittujen elementtien avulla saada selville, miten kirjan, artikkelin tai vaikka nettisivun sisältö suhteutuu aiempaan tietoomme eli kannattaako käyttää aikaa koko tekstin lukemiseen vai etsiä jotakin hyödyllisempää.
Tekstin fyysistä muotoa ei useinkaan tule ajatelleeksi, vaikka viestin välittämiseksi se on miltei yhtä tärkeä osa tekstiä kuin se, mitä tekstissä sanotaan. Toisinaan kuitenkin esimerkiksi typografiset valinnat kiinnittävät huomiomme, eivätkä aina hyvällä tavalla: esimerkkinä voisi mainita Comic Sans -fontin, jonka vastustamisesta on kehkeytynyt kokonainen ilmiö internetissä. Avatessamme kirjan antavat sivun asettelu, värit ja kirjasinvalinnat jo ensivilkaisulla viitteitä ensinnäkin tekstilajista: onko kyseessä runo- vai proosateksti, kaunokirjallisuus vai tieteellinen teksti jne. Vielä kirjoja tärkeämpää asettelu on esimerkiksi erilaisissa asiakirjoissa ja hakemuksissa.
Ensisijaisesti tietoa välittävissä teksteissä tekstin rakenne vaikuttaa sisällön omaksumiseen: tekstin jako pienempiin kokonaisuuksiin kuten lukuihin ja kappaleisiin tai vastaaviin yksiköihin periytyy jo antiikin ajalta. Kautta historian kopioitsijat ovat pyrkineet
Koristeellinen initiaali. London, British Library, Burney MS 216, f. 32v
kehittämään tekstien asettelua sivuilla lukuprosessin helpottamiseksi sekä luomaan välineitä oikean tekstinkohdan löytämiseen. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi hakemistot ja juoksevat otsikot sivun ylälaidassa. Koristeelliset alkukirjaimet ja reunukset kaunistivat tekstiä ja lisäsivät kirjan arvoa, mutta ne myös ohjasivat lukijaa tekstin rakenteen hahmottamisessa. On kiehtovaa selvittää, miten vastaavat elementit siirtyivät tekstin kopiosta toiseen ja muuttuivat tämän prosessin aikana, sekä miten ja miksi tekstin ulkoasu muuttui, kun alun perin käsikirjoituskopioina levinnyt teksti saatettiin painettuun muotoon.
Comic Sansia ja hienolaatuista vasikannahkapergamenttia yhdistää siis se, että niillä molemmilla on mahdollisuus vaikuttaa lukijaan ennen kuin tämä on lukenut ainoatakaan sanaa tekstistä. Tekstien ja kirjojen materiaalisten ominaisuuksien tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa paitsi tuotantoprosesseista myös niiden kulttuurisesta kontekstista: ajatusten, aatteiden ja informaation välityksestä ja levittämisestä, lukutapojen ja niiden myötä kenties ajattelutapojen muutoksista. Eivätkä nuo muutokset ole vain historiaa, sillä erilaiset tekstit ja niiden muuttuvat käyttötavat ovat yhä enenevässä määrin osa ympäröivää kulttuuriamme.
Aino Liira