Lokakuun 8. päivänä 1895 Turun ruotsinkielisen lyseon juhlasaliin saapui noin 100–150 kuulijaa seuraamaan The Fisk Jubilee Singersin konserttia. Korkeat pääsylippujen hinnat vaikuttivat todennäköisesti yleisön määrään, vaikka lauluyhtye tunnettiin laajasti. 24-vuotias yhtye oli ensimmäisellä Suomen-kierroksellaan, mutta se oli esiintynyt Euroopassa jo useaan otteeseen. Vuonna 1866 perustettu, mustille tarkoitettu Fiskin yliopisto keräsi suositun yhtyeen avulla rahaa omaa toimintaansa varten. 1890-luvulla kiersi kaksi samannimistä yhtyettä, jotka molemmat pitivät itseään alkuperäisinä.

The Fisk Jubilee Singersin kahdeksan laulajaa saapuivat Turun satamaan Tukholmasta höyrylaivalla, mutta he konsertoivat ensin Helsingissä ja Porvoossa ennen siirtymistään Turun kautta Poriin, Tampereelle, Hämeenlinnaan ja Viipuriin. Yhtyettä johti tässä vaiheessa sopraano Maggie Porter Cole, hieman yli 40-vuotias Tennesseessä syntynyt entinen orja, josta oli tullut sen merkittävin hahmo.

Spirituaalit, hengelliset laulut tekivät mustien musiikkia tunnetuksi. Sanoitusten raamatulliset viittaukset helpottivat toisenlaiseen perinteeseen tottuneita hyväksymään oudot soinnut ja rytmit. Laulut oli käännetty ohjelmalehtiseen ruotsiksi, mutta turkulainen yleisö tuskin tiesi, mitä se oli tullut kuulemaan. Yhtyeen laulua tallennettiin vasta vuonna 1909. Ennen konserttia kirjoitetut jutut korostivat eksotiikkaa, ”värillisiä laulajia”.

Lyseon juhlasalissa istui myös muutamia toimittajia, joiden seuraavana päivänä julkaistut arviot ovat varhaisimpia suomalaisia mustan musiikin arvosteluja.  Sanomalehti Aurassa kerrottiin konsertin omituisesta vaikutuksesta. Kuoro lauloi puhtaasti mutta monotonisesti ja sen ”väritykset” eli voimakkuuden vaihdokset olivat yllättäviä. Amerikkalaisten säveltäjien ”iloisista” kappaleista hän piti paljon, tosin ”nämä ilokkaat sävellykset, joiden suorituksessa usein mimiikki oli tarvittavana lisänä, olivat toisinaan sitä laatua, että kuulija ehdottomasti tuli ajatelleeksi, oliko niiden esittämisen paikka hyvin valittu.” Lyseon rakennus oli liian arvokas tila tällaiselle musiikille.

Sen sijaan Åbo Underrättelser kertoi innostuneesta vastaanotosta. Laulajien äänet olivat olleet vahvoja, mutta he lauloivat myös hienoja pianissimoja. Yleisö vaati ylimääräisiä numeroita niitä kuitenkaan saamatta. Ohjelmisto oli vaihtelevaa ja konsertin loppupuolella Maggie Porter Cole lauloi jopa Kantelettaren hittilaulun ”Tuoll’ on mun kultani” – tosin ruotsiksi. Sen esitys ei kuitenkaan toimittajaa viehättänyt.

The Fisk Jubilee Singers lähti junalla Poriin ja lopulta monta kaupunkia kierrettyään se jätti Suomen. Sen laulamat spirituaalit ja maalliset laulut jäivät elämään amerikkalaiseen laulukirjaan.  Kanteletar palasi mustien lauluyhtyeiden ohjelmistoon 1950-luvun alussa, kun The Delta Rhythm Boys levytti ”Tuoll’ on mun kultani” suomeksi.

/Janne Tunturi
Kuva: The Fisk Jubilee Singers n. 1880 Wikimedia Commons