Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1893 uteliasta yleisöä kerääntyi Turun uuteen urheilupuistoon, jota kutsuttiin vielä tuossa vaiheessa Samppalinnan kentäksi. Aikansa suosikkilajeille omistettu kenttä otettiin käyttöön Åbo Idrottsvänner/Turun urheiluystävät -seuran järjestämillä kilpailuilla. Ohjelmassa oli pyöräkisoja, ja niiden välissä pelattiin Suomen ensimmäinen tennisturnaus. Jokainen katsoja piti esillä pääsylippua mahdollisesti yleisön joukossa kulkevia tarkastajia varten. Jatkuva vesisade kastoi niin katsojat kuin pääsyliput, mutta tapahtuman järjestämistä se ei estänyt.
Pyöräily ja tennis olivat 1890-luvulla trendikkäitä urheilulajeja, jotka herättivät varmasti katsojien kiinnostuksen. 1870-luvulla kehittynyt tennis oli rantautunut Suomeen jo seuraavalla vuosikymmenellä, siitä käytettiin englanninkielistä nimeä lawn tennis. Pelistä oli tullut nopeasti hyvin suosittu. David Berryn teos Tennis – radikaali historia (Vastapaino 2021) selittää pelin merkitystä paitsi ajanvietteenä myös yhteiskuntaa muuttaneena toimintana. Tenniskentillä naisten merkitys oli lähes yhtä suuri kuin miesten ja sekanelinpelissä he olivat jopa samaan aikaan kentällä.
Elitistisestä maineestaan huolimatta tennis tarjosi porvaristolle mahdollisuuden harrastaa aatelisten ja jopa kuninkaallisten rinnalla. Tenniskentällä kohdattiin samanarvoisia lajin harrastajia, joita ei arvioitu vain heidän yhteiskunnallisen asemansa kannalta – kunhan pelaaja kuului vähintään ylempään keskiluokkaan. 1900-luvun puolella myös työväestö alkoi harrastaa lajia.
Moderni tennis oli syntynyt 1870-luvulla ja pian palloa lyötiin ympäri maailmaa mahdollsimman tarkasti ajetuilla ruohokentillä. Turussa lokakuun 1893 alussa kenttä oli ainakin märkä, mutta pelaamista se ei estänyt. Vaikeissa olosuhteissa miesten sarjan voitti varatuomari Rosenlew ja naisten puolella H. Stahl.
Rosenlewin perheessä harrastettiin tennistä jo 1800-luvun lopulla. Pojista (Fredrik) Walter oli suorittanut oikeustutkinnon vuonna 1892. Hän ei ollut vielä seuraavana vuonna varatuomari, joten uutinen saattoi hieman ennakoida kaivattua titteliä. Pikkuveli Conrad tunnettiin myös tenniksen ystävänä, mutta hän oli turnauksen aikana vasta 18-vuotias. Sahateollisuuden ja muun yrittämisen myötä syntyneet kiinteät yhteydet Englantiin vaikuttivat todennäköisesti Rosenlewien tennisinnostukseen.
Kuten niin urheilun historiassa, naisten aktiivisuudesta on jäänyt vähemmän lähteitä. Kuka oli H. Stahl? Ketkä muut osallistuivat naisten sarjaan? David Berryn mukaan tenniskentät olivat väyliä emansipaatioon ja yleensäkin yksi ensimmäisistä julkisista tiloista, joissa naiset saivat toimia muutenkin kuin miestensä puolisoina. Suomenkin osalta tätä ilmiötä voisi tutkia.
Urheilupuiston ensimmäiset kentät olivat lajin nimenkin mukaisesti ruohoa, vaikka lokakuun sateessa vuonna 1893 kenttien pinta saattoi jäädä arvailujen varaan. Englantilainen tennis oli nimenomaan nurmella pelattu laji. 1800-luvun lopussa Etelä-Ranskassa alettiin tehdä kenttiä, joiden pinta olikin tiilimurskeen, keraamien ja kivien sekoitusta. Rivieran hellettä tämä massakentäksi kutsuttu alusta kesti paremmin. Turun urheilupuiston kentätkin vaihtuivat melko pian punahehkuiseksi massaksi.
Tänä kesänä näitä massakenttiä ja pelivuoroihin liittyvää niiden hoitoa voi vielä kokeilla ennen kuin kentät uusitaan.
Massakentälle pääsee pelaamaan myös Naantalissa, jonka kirkkopuisto on Varsinais-Suomen toinen klassinen tenniskeskus. Sielläkin pelattiin jo 1800-luvun lopulla, kun kylpylä- ja tenniskausi alkoivat samaan aikaan.
Kirjallisuutta
Berry, David. Tennis – radikaali historia. Tampere. Vastapaino 2021.
Kanerva, Juha ja Vesa Tikander. Urheilulajien synty. Helsinki: Teos, 2012.
Sandelin, Benedict. Ett borgerskapets projekt: Åbo Idrottsvänner och Idrottsparken 1890–1910. Historisk Tidskrift för Finland 4/1997, 493-536.
/ Janne Tunturi