Sitsien hinta kaikilta 13 e. KideApp laskuttaa ilmoittautumisen yhteydessä, Google-lomakkeen kautta ilmoittautuneilta kerätään korttimaksu paikan päällä.
Hintaan sisältyy kolme ruokalajia sekä ruokajuomat, lisäjuomia omakustanteisesti.
Pukukoodi smart casual sekä soveltuva päähine eli tevisläisillä mytsi tai ylioppilaslakki, jos mytsiä ei vielä ole.
Tapahtumassa vierailee myös jonkinlainen UG-joulupukki. Jos koet olleesi kiltti, tuo lahja (n. 5 e), niin sinuakin lahjotaan.
Huom! Nämä sitsit ovat ehdottomasti kaikille osakuntalaisille, heidän ystävilleen ja osakuntalaisuudesta kiinnostuneille. Ei yksinomaan opiskelijatapahtuma. Tervetuloa mukaan siis aivan kaikki mihinkään ominaisuuteen katsomatta!
Ensimmäinen maakuntaretki sitten viimeisimmän toteutui vihdoin! Allekirjoittaneen muistin mukaan edellisen tapahtumavuosi olisi saattanut olla 2009, mutta virhemarginaalia on. Osa matkalaisista oli käynyt maakuntaretkillä jo 1990-luvulla.
Lähdimme matkaan kolmen auton voimin – miltei Hämeenlinnaan vaan ei aivan. Ensimmäinen pysähdys oli Pyheen kyläkaupalla Kustavintien varrella. Munkkikahvit ja toiletti miellyttivät kävijöitä, mutta jo puolen tunnin matkan päässä Turusta saa tuntea eläneensä kuplassa, kun kauramaitoa ei ole, saati vegaanista sämpylää. Tyytyväisinä jatkoimme kuitenkin kohti Lokalahtea.
Tammien tarkastajamme K. H. oli kyennyt selvittämään kolmen tammen sijainnin: Paattisten, Kustavin sekä Uudenkaupungin. Lisäksi Lokalahden tammesta oli melko hyvä arvio, ja Lokalahti-seuran varapuheenjohtajan neuvojen sekä maakunta-arkistoon vietyjen kuvien avulla yksilö löytyikin Lokalahden kirkkomaan viereltä. Se oli kasvanut täysin normien mukaisesti 50 vuodessa 172 cm ympärysmittaan, ja maallikon silmään näytti hyvinvoivaltakin.
Ryhmäkuva Lokalahden tammella. Kuva: Kimmo Makkonen.
Tammihan on Varsinais-Suomen maakuntakukka, ja lisäksi puuintoilun taustalla on osakunnan Hekka-projekti, joka toteutettiin Turun yliopiston 50-vuotisjuhlavuonna 1970. Tuolloin jokaiseen Varsinais-Suomen kuntaan istutettiin tammi, ja osakunnan senioriyhdistys onkin valinnut joka syyskokouksessaan henkilön seremonialliseen tammien tarkastajan virkaan, jotta saataisiin pidettyä yllä käsitystä tammien kunnosta. Tiedossa on, että ainakin yksi on kaadettu rakennushankkeen tieltä.
Lokalahdella katsastettiin myös Ilkka Kanervan hauta ja muistomerkki sekä ihailtiin tyylikästä taukopaikkaa.
Lokalahden taukopaikka. Kuva: Kimmo Makkonen.
Koska osallistujat olivat intomielisinä katsomassa kaikkea yksityiskohtaisesti ja koska pahin makeanhimo oli taltutettu jo ensimmäisellä tauolla, suunniteltujen Ugin Pakkahuoneen munkkikahvien sijaan suunnattiin suoraan Bonk-museoon, johon oli varattu opastettu kierros. Jos joku lukijoista ei ole siellä käynyt, kannattaa mennä! Jätän konseptin selittämättä, jottei kokemus mene pilalle. Purkita vihasi ja anna kalavalosi loistaa.
Ennen opastusta oli aikaa paikallisoppaamme kohtuullisenmittaiselle eli kaksi kysymystä käsittäneelle tietokilpailulle Uudenkaupungin historiaan liittyen. Kollektiivisesti saatiin jotakuinkin piste kasaan, mitä voi pitää hyväksyttynä suorituksena.
Oppimistulokset nousuun Bonk-yhtiöiden tuotteilla! Kuva: Kimmo Makkonen.
Retken infokirjeessä oli mainittu, ettei ruokataukoa ole suunniteltu vaan omat eväät olisivat suotavat. Ilmeisesti osallistujat halusivat kuitenkin tukea paikallista yritystoimintaa – mikä on luonnollisesti kiitettävää – ja halusivat ravintolaan. Lahden (ei siis joen eikä kanavan) rannasta löytyi Captain’s Makasiini, jonka seitanpihvien kysyntä taisi ampaista tänä syyspäivänä vuotuiseen huippuunsa. Tauko oli eittämättä paikallaan, koska sen jälkeen suunnattiin kävelykierrokselle kaupungin empire-puutalokeskustaan. Tyyliin sopivasti keskeiset kadut olivat leveitä ja valmiita suuremmallekin meiningille, ja lisäksi vaaleat pastellisävyt olivat suuressa suosiossa. Näimme myös eduskuntataloksi kutsutun uuden hulppean koulukeskuksen ja Uudenkaupungin Jää-Kotkien (etkö ole muka kuullut?) kotihallin sekä saimme tietää, että paikallinen urheilukeskittymä tarjoaa myös hiihtotunnelin. Matkan varrella ihailimme myös näköalaa Luotsimuseolta – puut olivat vähän kasvaneet eteen – ja valtavaa märssypurjeen raakapuuta sekä kävimme likellä Beelzebubin asuinsijoja.
Kävelimme kohti Rauhanpuistoa tarkistamaan myös Uudenkaupungin tammen. Matkalla näimme Uudenkaupungin rauhan muistomerkin – osa näki sen virallisen ja osa yritti kovasti miettiä, miten pärekorit ja tuohituotteet liittyvät kyseiseen rauhansopimukseen. Tästä ei taidettu päästä selvyyteen.
Rauhanpuistossa oli vain yksi tammi, joskin se oli luonnollisesti viimeisessä nurkassa tulosuuntaamme nähden. Se ei ollut kasvanut aivan yhtä rehvakkaasti kuin lokalahtelaisserkkunsa, mutta 161 cm oli ympärysmittaa kuitenkin ja reipas vaikutelma.
Tammien tarkastaja ja assistentti työssään. Kuva: Kimmo Makkonen.
Retkemme päätti saunominen. Uudenkaupungin vanhat talot ry järjestää joka toinen vuosi avoimien puutalojen ja joka toinen vuosi avoimien saunojen päivän. Tänä vuonna oli saunavuosi, jolloin Uudessakaupungissa ja lähialueilla pääsee siis maksutta käymään erilaisissa saunoissa, joista osa on lämpimänä ja osa vain tutustuttavissa. Erittäin suositeltava tapahtuma! Alkuperäinen aikeemme oli mennä Krista-möljän laivasaunaan, mutta sinne olisi mahtunut vain kolme kerrallaan, joten valitsimme Metsälehdon saunan. Kaunis mäntymetsä, auringonlaskuinen hiekkaranta sekä viihtyisä ja yli sadan asteen lämpötilastaan huolimatta miellyttävä sauna osoittautuivat hyväksi valinnaksi ja olivat oiva päätepiste retkelle.
Paikallisoppaan ja retkimestarin alkuun listaamista kohteista jäi käymättä ainakin 90 prosenttia, joten Ukiin kannattanee tehdä toinenkin retki. Vääräksi osoittautui se luulo, ettei kaupungissa olisi mitään nähtävää. Seuraava maakuntaretki suuntaa kuitenkin keväällä Somerolle, pysykää kuulolla!
Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos paikallisoppaallemme!
Taas tapahtuu! Lähimaakuntaretki to 31.7. sekä varsinainen maakuntaretki la 6.9. Lue lisätietoa alempaa.
To 31.7. on vuorossa toinen osio lähimaakuntaretkistämme, tällä kertaa kohteena on Nummenmäki eli turkulaisittain Nummenpaka. Totuttuun tapaan kohdetta esittelee paikallisopas. Kokoontuminen to 31.7. klo 17 Hannunniitussa ravitsemusliike Foxissa, Vanha Hämeentie 105. Paikalle pääsee linjastouudistuksen jälkeenkin bussilla numero 2, esimerkiksi Kauppatorilta (pysäkki B6) 16.40 suuntaan Kohmo lähtevä ajokki on perillä 16.53, pysäkki Hannunniittu. Nummenpakan nähtävyyksien kautta ja alueen monipuolista historiaa tutustuttavien tietoiskujen myötä reitti vie meidät päätepisteeseen Proffaan. Reitillä on mahdollisuuksia väliruokailuun. Ilmoittautua voi kommenttiosiossa.
Huom! Kierros ei ole ympyräreitti! Tästä syystä paikalle on suositeltavaa saapua julkisilla, kaupunkipyörällä tai jalan.
Tänä vuonna tapahtuu vihdoin myös varsinainen maakuntaretki, ja sen kohteena on Uusikaupunki. Päivämääräksi on valikoitunut la 6.9., tarkempi tiedotus myöhemmin.
Edellisvuoden varustamosekoiluista viisastuneina tälle vuodelle oli valittu uusi palveluntarjoaja. Kuitenkaan 10 minuuttia ennen lähtöaikaa alusta ei vielä edes näkynyt, eikä puhelimeenkaan vastattu. Kaksi minuuttia sovitun lähtöajan jälkeen laituriin saapui vesibussi, jonka kippari tuli kertomaan, ettei moottori toimi. Koska aamupäivästä vielä tihuutti vettä, saattoi olla, että hienoista epäilystä hiiviskeli mieliin. Matkalaiset olivat kuitenkin varautuneet lämmikkeellä ja korvaava vesibussi saatiin järjestettyä ripeästi. Matkaan päästiinkin vain 45 minuuttia aikataulusta jäljessä. Korvausvuoro oli lisäksi nopeampi, joten seurueelle jäi yhtä paljon aikaa telmuta saaressa.
Alkuperäinen aluksemme. Kuva: Kimmo Makkonen.
Osakunnallinen maisema laivalta. Kuva: Kimmo Makkonen.
Koska vielä Vepsään tultaessa sateli, porukka kerääntyi sangen vahvasti kahteen lähimpään grillikatokseen. Saareen oli onneksi juuri tuotu kesän puukuorma, joten tulentekoainesta ei tarvinnut kaivella kosteasta metiköstä. Tulta tai vähintään hiillosta pidettiinkin yllä koko matkan ajan. Grillikatoksen antimet tarjosivatkin hyvin lämmikettä sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja sivutaso on todistetusti sovelias välikuolemasija väsyneelle matkalaiselle. Grillaamisen lomassa oli myös mahdollisuus pelata rulettia – voitoilta taidettiin kuitenkin välttyä.
Kävi myös ilmi, että historiallisen arvokkaan Mikko-kerhon käänteishaara alkaa valloittaa maata alkuperäisiltä idealisteilta. Matkassa oli mukana kaksi Mikkoa ja yksi Mikkonen, mutta he jäivät silti häviölle kolmelle käänteis-Mikolle, joiden ansiosta tunnelma oli jatkuvasti sangen kimmoisa.
Grilliruoan kanssa kuuluu olla aiheeseen sopivaa juomaa. Kuva: Kimmo Jaramo.
Vähitellen sadepilvet väistyivät ja optimistisesti alettiin ajatella, että voisi olla turvallista kavuta näköalakalliolle. Aurinkohan ei tietenkään vajaassa tunnissa kuivannut pohjoisrinteen kurua, joten yksi jos toinenkin kapusi ylös nelivedolla, eikä pintanaarmuiltakaan säästytty. Sitkeästi kuitenkaan kukaan ei luovuttanut. Traagista oli kuitenkin, että ylhäällä kalliolla kävi loukkaantumiseen johtunut liukastuminen, ja yksi osallistuja lähti vapaaehtoisen meripelastusseuran kyydillä Turkuun lääkäriin. Kiitokset heille ripeästä toiminnsta!
Muille osallistujille aurinko tuli kallion laella istuskellessa esiin – kuten nyt sentään perinteisiin kuuluu – ja siitä jäätiinkin nauttimaan sangen pitkäksi ajaksi. Saaristomaiseman tenho on ajaton. Aika kuluu kalliolla nopeammin kuin muualla ja pian olikin aika siirtyä kohti laituria. Sentään oli aikaa grillata vielä alkuiltapala, ja kolme urheaa avantokerholaista kävivät uimassakin. Vesi oli viileää mutta ei kylmää. Esimerkiksi perinteiselle jalkapallo-ottelulle ei jäänyt tänä vuonna aikaa. Usein ennen reissua taivastellaan, että mitä siellä saaressa tekee niin kauhean monta tuntia, ja aina aika loppuu silti kesken.
Näköalakallion maisema yhdessä emerituskuraattorin kanssa viehättää aina. Kuva: Kimmo Makkonen.
Paluumatkalla sää salli jo pakkautua ulkokannelle, jossa saatiin nauttia keväisestä merituulahtelusta sekä ruotsinlaivan peräaalloista. Aurajoen suulla vastaava laulunjohtaja johti Varsinaissuomalaisten laulun, joka kajahtikin komeasti jokirannoille.
Floran-päivän retkeä on järjestetty likimain keskeytyksettä vuodesta 1987, ja ennen sitäkin osakunnan alkuajoista 1970-luvulle asti. Ensi vuonna Vepsä kutsuukin jälleen!
Matkalla osakuntaan liittyi myös uusi jäsen. Lämpimästi tervetuloa, fux! A. K.! (Osa toiminnasta on avointa myös ei-jäsenille, mutta enin osa ei, ja esimerkiksi Viron-vierailuja varten on ehdottomasti oltava jäsen. Jos sinäkin haluat liittyä (opiskelija/valmistunut), ks. kohta Osallistuminen toimintaan.)
Kirjoittaminen hieman viivästyi, koska sähköpostilistojen virallinen mölisijä ei muistanut tällaisen alustan olemassaoloa. Mutta joka tapauksessa tarjolla tänään kuvaus lauantain 26.4.25 perinteisestä joskin ensimmäisestä lähimaakuntaretkestä Pansioon.
Koleahko sää ei karkottanut kolmeatoista urheaa retkeläistä. Joukossa oli niin alkuperäispansiolaisia, uuspansiolaisia, Pansiossa työskennelleitä kuin muualta Turkuun kotiutuneitakin, ja Pansio-kokemusten ajallinen jänne oli 1960-luvulta 2020-luvulle, lapsuuskokemuksia 1970-luvulta 1990-luvulle. Paikallisoppainamme toimivat cur! e! Makkonen ja civ! Tättilä. Kokoontumispaikaltamme Höveliltä, jonka nimikin jo lupaa leppoisaa menoa, suuntasimme Majakkametsään. Matkalla ohitimme metsäpubin, joka on tosin alkanut jo valua metsiköstä palvelukeskuksen parkkipaikalle. Hiekkatietä reunustivat upeat kalliot, joilta paikalliset lapset olivat laskeneet minisuksin sekä lumella että talven taituttua märällä sammaleella. Jopa kolmimetriset jyrkänteet saivat retkeläiset haukkomaan henkeään kauhusta. Toisella puolen tietä oli asuinalue, joka on paikallisdemokratian helmi: telakkatyöläiset olivat rakentaneet kaikki pientalot talkootyönä ja lopuksi talot oli arvottu, jotta kukaan ei saattaisi huijata. Selittämättömästä syystä alue on tosin sittemmin nimetty Hölmöläisten kyläksi.
Majakkametsään oli rakennettu uudet ja ehdat Paakarlan kuntoportaat ja tiekin oli kunnostettu mutalämpäreestä kunnolliseksi väyläksi. Majakka on siis lentomajakka. Toinen samanlainen on Iniössä. Suunnitelmaksi oli rakentaa majakkaketju Suomen ensimmäiseltä yksityiseltä lentokentältä Artukaisista Tukholmaan saakka helpottamaan navigointia, mutta navigoinnin kehitys alkoi suosia radiomajakoita, eikä enempää saatu valmiiksi. Enää majakkaan ei pääse sisälle, mutta monet olivat siellä lapsuudessaan käyneet. Kalliolta oli näkymä Nättinummeen ja Runosmäkeen saakka. Metsässä oli myös haastavahko frisbeegolfrata, mutta se jäi retkeläisiltä testaamatta.
Ohitimme Lumikonkadun kerrostalot, joilla on ollut historian saatossa roima maine. Yksi retkeläisistä oli tehnyt taksimatkailuaikoinaan gallupia, mihin taksikuskit mielellään eivät ota kyytejä, ja Lumikonkatu erottui kyselyssä selkeästi. Takseja keikattiin aikanaan niin reippaasti, että kyytiläiset jätettiin edelliseen risteykseen. Sittemmin meno on rauhoittunut.
Pansion ala-asteesta monilla oli hyviäkin muistoja, mutta enemmistössä olivat valitettavasti eri tavoin negatiiviset muistikuvat. Koulurakennuksen siivessä toimii nykyään kirjasto, jonka kirjastonhoitaja huhun mukaan oli töissä siellä jo monien retkeläisten lapsuudessa – eli jonkin aikaa sitten – mutta emme päässet vahvistamaan huhua, sillä kirjasto oli kiinni. Saimme kuitenkin tietää, että koulun viereistä nyppylää kutsutaan epävirallisesti Sikalanmäeksi aikoinaan sillä sijainneen sikalan vuoksi, ja se on ollut suosittu mäenlaskupaikka ipanoille.
Kisapuiston viereen oli rakennettu pieni kuntoilualue, josta löytyi myös keskustelufoorumi – tangon tolppaan oli kaiverrettu näkemyksiä nykyisten laitteiden kehnommuudesta aiempiin verrattuna. Nettitappeluun tottuneille näkemykset olivat uskomattoman homogeeniset.
Entisellä tankkialueella metsikkö on säilynyt hyvinkin luonnontilaisena, mikä ihastutti suuresti. Kauniina kevätpäivänä linnut lauloivatkin reippaasti ja juurten sekä oksien yli kiipeily piti retkeläiset vetreinä. Alueella on Pansion galleria, jossa oli paljon hienoa taidetta ja kiehtovia seikkailumahdollisuuksia. Turvallisuuteen oli panostettu siten, että tankkien päälle nouseminen oli tehty haastavaksi, mikä on kiistatta myönteistä.
Tankkialueen taidetta. Kuva: Anja Hjelt.
Suunniteltu varastoekskursio ja ninjarata jätettiin reitin haastavuuden vuoksi väliin ja siirryttiin Erik Bryggmanin suunnittelemalle Laivanrakentajankylän asuinalueelle. Alueen viihtyisyys – vehmaus ja sievät puutalot – tekivät vaikutuksen ja antoivat monille uuden näkökulman Pansioon. Laivanrakentajankylän viereisissä taloissa tosin vuokraisäntinä olivat olleet eräätkin puun mukaan nimetyt veljekset, jotka eivät pistäneet häätöä, jos vuokrat jäivät maksamatta, vaan veivät vaan asunnon oven pois. Laivanrakentajankylässä näimme myös talon, jonka ullakolla on äänitetty Virkamiesliitto-yhtyeen ensikasetti.
Laivanrakentajankylän miljöötä. Kuva: Anja Hjelt.
Taideteos Vääntö, vehreää ruohoa ja retkeläiset. Kuva: Kimmo Makkonen.
Viimeinen varsinainen kohde oli civ! Selosen isän suunnittelema terveysasema, jonka dekadenssi oli valloittavaa, mutta valitettavasti hienoisten sisäilmaongelmien vuoksi rakennuksen uuteen loistoonsa saattaminen vaatii mittavia investointeja. Retki päätettiin Hövelin kuppilaan, jossa parajasti alkoi bingo. Osallistujat kiittelivät retken antoisuutta, ja lähiretkisarjalle päätettiinkin tehdä jatkoa. Seuraavat lähimaakuntaretket kesemmällä Uittamolle ja Nummenpakalle, pysykää kuulolla!
TVO-toimintaa on luvassa: lauantaina 9.3.2024 vietetään TVO 96 -vuosijuhlaa ja lauantaina 11.5.2024 lähdemme perinteikkäälle Flora-risteilylle Aurajoesta Vepsään. Siellä on luvassa iloinen pikniktunnelma Airiston maisemissa, ja matkalle ovat tervetulleita niin osakuntaväki kuin ystävätkin. Näistä tiedotamme tarkemmin jäljempänä.
Yhdistyksen syyskokouksen tekemät henkilövalinnat vuodelle 2024
Vuoden 2024 hallitus Puheenjohtaja: Tomi Hautakangas (t.hautakangas geemailipistekom) Varapuheenjohtaja: Sara Bronstein (sarahelenabronstein@gmail.com) Sihteeri: Kimmo Makkonen (kimmo.makkonen@utu.fi, puh. 0405168090) Taloudenhoitaja: Mikko Jakonen Varsinainen jäsen: Marja-Liisa Räisänen Varajäsenet: Otto Haaki ja Kati Häkkinen.
Muita vastuuhenkilöitä 2024 Korp! Rotalia -yhdyshenkilö: Maria Anttila Tammien tarkastaja: Kati Häkkinen
Halutessanne olla ajan tasalla, voitte pyytää yhdistyksen sihteeriä lisäämään teidät sähköpostilistalle. Hänelle voi ilmoittaa myös muuttuneet jäsentiedot.
Kaikissa yhdistykseen liittyvissä asioissa voitte olla yhteydessä keneen tahansa yhdistyksen hallituksen jäsenistä. Aloitteet ovat tervetulleita ympäri vuoden. Yhdistys kokoontuu kevät- ja syyskokouksiin ja hallitus tarvittaessa.
TVO:n Seniorit ry:n toiminnasta tiedotetaan sähköpostilistalla, johon päästäksenne, poistuaksenne tai muuttaaksenne tietojanne, olkaa yhteydessä sihteeriin. Listan lähettäjäjoukko on tarkoin rajattu ja siellä kirjoitetaan pelkästään asiaa, toiminnan vilkkaudesta riippuen keskimäärin kuukausittain.
Toimintaan ovat TVO-laiset ja -henkiset tervetulleita, vaikkeivät olisi vielä tutkintojaan suorittaneetkaan!
Yhdistyksen hallitus 2023
Puheenjohtaja Tomi Hautakangas t.hautakangas geemailipistekom
Varapuheenjohtaja Sara Bronstein sarahelenabronstein@gmail.com
Taloudenhoitaja Mikko Jakonen
Sihteeri Kimmo Makkonen kimmo.makkonen@utu.fi 0405168090
Hallituksen jäsen Marja Räisänen marja_raisanen(at)hotmail.com
Hallituksen varajäsen Otto Haaki
Hallituksen varajäsen Hannu Waher hannu.waher(at)varha.fi
Yhdistyksen tili ja jäsenmaksu
Vuoden 2022 syyskokous päätti vuodelle 2023 Senioriyhdistyksen jäsenmaksuksi 10,23 euroa. Maksun voi suorittaa yhdistyksen tilille FI77 1590 3500 8343 36, viestinä ”jäsenmaksu” ja henkilöiden nimet.
Osakunnan Senioriyhdistys tekee tälle paikalle blogin, ja täällä pidetään vastaisuudessa esillä myös kotisivutyylisesti yhdistyksen yhteystietoja ja julkaistaan niin uutta materiaalia kuin arkistoaarteita TVO:n toiminnasta, jota on jatkunut vuodesta 1928.
