Edellisvuoden varustamosekoiluista viisastuneina tälle vuodelle oli valittu uusi palveluntarjoaja. Kuitenkaan 10 minuuttia ennen lähtöaikaa alusta ei vielä edes näkynyt, eikä puhelimeenkaan vastattu. Kaksi minuuttia sovitun lähtöajan jälkeen laituriin saapui vesibussi, jonka kippari tuli kertomaan, ettei moottori toimi. Koska aamupäivästä vielä tihuutti vettä, saattoi olla, että hienoista epäilystä hiiviskeli mieliin. Matkalaiset olivat kuitenkin varautuneet lämmikkeellä ja korvaava vesibussi saatiin järjestettyä ripeästi. Matkaan päästiinkin vain 45 minuuttia aikataulusta jäljessä. Korvausvuoro oli lisäksi nopeampi, joten seurueelle jäi yhtä paljon aikaa telmuta saaressa.
Alkuperäinen aluksemme. Kuva: Kimmo Makkonen.
Osakunnallinen maisema laivalta. Kuva: Kimmo Makkonen.
Koska vielä Vepsään tultaessa sateli, porukka kerääntyi sangen vahvasti kahteen lähimpään grillikatokseen. Saareen oli onneksi juuri tuotu kesän puukuorma, joten tulentekoainesta ei tarvinnut kaivella kosteasta metiköstä. Tulta tai vähintään hiillosta pidettiinkin yllä koko matkan ajan. Grillikatoksen antimet tarjosivatkin hyvin lämmikettä sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja sivutaso on todistetusti sovelias välikuolemasija väsyneelle matkalaiselle. Grillaamisen lomassa oli myös mahdollisuus pelata rulettia – voitoilta taidettiin kuitenkin välttyä.
Kävi myös ilmi, että historiallisen arvokkaan Mikko-kerhon käänteishaara alkaa valloittaa maata alkuperäisiltä idealisteilta. Matkassa oli mukana kaksi Mikkoa ja yksi Mikkonen, mutta he jäivät silti häviölle kolmelle käänteis-Mikolle, joiden ansiosta tunnelma oli jatkuvasti sangen kimmoisa.
Grilliruoan kanssa kuuluu olla aiheeseen sopivaa juomaa. Kuva: Kimmo Jaramo.
Vähitellen sadepilvet väistyivät ja optimistisesti alettiin ajatella, että voisi olla turvallista kavuta näköalakalliolle. Aurinkohan ei tietenkään vajaassa tunnissa kuivannut pohjoisrinteen kurua, joten yksi jos toinenkin kapusi ylös nelivedolla, eikä pintanaarmuiltakaan säästytty. Sitkeästi kuitenkaan kukaan ei luovuttanut. Traagista oli kuitenkin, että ylhäällä kalliolla kävi loukkaantumiseen johtunut liukastuminen, ja yksi osallistuja lähti vapaaehtoisen meripelastusseuran kyydillä Turkuun lääkäriin. Kiitokset heille ripeästä toiminnsta!
Muille osallistujille aurinko tuli kallion laella istuskellessa esiin – kuten nyt sentään perinteisiin kuuluu – ja siitä jäätiinkin nauttimaan sangen pitkäksi ajaksi. Saaristomaiseman tenho on ajaton. Aika kuluu kalliolla nopeammin kuin muualla ja pian olikin aika siirtyä kohti laituria. Sentään oli aikaa grillata vielä alkuiltapala, ja kolme urheaa avantokerholaista kävivät uimassakin. Vesi oli viileää mutta ei kylmää. Esimerkiksi perinteiselle jalkapallo-ottelulle ei jäänyt tänä vuonna aikaa. Usein ennen reissua taivastellaan, että mitä siellä saaressa tekee niin kauhean monta tuntia, ja aina aika loppuu silti kesken.
Näköalakallion maisema yhdessä emerituskuraattorin kanssa viehättää aina. Kuva: Kimmo Makkonen.
Paluumatkalla sää salli jo pakkautua ulkokannelle, jossa saatiin nauttia keväisestä merituulahtelusta sekä ruotsinlaivan peräaalloista. Aurajoen suulla vastaava laulunjohtaja johti Varsinaissuomalaisten laulun, joka kajahtikin komeasti jokirannoille.
Floran-päivän retkeä on järjestetty likimain keskeytyksettä vuodesta 1987, ja ennen sitäkin osakunnan alkuajoista 1970-luvulle asti. Ensi vuonna Vepsä kutsuukin jälleen!
Matkalla osakuntaan liittyi myös uusi jäsen. Lämpimästi tervetuloa, fux! A. K.! (Osa toiminnasta on avointa myös ei-jäsenille, mutta enin osa ei, ja esimerkiksi Viron-vierailuja varten on ehdottomasti oltava jäsen. Jos sinäkin haluat liittyä (opiskelija/valmistunut), ks. kohta Osallistuminen toimintaan.)
