Ensimmäinen maakuntaretki sitten viimeisimmän toteutui vihdoin! Allekirjoittaneen muistin mukaan edellisen tapahtumavuosi olisi saattanut olla 2009, mutta virhemarginaalia on. Osa matkalaisista oli käynyt maakuntaretkillä jo 1990-luvulla.
Lähdimme matkaan kolmen auton voimin – miltei Hämeenlinnaan vaan ei aivan. Ensimmäinen pysähdys oli Pyheen kyläkaupalla Kustavintien varrella. Munkkikahvit ja toiletti miellyttivät kävijöitä, mutta jo puolen tunnin matkan päässä Turusta saa tuntea eläneensä kuplassa, kun kauramaitoa ei ole, saati vegaanista sämpylää. Tyytyväisinä jatkoimme kuitenkin kohti Lokalahtea.
Tammien tarkastajamme K. H. oli kyennyt selvittämään kolmen tammen sijainnin: Paattisten, Kustavin sekä Uudenkaupungin. Lisäksi Lokalahden tammesta oli melko hyvä arvio, ja Lokalahti-seuran varapuheenjohtajan neuvojen sekä maakunta-arkistoon vietyjen kuvien avulla yksilö löytyikin Lokalahden kirkkomaan viereltä. Se oli kasvanut täysin normien mukaisesti 50 vuodessa 172 cm ympärysmittaan, ja maallikon silmään näytti hyvinvoivaltakin.
Ryhmäkuva Lokalahden tammella. Kuva: Kimmo Makkonen.
Tammihan on Varsinais-Suomen maakuntakukka, ja lisäksi puuintoilun taustalla on osakunnan Hekka-projekti, joka toteutettiin Turun yliopiston 50-vuotisjuhlavuonna 1970. Tuolloin jokaiseen Varsinais-Suomen kuntaan istutettiin tammi, ja osakunnan senioriyhdistys onkin valinnut joka syyskokouksessaan henkilön seremonialliseen tammien tarkastajan virkaan, jotta saataisiin pidettyä yllä käsitystä tammien kunnosta. Tiedossa on, että ainakin yksi on kaadettu rakennushankkeen tieltä.
Lokalahdella katsastettiin myös Ilkka Kanervan hauta ja muistomerkki sekä ihailtiin tyylikästä taukopaikkaa.
Lokalahden taukopaikka. Kuva: Kimmo Makkonen.
Koska osallistujat olivat intomielisinä katsomassa kaikkea yksityiskohtaisesti ja koska pahin makeanhimo oli taltutettu jo ensimmäisellä tauolla, suunniteltujen Ugin Pakkahuoneen munkkikahvien sijaan suunnattiin suoraan Bonk-museoon, johon oli varattu opastettu kierros. Jos joku lukijoista ei ole siellä käynyt, kannattaa mennä! Jätän konseptin selittämättä, jottei kokemus mene pilalle. Purkita vihasi ja anna kalavalosi loistaa.
Ennen opastusta oli aikaa paikallisoppaamme kohtuullisenmittaiselle eli kaksi kysymystä käsittäneelle tietokilpailulle Uudenkaupungin historiaan liittyen. Kollektiivisesti saatiin jotakuinkin piste kasaan, mitä voi pitää hyväksyttynä suorituksena.
Oppimistulokset nousuun Bonk-yhtiöiden tuotteilla! Kuva: Kimmo Makkonen.
Retken infokirjeessä oli mainittu, ettei ruokataukoa ole suunniteltu vaan omat eväät olisivat suotavat. Ilmeisesti osallistujat halusivat kuitenkin tukea paikallista yritystoimintaa – mikä on luonnollisesti kiitettävää – ja halusivat ravintolaan. Lahden (ei siis joen eikä kanavan) rannasta löytyi Captain’s Makasiini, jonka seitanpihvien kysyntä taisi ampaista tänä syyspäivänä vuotuiseen huippuunsa. Tauko oli eittämättä paikallaan, koska sen jälkeen suunnattiin kävelykierrokselle kaupungin empire-puutalokeskustaan. Tyyliin sopivasti keskeiset kadut olivat leveitä ja valmiita suuremmallekin meiningille, ja lisäksi vaaleat pastellisävyt olivat suuressa suosiossa. Näimme myös eduskuntataloksi kutsutun uuden hulppean koulukeskuksen ja Uudenkaupungin Jää-Kotkien (etkö ole muka kuullut?) kotihallin sekä saimme tietää, että paikallinen urheilukeskittymä tarjoaa myös hiihtotunnelin. Matkan varrella ihailimme myös näköalaa Luotsimuseolta – puut olivat vähän kasvaneet eteen – ja valtavaa märssypurjeen raakapuuta sekä kävimme likellä Beelzebubin asuinsijoja.
Kävelimme kohti Rauhanpuistoa tarkistamaan myös Uudenkaupungin tammen. Matkalla näimme Uudenkaupungin rauhan muistomerkin – osa näki sen virallisen ja osa yritti kovasti miettiä, miten pärekorit ja tuohituotteet liittyvät kyseiseen rauhansopimukseen. Tästä ei taidettu päästä selvyyteen.
Rauhanpuistossa oli vain yksi tammi, joskin se oli luonnollisesti viimeisessä nurkassa tulosuuntaamme nähden. Se ei ollut kasvanut aivan yhtä rehvakkaasti kuin lokalahtelaisserkkunsa, mutta 161 cm oli ympärysmittaa kuitenkin ja reipas vaikutelma.
Tammien tarkastaja ja assistentti työssään. Kuva: Kimmo Makkonen.
Retkemme päätti saunominen. Uudenkaupungin vanhat talot ry järjestää joka toinen vuosi avoimien puutalojen ja joka toinen vuosi avoimien saunojen päivän. Tänä vuonna oli saunavuosi, jolloin Uudessakaupungissa ja lähialueilla pääsee siis maksutta käymään erilaisissa saunoissa, joista osa on lämpimänä ja osa vain tutustuttavissa. Erittäin suositeltava tapahtuma! Alkuperäinen aikeemme oli mennä Krista-möljän laivasaunaan, mutta sinne olisi mahtunut vain kolme kerrallaan, joten valitsimme Metsälehdon saunan. Kaunis mäntymetsä, auringonlaskuinen hiekkaranta sekä viihtyisä ja yli sadan asteen lämpötilastaan huolimatta miellyttävä sauna osoittautuivat hyväksi valinnaksi ja olivat oiva päätepiste retkelle.
Paikallisoppaan ja retkimestarin alkuun listaamista kohteista jäi käymättä ainakin 90 prosenttia, joten Ukiin kannattanee tehdä toinenkin retki. Vääräksi osoittautui se luulo, ettei kaupungissa olisi mitään nähtävää. Seuraava maakuntaretki suuntaa kuitenkin keväällä Somerolle, pysykää kuulolla!
Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos paikallisoppaallemme!
Vastaa