Tekijä: Kimmo Makkonen

Kirjoittaminen hieman viivästyi, koska sähköpostilistojen virallinen mölisijä ei muistanut tällaisen alustan olemassaoloa. Mutta joka tapauksessa tarjolla tänään kuvaus lauantain 26.4.25 perinteisestä joskin ensimmäisestä lähimaakuntaretkestä Pansioon.

Koleahko sää ei karkottanut kolmeatoista urheaa retkeläistä. Joukossa oli niin alkuperäispansiolaisia, uuspansiolaisia, Pansiossa työskennelleitä kuin muualta Turkuun kotiutuneitakin, ja Pansio-kokemusten ajallinen jänne oli 1960-luvulta 2020-luvulle, lapsuuskokemuksia 1970-luvulta 1990-luvulle. Paikallisoppainamme toimivat cur! e! Makkonen ja civ! Tättilä. Kokoontumispaikaltamme Höveliltä, jonka nimikin jo lupaa leppoisaa menoa, suuntasimme Majakkametsään. Matkalla ohitimme metsäpubin, joka on tosin alkanut jo valua metsiköstä palvelukeskuksen parkkipaikalle. Hiekkatietä reunustivat upeat kalliot, joilta paikalliset lapset olivat laskeneet minisuksin sekä lumella että talven taituttua märällä sammaleella. Jopa kolmimetriset jyrkänteet saivat retkeläiset haukkomaan henkeään kauhusta. Toisella puolen tietä oli asuinalue, joka on paikallisdemokratian helmi: telakkatyöläiset olivat rakentaneet kaikki pientalot talkootyönä ja lopuksi talot oli arvottu, jotta kukaan ei saattaisi huijata. Selittämättömästä syystä alue on tosin sittemmin nimetty Hölmöläisten kyläksi.

Majakkametsään oli rakennettu uudet ja ehdat Paakarlan kuntoportaat ja tiekin oli kunnostettu mutalämpäreestä kunnolliseksi väyläksi. Majakka on siis lentomajakka. Toinen samanlainen on Iniössä. Suunnitelmaksi oli rakentaa majakkaketju Suomen ensimmäiseltä yksityiseltä lentokentältä Artukaisista Tukholmaan saakka helpottamaan navigointia, mutta navigoinnin kehitys alkoi suosia radiomajakoita, eikä enempää saatu valmiiksi. Enää majakkaan ei pääse sisälle, mutta monet olivat siellä lapsuudessaan käyneet. Kalliolta oli näkymä Nättinummeen ja Runosmäkeen saakka. Metsässä oli myös haastavahko frisbeegolfrata, mutta se jäi retkeläisiltä testaamatta.

Ohitimme Lumikonkadun kerrostalot, joilla on ollut historian saatossa roima maine. Yksi retkeläisistä oli tehnyt taksimatkailuaikoinaan gallupia, mihin taksikuskit mielellään eivät ota kyytejä, ja Lumikonkatu erottui kyselyssä selkeästi. Takseja keikattiin aikanaan niin reippaasti, että kyytiläiset jätettiin edelliseen risteykseen. Sittemmin meno on rauhoittunut.

Pansion ala-asteesta monilla oli hyviäkin muistoja, mutta enemmistössä olivat valitettavasti eri tavoin negatiiviset muistikuvat. Koulurakennuksen siivessä toimii nykyään kirjasto, jonka kirjastonhoitaja huhun mukaan oli töissä siellä jo monien retkeläisten lapsuudessa – eli jonkin aikaa sitten – mutta emme päässet vahvistamaan huhua, sillä kirjasto oli kiinni. Saimme kuitenkin tietää, että koulun viereistä nyppylää kutsutaan epävirallisesti Sikalanmäeksi aikoinaan sillä sijainneen sikalan vuoksi, ja se on ollut suosittu mäenlaskupaikka ipanoille.

Kisapuiston viereen oli rakennettu pieni kuntoilualue, josta löytyi myös keskustelufoorumi – tangon tolppaan oli kaiverrettu näkemyksiä nykyisten laitteiden kehnommuudesta aiempiin verrattuna. Nettitappeluun tottuneille näkemykset olivat uskomattoman homogeeniset.

Entisellä tankkialueella metsikkö on säilynyt hyvinkin luonnontilaisena, mikä ihastutti suuresti. Kauniina kevätpäivänä linnut lauloivatkin reippaasti ja juurten sekä oksien yli kiipeily piti retkeläiset vetreinä. Alueella on Pansion galleria, jossa oli paljon hienoa taidetta ja kiehtovia seikkailumahdollisuuksia. Turvallisuuteen oli panostettu siten, että tankkien päälle nouseminen oli tehty haastavaksi, mikä on kiistatta myönteistä.

^{Tankkialueen taidetta. Kuva: Anja Hjelt.}

Suunniteltu varastoekskursio ja ninjarata jätettiin reitin haastavuuden vuoksi väliin ja siirryttiin Erik Bryggmanin suunnittelemalle Laivanrakentajankylän asuinalueelle. Alueen viihtyisyys – vehmaus ja sievät puutalot – tekivät vaikutuksen ja antoivat monille uuden näkökulman Pansioon. Laivanrakentajankylän viereisissä taloissa tosin vuokraisäntinä olivat olleet eräätkin puun mukaan nimetyt veljekset, jotka eivät pistäneet häätöä, jos vuokrat jäivät maksamatta, vaan veivät vaan asunnon oven pois. Laivanrakentajankylässä näimme myös talon, jonka ullakolla on äänitetty Virkamiesliitto-yhtyeen ensikasetti.

^{Laivanrakentajankylän miljöötä. Kuva: Anja Hjelt.}

^{Taideteos Vääntö, vehreää ruohoa ja retkeläiset. Kuva: Kimmo Makkonen.}

Viimeinen varsinainen kohde oli civ! Selosen isän suunnittelema terveysasema, jonka dekadenssi oli valloittavaa, mutta valitettavasti hienoisten sisäilmaongelmien vuoksi rakennuksen uuteen loistoonsa saattaminen vaatii mittavia investointeja. Retki päätettiin Hövelin kuppilaan, jossa parajasti alkoi bingo. Osallistujat kiittelivät retken antoisuutta, ja lähiretkisarjalle päätettiinkin tehdä jatkoa. Seuraavat lähimaakuntaretket kesemmällä Uittamolle ja Nummenpakalle, pysykää kuulolla!

-MariaA