Sitsien hinta kaikilta 13 e. KideApp laskuttaa ilmoittautumisen yhteydessä, Google-lomakkeen kautta ilmoittautuneilta kerätään korttimaksu paikan päällä.
Hintaan sisältyy kolme ruokalajia sekä ruokajuomat, lisäjuomia omakustanteisesti.
Pukukoodi smart casual sekä soveltuva päähine eli tevisläisillä mytsi tai ylioppilaslakki, jos mytsiä ei vielä ole.
Tapahtumassa vierailee myös jonkinlainen UG-joulupukki. Jos koet olleesi kiltti, tuo lahja (n. 5 e), niin sinuakin lahjotaan.
Huom! Nämä sitsit ovat ehdottomasti kaikille osakuntalaisille, heidän ystävilleen ja osakuntalaisuudesta kiinnostuneille. Ei yksinomaan opiskelijatapahtuma. Tervetuloa mukaan siis aivan kaikki mihinkään ominaisuuteen katsomatta!
Ensimmäinen maakuntaretki sitten viimeisimmän toteutui vihdoin! Allekirjoittaneen muistin mukaan edellisen tapahtumavuosi olisi saattanut olla 2009, mutta virhemarginaalia on. Osa matkalaisista oli käynyt maakuntaretkillä jo 1990-luvulla.
Lähdimme matkaan kolmen auton voimin – miltei Hämeenlinnaan vaan ei aivan. Ensimmäinen pysähdys oli Pyheen kyläkaupalla Kustavintien varrella. Munkkikahvit ja toiletti miellyttivät kävijöitä, mutta jo puolen tunnin matkan päässä Turusta saa tuntea eläneensä kuplassa, kun kauramaitoa ei ole, saati vegaanista sämpylää. Tyytyväisinä jatkoimme kuitenkin kohti Lokalahtea.
Tammien tarkastajamme K. H. oli kyennyt selvittämään kolmen tammen sijainnin: Paattisten, Kustavin sekä Uudenkaupungin. Lisäksi Lokalahden tammesta oli melko hyvä arvio, ja Lokalahti-seuran varapuheenjohtajan neuvojen sekä maakunta-arkistoon vietyjen kuvien avulla yksilö löytyikin Lokalahden kirkkomaan viereltä. Se oli kasvanut täysin normien mukaisesti 50 vuodessa 172 cm ympärysmittaan, ja maallikon silmään näytti hyvinvoivaltakin.
Ryhmäkuva Lokalahden tammella. Kuva: Kimmo Makkonen.
Tammihan on Varsinais-Suomen maakuntakukka, ja lisäksi puuintoilun taustalla on osakunnan Hekka-projekti, joka toteutettiin Turun yliopiston 50-vuotisjuhlavuonna 1970. Tuolloin jokaiseen Varsinais-Suomen kuntaan istutettiin tammi, ja osakunnan senioriyhdistys onkin valinnut joka syyskokouksessaan henkilön seremonialliseen tammien tarkastajan virkaan, jotta saataisiin pidettyä yllä käsitystä tammien kunnosta. Tiedossa on, että ainakin yksi on kaadettu rakennushankkeen tieltä.
Lokalahdella katsastettiin myös Ilkka Kanervan hauta ja muistomerkki sekä ihailtiin tyylikästä taukopaikkaa.
Lokalahden taukopaikka. Kuva: Kimmo Makkonen.
Koska osallistujat olivat intomielisinä katsomassa kaikkea yksityiskohtaisesti ja koska pahin makeanhimo oli taltutettu jo ensimmäisellä tauolla, suunniteltujen Ugin Pakkahuoneen munkkikahvien sijaan suunnattiin suoraan Bonk-museoon, johon oli varattu opastettu kierros. Jos joku lukijoista ei ole siellä käynyt, kannattaa mennä! Jätän konseptin selittämättä, jottei kokemus mene pilalle. Purkita vihasi ja anna kalavalosi loistaa.
Ennen opastusta oli aikaa paikallisoppaamme kohtuullisenmittaiselle eli kaksi kysymystä käsittäneelle tietokilpailulle Uudenkaupungin historiaan liittyen. Kollektiivisesti saatiin jotakuinkin piste kasaan, mitä voi pitää hyväksyttynä suorituksena.
Oppimistulokset nousuun Bonk-yhtiöiden tuotteilla! Kuva: Kimmo Makkonen.
Retken infokirjeessä oli mainittu, ettei ruokataukoa ole suunniteltu vaan omat eväät olisivat suotavat. Ilmeisesti osallistujat halusivat kuitenkin tukea paikallista yritystoimintaa – mikä on luonnollisesti kiitettävää – ja halusivat ravintolaan. Lahden (ei siis joen eikä kanavan) rannasta löytyi Captain’s Makasiini, jonka seitanpihvien kysyntä taisi ampaista tänä syyspäivänä vuotuiseen huippuunsa. Tauko oli eittämättä paikallaan, koska sen jälkeen suunnattiin kävelykierrokselle kaupungin empire-puutalokeskustaan. Tyyliin sopivasti keskeiset kadut olivat leveitä ja valmiita suuremmallekin meiningille, ja lisäksi vaaleat pastellisävyt olivat suuressa suosiossa. Näimme myös eduskuntataloksi kutsutun uuden hulppean koulukeskuksen ja Uudenkaupungin Jää-Kotkien (etkö ole muka kuullut?) kotihallin sekä saimme tietää, että paikallinen urheilukeskittymä tarjoaa myös hiihtotunnelin. Matkan varrella ihailimme myös näköalaa Luotsimuseolta – puut olivat vähän kasvaneet eteen – ja valtavaa märssypurjeen raakapuuta sekä kävimme likellä Beelzebubin asuinsijoja.
Kävelimme kohti Rauhanpuistoa tarkistamaan myös Uudenkaupungin tammen. Matkalla näimme Uudenkaupungin rauhan muistomerkin – osa näki sen virallisen ja osa yritti kovasti miettiä, miten pärekorit ja tuohituotteet liittyvät kyseiseen rauhansopimukseen. Tästä ei taidettu päästä selvyyteen.
Rauhanpuistossa oli vain yksi tammi, joskin se oli luonnollisesti viimeisessä nurkassa tulosuuntaamme nähden. Se ei ollut kasvanut aivan yhtä rehvakkaasti kuin lokalahtelaisserkkunsa, mutta 161 cm oli ympärysmittaa kuitenkin ja reipas vaikutelma.
Tammien tarkastaja ja assistentti työssään. Kuva: Kimmo Makkonen.
Retkemme päätti saunominen. Uudenkaupungin vanhat talot ry järjestää joka toinen vuosi avoimien puutalojen ja joka toinen vuosi avoimien saunojen päivän. Tänä vuonna oli saunavuosi, jolloin Uudessakaupungissa ja lähialueilla pääsee siis maksutta käymään erilaisissa saunoissa, joista osa on lämpimänä ja osa vain tutustuttavissa. Erittäin suositeltava tapahtuma! Alkuperäinen aikeemme oli mennä Krista-möljän laivasaunaan, mutta sinne olisi mahtunut vain kolme kerrallaan, joten valitsimme Metsälehdon saunan. Kaunis mäntymetsä, auringonlaskuinen hiekkaranta sekä viihtyisä ja yli sadan asteen lämpötilastaan huolimatta miellyttävä sauna osoittautuivat hyväksi valinnaksi ja olivat oiva päätepiste retkelle.
Paikallisoppaan ja retkimestarin alkuun listaamista kohteista jäi käymättä ainakin 90 prosenttia, joten Ukiin kannattanee tehdä toinenkin retki. Vääräksi osoittautui se luulo, ettei kaupungissa olisi mitään nähtävää. Seuraava maakuntaretki suuntaa kuitenkin keväällä Somerolle, pysykää kuulolla!
Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos paikallisoppaallemme!
Taas tapahtuu! Lähimaakuntaretki to 31.7. sekä varsinainen maakuntaretki la 6.9. Lue lisätietoa alempaa.
To 31.7. on vuorossa toinen osio lähimaakuntaretkistämme, tällä kertaa kohteena on Nummenmäki eli turkulaisittain Nummenpaka. Totuttuun tapaan kohdetta esittelee paikallisopas. Kokoontuminen to 31.7. klo 17 Hannunniitussa ravitsemusliike Foxissa, Vanha Hämeentie 105. Paikalle pääsee linjastouudistuksen jälkeenkin bussilla numero 2, esimerkiksi Kauppatorilta (pysäkki B6) 16.40 suuntaan Kohmo lähtevä ajokki on perillä 16.53, pysäkki Hannunniittu. Nummenpakan nähtävyyksien kautta ja alueen monipuolista historiaa tutustuttavien tietoiskujen myötä reitti vie meidät päätepisteeseen Proffaan. Reitillä on mahdollisuuksia väliruokailuun. Ilmoittautua voi kommenttiosiossa.
Huom! Kierros ei ole ympyräreitti! Tästä syystä paikalle on suositeltavaa saapua julkisilla, kaupunkipyörällä tai jalan.
Tänä vuonna tapahtuu vihdoin myös varsinainen maakuntaretki, ja sen kohteena on Uusikaupunki. Päivämääräksi on valikoitunut la 6.9., tarkempi tiedotus myöhemmin.
Edellisvuoden varustamosekoiluista viisastuneina tälle vuodelle oli valittu uusi palveluntarjoaja. Kuitenkaan 10 minuuttia ennen lähtöaikaa alusta ei vielä edes näkynyt, eikä puhelimeenkaan vastattu. Kaksi minuuttia sovitun lähtöajan jälkeen laituriin saapui vesibussi, jonka kippari tuli kertomaan, ettei moottori toimi. Koska aamupäivästä vielä tihuutti vettä, saattoi olla, että hienoista epäilystä hiiviskeli mieliin. Matkalaiset olivat kuitenkin varautuneet lämmikkeellä ja korvaava vesibussi saatiin järjestettyä ripeästi. Matkaan päästiinkin vain 45 minuuttia aikataulusta jäljessä. Korvausvuoro oli lisäksi nopeampi, joten seurueelle jäi yhtä paljon aikaa telmuta saaressa.
Alkuperäinen aluksemme. Kuva: Kimmo Makkonen.
Osakunnallinen maisema laivalta. Kuva: Kimmo Makkonen.
Koska vielä Vepsään tultaessa sateli, porukka kerääntyi sangen vahvasti kahteen lähimpään grillikatokseen. Saareen oli onneksi juuri tuotu kesän puukuorma, joten tulentekoainesta ei tarvinnut kaivella kosteasta metiköstä. Tulta tai vähintään hiillosta pidettiinkin yllä koko matkan ajan. Grillikatoksen antimet tarjosivatkin hyvin lämmikettä sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja sivutaso on todistetusti sovelias välikuolemasija väsyneelle matkalaiselle. Grillaamisen lomassa oli myös mahdollisuus pelata rulettia – voitoilta taidettiin kuitenkin välttyä.
Kävi myös ilmi, että historiallisen arvokkaan Mikko-kerhon käänteishaara alkaa valloittaa maata alkuperäisiltä idealisteilta. Matkassa oli mukana kaksi Mikkoa ja yksi Mikkonen, mutta he jäivät silti häviölle kolmelle käänteis-Mikolle, joiden ansiosta tunnelma oli jatkuvasti sangen kimmoisa.
Grilliruoan kanssa kuuluu olla aiheeseen sopivaa juomaa. Kuva: Kimmo Jaramo.
Vähitellen sadepilvet väistyivät ja optimistisesti alettiin ajatella, että voisi olla turvallista kavuta näköalakalliolle. Aurinkohan ei tietenkään vajaassa tunnissa kuivannut pohjoisrinteen kurua, joten yksi jos toinenkin kapusi ylös nelivedolla, eikä pintanaarmuiltakaan säästytty. Sitkeästi kuitenkaan kukaan ei luovuttanut. Traagista oli kuitenkin, että ylhäällä kalliolla kävi loukkaantumiseen johtunut liukastuminen, ja yksi osallistuja lähti vapaaehtoisen meripelastusseuran kyydillä Turkuun lääkäriin. Kiitokset heille ripeästä toiminnsta!
Muille osallistujille aurinko tuli kallion laella istuskellessa esiin – kuten nyt sentään perinteisiin kuuluu – ja siitä jäätiinkin nauttimaan sangen pitkäksi ajaksi. Saaristomaiseman tenho on ajaton. Aika kuluu kalliolla nopeammin kuin muualla ja pian olikin aika siirtyä kohti laituria. Sentään oli aikaa grillata vielä alkuiltapala, ja kolme urheaa avantokerholaista kävivät uimassakin. Vesi oli viileää mutta ei kylmää. Esimerkiksi perinteiselle jalkapallo-ottelulle ei jäänyt tänä vuonna aikaa. Usein ennen reissua taivastellaan, että mitä siellä saaressa tekee niin kauhean monta tuntia, ja aina aika loppuu silti kesken.
Näköalakallion maisema yhdessä emerituskuraattorin kanssa viehättää aina. Kuva: Kimmo Makkonen.
Paluumatkalla sää salli jo pakkautua ulkokannelle, jossa saatiin nauttia keväisestä merituulahtelusta sekä ruotsinlaivan peräaalloista. Aurajoen suulla vastaava laulunjohtaja johti Varsinaissuomalaisten laulun, joka kajahtikin komeasti jokirannoille.
Floran-päivän retkeä on järjestetty likimain keskeytyksettä vuodesta 1987, ja ennen sitäkin osakunnan alkuajoista 1970-luvulle asti. Ensi vuonna Vepsä kutsuukin jälleen!
Matkalla osakuntaan liittyi myös uusi jäsen. Lämpimästi tervetuloa, fux! A. K.! (Osa toiminnasta on avointa myös ei-jäsenille, mutta enin osa ei, ja esimerkiksi Viron-vierailuja varten on ehdottomasti oltava jäsen. Jos sinäkin haluat liittyä (opiskelija/valmistunut), ks. kohta Osallistuminen toimintaan.)
