Metsäsuhteella tarkoitetaan yksilön tai ryhmän suoraa tai välillistä suhdetta metsään. Metsäsuhde rakentuu vuorovaikutuksessa metsän kanssa sekä metsään liitettyjen merkitysten kanssa. Metsäsuhteeseen vaikuttavat niin aineettomat kuin aineellisetkin elementit. Aineeton metsäsuhde perustuu ajatuksiin, kokemuksiin, havaintoihin, muistoihin sekä tunteisiin. Aineellinen metsäsuhde puolestaan liittyy metsän raaka-aineista tehtyihin tuotteisiin, kuten puutaloihin ja paperiin. (Kaasinen 2023, 67.)
Ulko-opetus tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa tätä suhdetta tekemisen ja havaintojen kautta. Luonnossa toteutettava toiminta auttaa hahmottamaan asioiden ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä sekä oman toiminnan merkitystä ympäristölle. Yhteyksien tiedostaminen itseen nähden ulkopuoliseen maailmaan on keskeinen osa ihmisenä kasvamista, sillä ilman henkilökohtaista yhteyttä vastuunotto luonnosta heikentyy. Ihminen huolehtii erityisesti siitä, minkä hän kokee kuuluvan omaan elämänpiiriinsä. (Salonen 2023, 28.) Kun ihminen kokee luonnon omassa elämässään merkityksellisenä ja tärkeänä, hän suhtautuu siihen vastuullisesti ja noudattaa toiminnassaan jokaisenoikeuksia. Tällöin luonto ei näyttäydy vieraana ja etäisenä kohteena, vaan elinympäristönä, jonka hyvinvointi on yhteydessä yksilön omaan elämään ja hyvinvointiin.
Lähteet:
Salonen, A. O. 2023. Sivistymällä kohti ihmisen täyttä mittaa. Teoksessa Kaasinen, A. & Myllyniemi, U. (toim.) Ulkona opettamisen käsikirja. Printon, Viro: PS-Kustannus, 25–32.
Kaasinen, A. 2023. Metsäsuhde kehittyy ulkona. Teoksessa Kaasinen, A. & Myllyniemi, U. (toim.) Ulkona opettamisen käsikirja. Printon, Viro: PS-Kustannus, 64–69.
Vastaa