Uskontotieteen graduntekijät – Just another UTU Blogs site

Pyhiinvaellus – liikettä ajassa ja tilassa

11 maaliskuun, 2024 / teeman / 0 Comments

Teksti: J.Maria Ruohomäki

Pyhiinvaellus elää renessanssia

Pyhiinvaellus on ollut keskeinen osa ihmiselämää ja sen merkitysten etsintää kautta historian. Katolisessa Suomessa siihen liittynyt pyhimyskultti- ja kulttuuri ohjasivat ihmisten ajatusmaailmaa, ja niin uskonnollisia kuin maallisiakin käytänteitä. Luterilaisessa ja reformaation jälkeisessä Suomessa pyhiinvaelluksesta tuli marginaalinen ilmiö, kunnes 2000-luvulle tultaessa tilanne alkoi muuttua. Vanhoja pyhiinvaellusreittejä elvytettiin ja rakennettiin uudestaan. Kiinnostuin tästä pyhiinvaelluksen popularisoimisen ja popularisoitumisen trendistä.

Suomen ensimmäinen Pyhiinvaelluskeskus perustettiin Turun Tuomiokirkon yhteyteen vuonna 2021. Paikka on oivallinen, sillä pyhiinvaellus yhdistetäänkin yhä useammin perinteiseen kulttuurimatkailuun ja suosiotaan kasvattaneeseen luonto- ja kotiseutumatkailuun. Nykyään pyhiinvaellus on ekologisen matkailun ja tiedostavan liikkumisen muoto, jolla pyritään vastaamaan myös työ- ja opiskeluelämän kasvaneisiin vaatimuksiin.

Osana graduni ”Modernin pyhiinvaelluksen merkitykset” -aineiston hankintaa olin havainnoimassa lukio-opiskelijoiden osallistumista Turun Tuomiokirkon ympäristöön suuntautuneeseen pyhiinvaellukseen: kaksi opiskelijoista kuvasi, kuinka pakkasesta huolimatta vaellus oli auttanut heitä irrottamaan mielensä koulutyön paineista ja kokemaan ympäristöään uudella, silmiä avaavalla tavalla. Opiskelijoiden pyhiinvaellukselle antamat merkitykset myötäilivät omiani hämmästyttävän tarkasti.

Moderni pyhiinvaellus voidaan nähdä osana itsensä kehittämisen kulttuuria, jolloin siihen liitetään niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin ja terveyden vaalimisen tavoitteita. Uudet tai uudestaan elvytetyt henkisyyden muodot saavat yhä enemmän tilaa paitsi laajemmin ihmisten elämässä (Opas & Mahlamäki 2022), myös pyhiinvaelluksen kontekstissa tuottaen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Eletty henkisyys

Tutkin pro gradussani niin Turkuun, sen lähiseudulle kuin hieman kauemmaksikin, kuten Santiago de Compostelaan matkustaneiden eri ikäisten pyhiinvaeltajien lähtökohtia, motivaatiota ja pyhiinvaellukselle antamiaan merkityksiä. Santiago de Compostelaan vaeltaneiden pyhiinvaelluskertomuksissa henkisen kasvun tavoitteet korostuvat suhteessa fyysisen hyvinvoinnin ja kulttuurisen oppimisen päämääriin.

Pyhän kokeminen näyttäytyy paitsi ihmeen kokemisena, myös dynaamisena ja hyvin kokonaisvaltaisena, fyysisenäkin kokemuksena. Tiellä kulkijan ajallinen matka kokemuksineen ja vaikuttavine kohtaamisineen risteytyy hetkittäin mielen tilassa tapahtuvan pyhiinvaelluksen kanssa. Se, milloin ja miten pyhiinvaellukseksi koettu matka alkaa ja päättyy luo kiinnostavan tulokulman pyhiinvaelluksen merkityksiin.

Kertomuksissa näkyy ennen kaikkea lukuisten arkisten kokemusten –onnistumisten ja epäonnistumisten – ja pitkän elämänkokemuksen synnyttämien valmiuksien luoma tila, josta käsin tuo pyhyys on koettavissa. Kävelyn synnyttämä liike ikään kuin varmistaa, että ideat, henkisyys ja usko tulevat eletyiksi.

Kuva: Pixabay

Liikkeen analyysi

Kiinnostuin tarkastelemaan pyhiinvaellusta liikkeen analyyttisen työkalun kautta, sillä toistaiseksi lähestymistapaa ei kotimaisessa pyhiinvaellustutkimuksessa ole vielä käytetty. Minua kiinnostaa, millaisia merkityksiä liike pyhiinvaelluksen kontekstissa saa. Mikä on liikkeellä olon ja liikkeen rytmin tai sen vaihtelujen merkitys pyhiinvaelluksen kokemuksessa?

Lähde:
Opas, Minna & Mahlamäki, Tiina 2022. Johdanto. Teoksessa Mahlamäki, Tiina & Minna Opas (toim.) Uushenkisyys, 8-48. Helsinki: SKS.

Uskonto lukio-opetuksessa Pohjois-Pohjanmaalla

11 maaliskuun, 2024 / teeman / 1 Comment

Teksti: Heidi Ristiluoma

Katsomusaineiden opetus. Ikivihreä keskustelun aihe, joka on puhuttanut Suomessa opiskelijoita, opettajia, akateemikkoja ja jo oppivelvollisuutensa täyttäneitä varsin pitkän aikaa. Jokainen keskustelijalle yhteistä tuntuu olevan asiantuntijuus erityisesti katsomusaineiden opetuksesta, sillä onhan lähes jokainen joskus itse istunut uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunnilla. Vastauksia annetaan erityisesti siihen, millä tavalla opetus tulisi järjestää ja millainen on oppiaineen sisältö. Muutkin erilaiset kysymykset katsomusaineiden opetukseen liittyen herättävät paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Se on yksi syy, minkä takia lähdin tekemään asiasta pro gradu -tutkielmaani ja tässä tekstissä haluan avata hieman lisää taustaa sille, miten päädyin tekemään pro graduni juuri tästä aiheesta ja miksi se on mielestäni tärkeää.

Vaikka uskonnonopetus keskustelun aiheena on ollut pinnalla pitkään, käydään sitä eri puolella Suomea hyvin eri lähtökohdista. Minulle itselleni pienen pohjoispohjanmaalaisen kaupungin kasvattina uskonto oli omissa lukio-opiskeluissani tavallinen oppiaine muiden joukossa. Paikkakunnan väestö oli siinä mielessä homogeeninen, että kaikki opiskelijat lähes poikkeuksetta osallistuivat samalle, yhteiselle uskonnon oppitunnille. Paikkakunnalla uskonnollinen monimuotoisuus näkyi lähinnä kristinuskon monimuotoisuudessa, etenkin herätysliikkeiden vahvana kannatuksena.

Keskustelua elämänkatsomustiedon opiskelijoiden ja uskonnon opiskelijoiden välillä ei kouluissa siten syntynyt. Väittäisin, että suurin osa saman lukion opiskelijoista ei juuri edes tiennyt, että sellaista oppiainetta kuin elämänkatsomustieto olisi mahdollista opiskella, saati sitä, että joissain päin Suomea lukioissa on opiskelijoita, jotka opiskelevat katsomusaineenaan vaikkapa islamia tai bahá’í-uskoa.

Kirkko Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla. Kuva: Heidi Ristiluoma.

Gradun aihe tarkentuu

Vuosia myöhemmin monen sattuman seurauksena päädyin opiskelemaan itse uskonnonopettajaksi Turun yliopistoon. Opintoihin kuuluva opetusharjoittelu tehtiin Turun Varissuolla sijaitsevalla normaalikoululla. Siellä katsomusaineiden moninaisuus näytti hyvin erilaiselta, kuin oman lukioaikani koulumaailmassa. Varissuolla etenkin lukiossa muissa kuin evankelisluterilaisen uskonnon oppitunneilla oli opiskelijoita huomattavasti enemmän. Harjoittelun aikana seurasin ensin takapenkistä kiinnostuneena etenkin yläkoulun islamin ja elämänkatsomustiedon tunteja ja myöhemmin keväällä myös opetin molemmilla tunneilla. Lukuvuoden kuluessa keskustelu katsomusaineiden opetuksesta tuli myös minulle konkreettisemmaksi.

Myöhemmin tutkiessani kirjallisuutta katsomusaineiden opetuksesta huomasin, että asiasta on kirjoitettu melko aktiivisesti. Etenkin viime vuosina fokus niissä näytti kuitenkin olevan suuresti monimuotoistuvissa, isoissa kaupungeissa. Pohdin mielessäni, että keskustelut vaikkapa vähemmistö uskontoihin kuuluvien oikeuksista oman uskonnon opetukseen tai ylipäätään uskonnon opetuksen tarpeellisuudesta eivät olleet yleisiä siellä alueella, jossa itse kasvoin.

Haastattelemassa paikan päällä

Omassa pro gradussani halusin päästä keskustelemaan aiheesta ruohonjuuritason asiantuntijoiden pariin, jonka takia päädyin haastattelemaan kuutta pienten paikkakuntien lukioissa työskentelevää uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajaa. Heistä kaikki työskentelivät Pohjois-Pohjanmaalla. Ajattelin, että heillä, jos jollain, on kokemusta opetuksen monimuotoisuudesta, mahdollisista tulevaisuuden muutoksista sekä alueen katsomusaineiden opetuksen nykytilasta.

Suomalaisen yhteiskunnan jatkuva uskonnollinen ja kulttuurinen monimuotoistuminen tulevaisuudessa ainakaan hidastaa keskustelua uskonnoista ja koulun roolista katsomusaineiden opetuksessa. Toivon pro graduni tuovan lisää näkökulmaa suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuudesta ja alueiden keskinäisestä erilaisuudesta suurten yliopistokaupunkien rinnalle. Näkisin, että uskonnon ja elämänkatsomuksen opetuksen rooli tulevaisuudessa on aihe, joka vaatii ympärilleen lisää tutkimusta ja keskustelua etenkin, mikäli siirrymme kohti kaikille yhteistä katsomusoppiainetta. Olen toiveikas siitä, että pääsen osallistumaan tähän keskusteluun oman graduni kautta ja toivon, että se lisää ymmärrystä suomalaisten kaupunkien, opettajien ja lukio-opiskelijoiden tilanteesta.

Kansalaisuskonto presidentinvaaleissa

10 maaliskuun, 2024 / Senja Honkonen / 1 Comment

Itäraja, Venäjän uhka, Nato ja ydinaseet. Vuoden 2024 presidentinvaaleja käytiin kireissä tunnelmissa. Vaalitenteissä toistuivat uhkaskenaariot ja niihin varautuminen. Euroopassa oli syttynyt sota Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Lähi-idässä Israel pommitti Gazaa reaktiona terroristijärjestö Hamasin tekemään hyökkäykseen. Väkivalta täytti ulkomaan uutisten otsikot. Samaan aikaan Suomessa äänestettiin uudesta armeijan ylipäälliköstä ja yhdessä valtioneuvoston kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtavasta valtionjohtajasta, toisin sanoen tasavallan presidentistä. Vaaleja käytiin tilanteessa, jossa ulkopolitiikka ja puolustusvoimat olivat nousseet huomion keskipisteeseen. Ehdokkaiden tuli ottaa kantaa polttaviin puheenaiheisiin kuten, miten tulisi suhtautua Venäjän itärajalle tuomiin turvapaikanhakijoihin tai voitaisiinko Suomeen sijoittaa Naton ydinaseita. Turvallisuus ja kansallinen yhtenäisyys nousivat puheenvuoroissa toistuvasti esiin.

Kansakunnan pyhittäminen

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani presidenttiehdokkaiden kampanjanaloituspuheita sekä puheita vaalitenteissä. Tarkoituksenani on selvittää, miten ehdokkaat puhuvat kansakunnasta ja miten Suomen Nato-jäsenyys ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan heijastuvat kansakunnan määrittelemiseen. Kiinnitän mahdollisesti huomiota myös siihen, keitä kansallisen määrittelyn ulkopuolelle suljetaan. Näkökulmana aiheeseen käytän kansalaisuskonnon käsitettä.

Kansalaisuskonnolla tarkoitetaan yksinkertaistetusti kansakunnan pyhittämistä. Laajemmin käsite kuvaa arvojärjestelmää, joka luo sitoutumista kansakuntaan. Pyhittäminen kohdistuu käsityksiin kansakunnan päämääristä ja arvoista, jotka ilmenevät erilaisissa jaetuissa myyteissä, symboleissa sekä rituaaleissa. (Mahlamäki 2005, 212.) Presidentin kirjoittamattomiin tehtäviin luetaan arvojohtaminen. Ehdokkaiden puheita arvoista onkin mielenkiintoista tarkastella kansalaisuskonnon näkökulmasta: millaiseen arvomaailmaan vedoten äänestäjiä yritetään houkutella ja miten tällä rakennetaan kuvaa kansakunnasta.

Kansakunta on kansallisen ”meidän” yhtenäisyyttä korostava rakennelma. ”Me”-identiteettiä rakennetaan suhteessa ”toiseen”, tässä tapauksessa esimerkiksi muihin kansakuntiin. Tästä erinomainen esimerkki on suomalaisen kansallistunteen rakentamisen ajoilta elämään jäänyt lause: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.” Kansakunnan pyhittämisellä pyritään yhteisön yhtenäisyyteen sitouttamalla yhteisön jäseniä yhteisten arvojen ja kertomusten taakse.

Aiheen valinta ja merkitys

Valitsin pro gradu -tutkielmani aiheeksi kansalaisuskonnon ilmenemisen vuoden 2024 presidentinvaaleissa, sillä olen kiinnostunut tavoista, joilla suomalaisuudesta puhutaan ja miten se määritellään. Minua kiinnostaakin hahmottaa, mistä puhutaan, kun puhutaan suomalaisuudesta tai suomalaisesta kansakunnasta. Tähän kansalaisuskonnon käsite avaa yhden näkökulman. Presidentinvaaleissa on puolestaan kyse henkilövaaleista, joissa valitaan henkilö, joka edustaa pitkälti Suomen valtiota ja tämän jatkeena suomalaisia maailmalla. Suomen etu, suomalainen kansakunta ja suomalaisuus olivatkin vuoden 2024 vaaleissa keskeisiä elementtejä.

Aihe on ajankohtainen. Presidentinvaaleja käytiin muuttuneessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Ulkopoliittisen tilanteen jännitteisyys muodosti presidentinvaaleihin erityisen asetelman. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on synnyttänyt epävakaan ulkopoliittisen tilanteen. Suomen jäsenyys puolustusliitto Natossa puolestaan näyttäytyy käännekohtana Suomen valtion historiassa. Onkin mielekästä tarkastella, miten kansakuntaa tässä muuttuneessa kontekstissa Suomessa rakennetaan ja miten nämä tapahtumat heijastuvat kansakunnan pyhittämiseen. Lisäksi työn on tarkoitus olla lisäys suomalaisen kansalaisuskonnon tutkimuksen jatkumoon. Tarkoituksena on selvittää, millaiseksi suomalainen kansakunta johtavaan valtiolliseen virkaan pyrkivien puheessa muotoutuu.

Viite:

Mahlamäki, Tiina 2005: Naisia kansalaisuuden kynnyksellä. Eeva Joenpellon Lohja-sarjan tulkinta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kristityt naiset haastamassa sekularisaatiota – Uushenkisyyden hylkääminen maallistuvassa Suomessa

10 maaliskuun, 2024 / Viivi Peltonen / 0 Comments

Joulukuussa 2022 Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin otsikolla ”Herran haltuun – Joukko vaikuttajia löysi kovan linjan kristinuskon”, jossa käsitellään suomalaisia sosiaalisen median vaikuttajia, jotka koronapandemian jälkimainingeissa näyttivät kääntyvän sankoin joukoin kristinuskoon. Näitä ihmisiä yhdisti kolme asiaa: naissukupuoli, aikaisempi osallisuus uushenkisyyteen sekä kääntyminen konservatiiviseksi katsottuun kristinuskoon. Noin kuukautta myöhemmin Yle julkaisi henkilökuvan samasta aiheesta.

Artikkelit jäivät mieleeni. Tallensin molemmat tietokoneeni kirjanmerkkeihin ja palasin niiden pariin säännöllisin väliajoin. Olin aikaisemmin kirjoittanut kandini suomalaisesta rokotekriittisyydestä implisiittisen uskonnollisuuden näkökulmasta ja törmännyt silloin teoriakirjallisuutta lukiessani salaliittoteorioiden ja uushenkisyyden kaltevalle pinnalle. Nyt näytti kuitenkin siltä, että uushenkisyyden viehätykseen oli ilmestynyt säröjä ja minä tahdoin selvittää miksi.

Tein sukelluksen sosiaaliseen mediaan ja päädyin nopeasti lukemaan kymmenien naisten kertomuksia uushenkisyyden jättämisestä ja kristityksi kääntymisestä. Suurin osa kertoi matkastaan avoimesti ja omilla nimillään. He kuvasivat kriittisesti vaiheitaan uushenkisissä yhteisöissä korostaen nykyisen kristillisen maailmankuvan tärkeyttä ja uskon henkilökohtaista merkitystä omassa elämässään.

Uushenkisyydestä kristinuskoon maallistuvassa Suomessa

Viimeaikaiset tutkimukset toteavat yhdessä tuumin Suomen olevan sekularisaation eli maallistumisen tiellä. Vuoden 2023 tilastojen mukaan vain vajaat 64 % suomalaisista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon, kun 10 vuotta sitten lukema on ollut yli 75 %. Samanaikaisesti uushenkisyys on kasvattanut tasaisesti suosiotaan erityisesti naisten ja viime aikoina myös miesten keskuudessa. Uushenkisyydellä viittaan tässä eräänlaiseen sateenvarjokäsitteeseen, joka kattaa laajan kirjon erilaisia holistisia uskomuksia ja käytänteitä, joiden keskiössä on usein henkinen kehitys, moninaiset vaihtoehtohoidot sekä niin sanottu oman totuuden etsiminen. Nykyään nähdään, että monet uushenkiset käytänteet ovat myös valtavirtaistuneet ja asettuneet itsestään selväksi osaksi modernia yhteiskuntaa. Tällaisia ovat esimerkiksi jooga, mindfulness sekä meditaatio.

Pro gradu -tutkimuksessani pyrin avaamaan niitä syitä, jotka ovat johtaneet uushenkisyyden hylkäämiseen ja kristinuskoon kääntymiseen. Tarkoituksenani on keskittyä erityisesti kääntymisprosessiin ja haastateltavieni toimijuuden sekä henkisen etsijyyden kokemusten tarkasteluun. Koska uushenkisten käytänteiden julkinen hylkääminen ja sitä seuraava (kristin)uskoontulo on varsin tuore ilmiö, ei aikaisempaa tutkimusta aiheesta ole löydettävissä. Tähän syynä on todennäköisesti se, että myös uushenkisyys on asettunut varsinaiseksi tutkimuksen kohteeksi vasta muutama vuosikymmen sitten. Niinpä oma tarkoitukseni on raivata tilaa kiistanalaiselle ilmiölle, joka ei vielä ole saanut ansaitsemaansa huomiota suomalaisen uskontotieteen kentällä.

Ennen kaikkea pyrkimykseni on osoittaa, että suosittu näkemys vauraiden länsimaalaisten yhteiskuntien maallistumisesta ei ole niin suoraviivainen, kuin mitä yleensä on ymmärretty. Vaikka suomalaiset ennusteet erityisesti evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärien laskusta pitäisivätkin paikkaansa ja vapaa henkisyys kasvattaisi yhä enenevissä määrin suosiotaan, on kuitenkin havaittavissa myös liikettä henkisyydestä kohti instituutiota. Kenties kristinuskoon kääntyminen voitaisiin nähdä eräänlaisena vastaliikkeenä vapaamuotoiselle ja yksilökeskeiselle henkisyydelle -ja laajemmin koko nykyiselle yhteiskuntajärjestelmälle?

Fibromyalgia – näkymätön sairaus

9 maaliskuun, 2024 / maalam / 1 Comment

Mira-Maria Lampela

”Ei susta kyllä näe päällepäin” tai ”Et näytä sairaalta” ovat lauseita, joita erityisesti näkymättömiä pitkäaikaissairauksia sairastavat usein kuulevat. Näkymätön sairaus on sairaus, joka ei nimensä mukaisesti aina näy päällepäin, esimerkiksi erilaiset autoimmuunisairaudet. Edellä mainituilla lauseilla ei useinkaan tarkoiteta mitään pahaa, mutta ne voivat silti satuttaa ja tuntua vähätteleviltä sairastuneen näkökulmasta.

Fibromyalgia on yksi näistä näkymättömistä pitkäaikaissairauksista, joka on saanut osakseen paljon ristiriitaista suhtautumista. Aikaisemmin fibromyalgiaa pidettiin niin sanottujen tunnollisten naisten sairautena, jopa luulotautina. Kivun tutkimuksen kehittymisen myötä käsitys fibromyalgiastakin on muuttunut ja se määritellään nykyisin toiminnalliseksi kipu- ja uupumusoireyhtymäksi, jonka keskeisinä oireina pidetään laaja-alaista kipua eri kehon osissa ja virkistämätöntä yöunta. Tällä hetkellä fibromyalgian tieteellisesti tuetuin teoria tuo esille, että sairauden taustalla on aivojen kipujärjestelmän herkistyminen.

Kuva: Pixabay

Kokemusta tutkimassa

Teen pro gradu -tutkielman yhdessä siskoni kanssa, jossa tutkimme fibromyalgiaan sairastuneiden kokemuksia omasta ruumiinkuvastaan ja toimijuudestaan, jotka liittyvät vahvasti toisiinsa. Ruumiinkuvan ja toimijuuden muuttuminen sairastumisen myötä vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti, esimerkiksi oma keho voi tuntua kivun takia jopa vieraalta tai arkiaskareet eivät sujukaan enää kuten ennen. Tämä taas saa ihmisen pohtimaan sairastumisen merkitystä, johon voi liittyä erilaisia uskomuksia sairastumisen syistä. Lisäksi sairastumisen käsittelyyn on erilaisia keinoja, jotka voivat olla niin asiasta puhumista kuin esimerkiksi uskontoon tai henkisyyteen liittyviä tapoja.

Toimijuuden käsite on hyvin moniselitteinen ja tässä tutkimuksessa viitataan erityisesti ”pieneen” toimijuuteen, joka voi näyttäytyä fibromyalgiaa sairastavan elämässä esimerkiksi kipujen sietämisenä. Toimijuuden ja ruumiinkuvan muutos ei välttämättä näy ulkopuolisille eikä edes läheisille, jonka vuoksi sairastunut voi joutua tilanteisiin, joissa omaa sairauttaan joutuu ikään kuin todistelemaan. Jokin asia onnistui ennen, mutta nyt se ei onnistu, vaikka päällisin puolin eroa ei juuri huomaisi.

Aiheen valinta ja tärkeys

Aiheen valintaan vaikuttivat omat kokemukset muun muassa läheisten pitkäaikaissairauksista. Olen nähnyt sivusta sen, miten negatiivista asennoitumista on noussut esille muissa ihmisissä pitkäaikaissairauden takia. Johtui se sitten tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, näen erittäin tärkeänä lisätä tietoutta fibromyalgiasta sekä laajemmin kroonisesta kivusta. Erityisesti se, miten fibromyalgia vaikuttaa joka päivä, vaikka ulkopuolinen ei sitä välttämättä huomaa.

Kokiessaan mahdollisesti negatiivista suhtautumista ulkopuolelta omaa sairautta kohtaan voi sairastunut peitellä oireitaan ja pyrkiä toimimaan ikään kuin sairautta ei olisi. Tämä stigma eli häpeäleima voi aiheuttaa ihmisen eristäytymistä ja huonommuuden tunnetta, joka ei tue millään tavalla fibromyalgiaan sairastunutta.

Vaikka kipu tai jokin muu elämää rajoittava oire ei näy ulospäin, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se olisi todellinen ja aiheuttaisi muun muassa kärsimystä ihmisen arjessa. Fibromyalgiaan liitetään tiettyjä keskeisiä oireita, mutta jokaisen yksilöllinen kokemus on tärkeä nostaa esiin niin yhdistävien kuin eriävien kokemusten takia. Kokemuksista ja merkityksenannoista voi parhaimmassa tapauksessa olla vertaistukea fibromyalgiaa sairastaville.

Fibromyalgia – sairaus, joka ei näy päällepäin

9 maaliskuun, 2024 / maalam / 0 Comments

Mari-Anna Lampela

Fibromyalgia lukeutuu yhdeksi pitkäaikaissairaudeksi, jossa ihminen kärsii usein pitkäkestoisesta kivusta eri puolilla kehoa sekä uupumuksesta. Fibromyalgiaa sairastavan kivun säätelyjärjestelmän muutokset voidaan katsoa olevan syynä voimistuneen kivun kokemiselle. Sairautta on aikaisemmin pidetty puhtaasti ”luulosairautena” tai ainakin sen paikkaa pitkäaikaissairauksien joukossa on epäilty. Stereotyyppinen ajattelu fibromyalgiaa kohtaan voi haitallisesti vääristää mielikuvaa sairaudesta ja tavallisesti fibromyalgiaa sairastavat joutuvat kohtaamaan oireidensa vähättelyä eri tahojen toimesta.

Kuva: Pixabay

Miksi juuri fibromyalgia?

Kiinnostus pro gradu -aihetta kohtaan syntyi, kun päätimme siskoni kanssa tehdä tutkielman yhdessä. Meitä molempia kiinnostaa erityisesti fibromyalgian kaltaiset näkymättömät sairaudet. Lisäksi pitkäaikaissairaudet ovat olleet läsnä elämässäni, koska lähipiirissäni on ihmisiä, jotka kärsivät kroonisesta kivusta. Olen hyvin läheltä pystynyt näkemään ja kuulemaan, kuinka kokonaisvaltaisesti sairaus vaikuttaa elämään. Erityisesti sairaudet, jotka eivät näy päällepäin saavat osakseen vähättelyä ja olen itsekin todistanut tilanteita, joissa pelkän ulkoisen olemuksen perusteella tehdään johtopäätöksiä toisen terveydentilasta.

Edellä kuvatun kaltaiset tilanteet olen kokenut turhauttavina varsinkin, jos ihmiset ryhtyvät antamaan esimerkiksi neuvoja tietämättä asioiden todellista laitaa. Oletus siitä, että ”terveen” näköinen ihminen ei voi olla sairas on ajattelutapa, joka tarvitsee mielestäni muutosta. Oman kokemukseni mukaan kroonista kipua sairastava ihminen hyötyy enemmän tuesta ja kuuntelemisesta kuin ratkaisuehdotuksista, joita ei kaikkiin sairauksiin ole suoraan olemassa. Tutkielmassamme fibromyalgiaa sairastavat pääsevät itse ääneen ja voivat kertoa oman sairauskertomuksensa.

Fibromyalgian moniulotteisuus

Tutkielman avulla on tarkoitus lisätä tietoutta ja ymmärrystä fibromyalgiasta sekä siitä, kuinka se vaikuttaa ihmisen eri elämän osa-alueilla. Sairauskertomusten avulla haluamme tutkielmassamme tuoda esille fibromyalgiaa sairastavien kokemuksia ja millaisia merkityksenantoja sairastunut nostaa esille sairauskertomuksessaan. Lisäksi nostamme esille keinoja, jotka auttavat fibromyalgiaa sairastavia selviytymään arjessa oireiden kanssa. Tutkielma mahdollisesti tuo esille niin samankaltaisuuksia kuin eroavaisuuksia sairastavien kertomuksissa, joka auttaa ymmärtämään sairauden moniulotteisuutta.

Otamme huomioon sairauskertomuksissa myös sairastumista edeltävän elämänvaiheen, koska tällöin paljastuu mahdolliset muutokset ihmisen toimijuudessa ja ruumiinkuvassa, joka on tutkielmamme keskiössä. Se miten kehomme toimii, heijastuu vahvasti siihen, kuinka näemme itsemme. Sairaus voi näin ollen muuttaa käsitystä omasta kehosta ja voi jopa vääristää omaa ruumiinkuvaa. Toimijuudella puolestaan tarkoitetaan tutkielmassamme kykyä esimerkiksi tehdä asioita ja saavuttaa näin ollen tavoitteita. Tämän lisäksi kiinnostuksen kohteenamme on se, kuinka fibromyalgiaa sairastava kokee muiden ihmisten suhtautumisen sairauteen.

Näkymätön näkyväksi

Fibromyalgian tutkiminen on tärkeää niin fibromyalgiaa sairastavien kuin muidenkin ihmisten näkökulmasta, koska aiheen tutkiminen antaa jokaiselle jotakin. Aiheen tutkimisen tärkeys korostuu siinä, että fibromyalgiaan voidaan nykypäivänä edelleen liittää vääränlaisia oletuksia. Tutkimalla saadaan enemmän tietoa fibromyalgian vaikutuksesta ihmisen elämään ja pystytään oikaisemaan vääristynyttä tietoa ja häivyttämään ennakko-oletuksia. Tutkielmamme myötä fibromyalgiaa sairastavat voivat myös saada vertaistukea lukemalla muiden kokemuksia elämästä sairauden kanssa. Vertaistuen avulla mahdollistuu syvempi ymmärrys, joka voi olla isossa roolissa, kun ihminen sopeutuu muuttuneeseen elämäntilanteeseen sairastumisen myötä.

Jumalolentoja, temppeleitä ja siili – uskonto Sonic Unleashed -videopelissä

9 maaliskuun, 2024 / Paju Jaakkonen / 1 Comment

Videopelit ovat monelle tärkeä paitsi viihteen, myös taiteen muoto. Vaikka ne nähdään usein erityisesti nuorten huvina, peleillä voi olla myös syvällisempi puoli. Moni kiintyy hahmoihin ja heidän tarinaansa, ja saattavat pelata pelejä useitakin kertoja uudelleen. Näen itse videopelit vapaa-ajan harrastuksena, mutta olen vielä enemmän kiinnostunut niiden tarinallisesta puolesta – mitä ne haluavat kertoa meille?

Olen itse pelejä pelatessani huomannut paljon erilaisia viittauksia uskontoihin, mikä on herättänyt kiinnostukseni tutkia aihetta tarkemmin. Miten uskonto tulee peleissä ilmi, mikä niiden rooli on ja mitä niistä halutaan kertoa? Haluan pro gradu -tutkielmassani tarkastella näitä kysymyksiä itselleni tärkeän pelisarjan, Sonic the Hedgehogin, kautta.

Sonic the Hedgehog – tunnettu, silti tuntematon

Japanilaisen Sega-peliyhtiön sarja Sonic the Hedgehog on vuosien saatossa kerännyt paljon suosiota. Olen kuitenkin huomannut, että harva tuntee sarjaa tai sen tarinaa pintapuolta syvemmin. Siten sen uskontoon viittaavat piirteet ovat myös saattaneet jäädä huomaamatta. Sarjassa on useita erilaisia jumalolentoja, maagisia esineitä ja hahmoilla on erityisiä voimia.

Rajasin tutkimukseni yhteen peliin, Sonic Unleashediin (2008). Päädyin valintaani, sillä kyseisessä pelissä uskontoon viittaavat piirteet ovat vahvimmin läsnä erityisesti tarinallisessa puolessa: Sonic ystävystyy muistinsa menettäneen jumalan kanssa, ja yhdessä he korjaavat maailman takaisin ennalleen toisen jumalolennon yrittäessä tuhota sen. Lisäksi pelissä uskonto ilmenee paljon myös materiaalisesti, kuten esimerkiksi temppelien, seinämaalausten ja esineiden kautta.

Aiheessa minua kiehtoo erityisesti se, millainen uskonto pelin sisälle on rakennettu. Uskonto ilmenee pelissä hyvinkin suoraan, kuten tarinan kahden jumalhahmon, Light Gaian ja Dark Gaian muodossa, sekä heidän välisensä elämän ja kuoleman kiertokulun kuvauksessa. Epäsuoremmin se näkyy esimerkiksi tarinan hahmojen kautta – miten he suhtautuvat näihin jumaliin, ja heidän aiheuttamiinsa tapahtumiin. Tämän lisäksi tutkin sitä, miten uskontoa hyödynnetään pelissä, ja millaisia merkityksiä sille annetaan. Miksi uskontoa on pelissä ylipäätään?

Nuori tutkimuskenttä – paljon jatkotutkimusmahdollisuuksia

Akateemisessa maailmassa videopeleistä tutkimuksen kohteina on kiinnostuttu vasta viime vuosina. Osasyynä vähäiselle tutkimuksen määrälle on todennäköisesti yleinen suhtautuminen videopeleihin: ne mielletään usein epäarvokkaiksi sekä nuorille suunnatuksi viihdykkeeksi.

Maineestaan huolimatta videopelit tarjoavat paljon tutkittavaa eri aloille, myös uskontotieteelle. Uskonnot ovat yllättävän yleinen teema videopeleissä: esimerkiksi sarja Final Fantasy (1987–2024) lainaa erilaisista uskonnollisista perinteistä hahmoja, kun taas sarja Dragon Age (2009–2014) käsittelee uskontoa alistavana instituutiona.

Videopelit ovat kuitenkin myös taiteen muoto – ne kertovat tarinoita ja niillä on oma sanomansa, joka ilmenee juonen ja visuaalisen puolen kautta. Ne heijastelevat omaa aikaansa, ja siten ne voivat myös ilmaista nykyuskontoa, sekä muovata ihmisten suhtautumista ja käsityksiä. Uskonnon esittäminen peleissä alistavana on yksi tapa käsitellä oman uskonnon historiaa.

Sonic Unleashedin kuvaus puolestaan heijastelee uskonnon tyypillisiä piirteitä Japanissa: pelin uskonto on yhdistelmä erilaisia perinteitä, jotka ovat yhtä arvokkaita keskenään. Se ei ole erillinen yhteiskunnan osa-alue, vaan mukana kaikessa – rakennuksissa, taiteessa ja hahmojen puheessa. Pelin tarina ei toimisi ilman uskontoa.

Videopelit tarjoavat paljon tutkimusmahdollisuuksia, ja kiinnostus niiden tutkimiseen kasvaa varmasti tulevaisuudessa. Itse koen ne tärkeäksi tutkimuskohteeksi: videopelejä pelataan paljon, enkä usko pelaamisen suosion vähenevän lähivuosina. Peleillä on mahdollisuus vaikuttaa ihmisten näkemyksiin, ja siksi on mielestäni tärkeää nähdä pelit hyödyllisinä tutkimuskohteina myös akateemisessa maailmassa.

Läheiset ja päihderiippuvuus

9 tammikuun, 2024 / jennalind / 0 Comments

Jenna-Caroliina Lindroos

Avainsanat: Päihderiippuvuuus, läheiset, uskontotiede

Aiheen juuret

Idea aiheeseen on lähtenyt jo vuosia sitten, kun näin omin silmin, mitä päihderiippuvuus on läheisen näkökulmasta. Näin, kuinka laajasti se voi vaikuttaa ja kuinka, siihen ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan. Joutuu vain katsomaan vierestä, kunnes sille tulee aikanaan loppu. Loppu ei aina välttämättä ole se toivottu tai haluttu. Päätin, että haluan auttaa ihmisiä, jotka lukeutuvat päihderiippuvaisiksi. Valitettavasti jouduin ja joudun yhä edelleen todistamaan päivittäin ulkomaailmassa päihderiippuvuuden kierteissä olevia henkilöitä sekä sitä, mitä he saavat aikaiseksi. Olin peruskoulussa vielä, kun oma läheiseni menehtyi. Olen siis hieman odotellut, että pääsen tutkimaan aihetta kunnolla ja tekemään siitä vielä graduni.

Tutkin jo kandi vaiheessa päihderiippuvuutta ja sitä, mitä se on ja voi aiheuttaa. Tällä kertaa päätin, että jatkan saman teeman parissa, mutta otan tutkimuksen näkökulmaksi läheisten kokemukset teemasta. Aihe on jo itsessään erittäin arkaluontoinen, vaikka olen vuosien aikana oppinut käsittelemään siihen liittyviä tunteita. Huomasin kuitenkin, että haastateltavien kanssa tunteet nousivat edelleen esille. Ehkä se on hyvä asia, tietää ainakin, että on oikealla polulla ja tärkeän aiheen piirissä.

Mitä haluan saada selville?

Tutkimukseni kautta haluan saada haastateltavien kokemuksia tuotu esille ja sen, millaisia ne kokemukset ovat eri ihmisillä. Onko kenties jotain yhteistä vai onko kokemukset sidottu yksilöön? Haluan myös saada selville, millainen merkitys elämänkatsomuksella on ja vaikuttaako elämänkatsomus jotenkin suhtautumiseen päihderiippuvuuteen ja sen käsittelemiseen. Aineistoni kautta haluan selvittää myös sen, kuinka laajalti kokemukset päihderiippuvaisesta vaikuttavat läheisen elämään.

Monesti päihderiippuvaisten läheiset niin sanotusti unohdetaan, koska ajatellaan, että kyllä ne pärjäävät, kun eivät ole itse riippuvaisia. Kuitenkin ne läheiset henkilöt ovat juuri niitä, jotka kannattelevat itseään sekä päihderiippuvaista pinnalla. Jokaisella on kuitenkin omat rajansa sen suhteen, kuinka kauan jaksaa kannatella toista, jos omat voimat hiipuvat. On siis tärkeää nähdä ja kuulla, miten monet läheisistä kuitenkin selviävät arjestaan päihderiippuvaisen rinnalla.

Miksi niin merkittävää?

Voisin kirjoittaa aiheeni tärkeydestä, vaikka kuinka paljon. Pyrin kuitenkin mainitsemaan tärkeimmät pääkohdat. Ensinnäkin aihe on hyvin yleinen, erityisesti nykypäivänä, kun päihderiippuvuus on yhä yleisempää joka ikäluokassa. Toiseksi läheiset jäävät päihderiippuvaisen varjoon hyvin usein, mutta tietyillä paikkakunnilla ei ole ollenkaan vertaistukea tai apua päihderiippuvaisten läheisille. Tässä olisi siis parannettavaa tulevaisuudessa. Kuten sanoin, aiheeni on hyvin yleinen ja sitä on tutkittu hyvinkin laajasti. Tällä hetkellä aiheellani on kuitenkin paljon uutta, jota tuoda esille. Mainitsin jo tärkeimmän, mutta haluan aiheellani muistuttaa, että päihderiippuvuuden yleistyminen tuo lisää haasteita, joita tutkia sekä ratkaista.

Työni aihe on merkittävä siinäkin suhteessa, että läheiset haluavat saada apua myös itse sekä saada oman äänensä kuuluviin kokemustensa kautta.

”I Am a Proud Lesbian Muslim”: uskonnon ja queerin navigointia ennakkoluuloisessa maailmassa

19 joulukuun, 2023 / Emilia Ukkonen / 0 Comments

Eheytyshoidot, syrjäytymisriski, pyhät tekstit, vainot, kiellot, kuolemantuomio, luonnottomuus, väkivallan uhka, yhteisöstä erottaminen. Nämä ovat joitakin sanoja, jotka toistuvat yleisessä puheessa ja kirjallisuudessa käsiteltäessä uskontoja ja queeria eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Mainittaessa sanat kirkko ja queer yhdessä, monille suomalaisille mieleen nousevat ensimmäiseksi esimerkiksi vuoden 2010 Homoilta tai evankelis-luterilaisen kirkon vastahakoisuus vihkiä samaasukupuolta olevia pareja. Kuitenkin tämä näkökulma on rajoittunut: uskonnot eivät ole yksin vain queer-ihmisten vastustajia.

Sininen taivas, jota vasten näkyy etualalla käsi, joka pitelee pientä pride-lippua. Taustalla sinistä taivasta vasten näkyy risti. — Teksti ja kuva: Emilia Ukkonen

Automaattinen konflikti

Yhteiskunnassa vallitsee erilaisia tapoja puhua ja merkityksellistää eri asioita. Näistä käytetään usein käsitettä diskurssi. Esimerkiksi olemassa on monenlaisia uskontodiskursseja, joissa uskontoja merkityksellistetään tietynlaisiksi kokonaisuuksiksi. Tietyt diskurssit ovat selvästi muita enemmän esillä. Muun muassa suomalaisessa mediassa islamin uskoa problematisoidaan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa kristinuskoa. Samalla tavoin olemassa on diskursseja, jotka käsittelevät uskonnon ja queerin yhteyttä. Kauan tällaisena vallitsevana diskurssina on ollut näkemys siitä, että uskonnot ja queer ovat konfliktissa toistensa kanssa – ihminen ei siis voi olla sekä uskonnollinen että queer.

Mikä kuitenkin on kiinnostavaa on se, mikä jää tämän konfliktidiskurssin varjoon: tätä automaattista konfliktia moninaisemmat suhteet ja valtarakenteet, jotka liittyvät uskontoihin ja queeriin. LGBTQ+ -myönteisyys, voimaantuminen, hyväksyntä, uudelleenmäärittely, yhteisöllisyys ja tasa-arvo ovat vain joitakin esimerkkejä tämän kolikon toisesta puolesta.

Kohti syvällisempää ymmärrystä

Minua on kauan kiinnostanut tämä suhde uskontojen ja queer-yhteisöjen välillä. Miksi puhe on aina niin negatiivista? Toisaalta minua ovat aina pohdituttaneet myös ne tavat, joilla valtaapitäviä instituutioita ja ääniä vastustetaan. Tämä on johtanutkin minut tämän hetkisen pro gradu -aiheeni äärelle. Työssäni tutkin näitä uskonnon ja queerin diskursseja. Kaiken tämän keskiössä ovat representaatiot eli tavat, joilla tietyistä ihmisryhmistä tai aiheista puhutaan, kuinka niitä kuvataan, tässä tapauksessa mediassa. Tutkielmassa tarkastelen kahta televisiosarjaa ja kaikkia erilaisia tapoja, joilla nämä televisiosarjat käsittelevät uskonnon ja queerin yhteyttä.

Kuitenkin mikä tekee työstäni monin paikoin poikkeavan on se, että olen valinnut tarkasteltavaksi televisiosarjat, joissa esiintyy henkilöhahmoja, jotka ovat sekä uskonnollisia että queer. Tutkimus tältä saraa on melkeinpä olematonta. Nuorille suunnatussa televisiosarjassa Sex Education näemme Ericin, kristityn homon, ja nuorille aikuisille markkinoidussa sarjassa The Bold Type sen sijaan Adenan, lesbomuslimin. Eric kohtaa vaikeuksia kirkkonsa puolelta, joka ei hyväksy hänen seksuaalista suuntautumistaan, ja Adena taas oman kotimaansa suhteen. Kuitenkin mikä heitä hahmoina yhdistää on tietynlainen ylpeys omasta identiteetistään. He eivät halua piiloutua vaan sen sijaan muuttaa asioita parempaan päin: avata keskustelua eri yhteisöjen välillä. Mikä minua erityisesti näissä sarjoissa kiinnostaa, on se, kuinka näitä positiivisia identiteettirepresentaatioita navigoidaan maailmassa, jossa esiintyy paljon negatiivissävytteistä puhetta. Kuinka tällaisia identiteettejä kuvataan? Mistä elementeistä ne rakentuvat? Kuinka ne suhtautuvat muihin diskursseihin, joita sarjoissa esiintyy?

Uskontotiede on pitänyt kauan queerin tutkimusta epäolennaisempana tutkimusalueena moniin muihin alueisiin verrattuna. Tämä on johtanut siihen, että tietämys tästä suhteesta ja sen moninaisuudesta on jäänyt varjoon. Vielä 2020-luvullakin painimme samojen ongelmien kanssa kuin vaikkapa 1990-luvulla. Mikä on merkityksellistä on se, että akateemisella tutkimuksella on valtaa vaikuttaa näihin asioihin. Tarinoilla on valtaa muokata, uudelleenkertoa ja -tulkita maailmaa ja siksi uskonkin, että meidän on tärkeä myös hahmottaa sitä, miten tällaisia tarinoita rakennetaan. Keitä nämä uskonnolliset queer-ihmiset siis ovat ja miksi heidän tarinansa ovat niin tärkeitä tässä maailmassa?

Islam ylioppilaskokeessa – Todellista ymmärrystä vai ulkoa opeteltua?

13 joulukuun, 2023 / aiktur / 0 Comments

Aino Turunen

Kävelen tarjottimen kanssa liikuntasaliin. Kyydissä minulla on päivitetty läppärini, jääkaapista kosteutta keränneet viinirypäleet ja kulmasta kuivunut juustovoileipä. Kaiken kruunaa takaisin tuijottava itseni vaaleanpunaisen ajokorttini pinnassa. Saavun paikalleni ja käynnistän Abitti-ohjelman, joka tilanteeseen sopimattomalla innolla toivottaa minut tervetulleeksi sähköiseen evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeeseen vuosimallia 2018. Kello lyö yhdeksän ja avaan kokeen. Moniulotteiset kysymykset sotilaspapeista ja ortodoksiluostareista piirtyvät verkkokalvoilleni. Selaan koetta päättäväisemmin ja sitten löydän sen monivalintehtävien joukosta: ”Mikä on islamin pyhä kirja a) Raamattu b) Koraani c) Veda-kirjat.” Tässäkö kaikki?

Kuva: iStock

Islamin opetus evankelis-luterilaisessa uskonnossa

Kyseinen tarina on hieman muunneltuna tosi. Muistan opiskelleeni lukiossa kolme vuotta monipuolisesti erilaisia uskontoja, mutta viimein päästessäni näyttämään taitoni ylioppilaskirjoituksissa, kysymykset painottuivat pääasiassa kristinuskoon. Kyseinen ilmiö on perusteltavissa lukion opetussuunnitelman mukaan, sillä lukioissa opiskellaan edelleen opiskelijan oman uskontokunnan mukaisesti uskontoa, joka Suomessa on usein evankelis-luterilainen uskonto eli kristinusko. Ilmiö on kuitenkin herättänyt minussa kysymyksen liittyen muihin merkittäviin uskontoihin, joita lukiossa opiskellaan kristinuskon ohella. Kaikilla maailman merkittävillä uskonnoilla on kristinuskon tavoin erilaisia ulottuvuuksia, mutta jotkin uskonnot ja ulottuvuudet ovat päätyneet opetussuunnitelmien ja ylioppilaskokeiden rajattujen sivumäärien sisälle korostetummin kuin toiset. Mitä esimerkiksi maailman toiseksi suurimmasta uskonnosta eli islamista opetetaan ja mitä siitä lopulta halutaan osattavan?

Islamin merkitys on kasvanut jatkuvasti koko maailmassa eikä Suomi ole poikkeus. Maahanmuuton sekä uskonnollisen kääntymisen seurauksena Suomeen on muodostunut merkittävä muslimien vähemmistö, joka jatkaa kasvamistaan tulevaisuudessa. Sen vuoksi ymmärrystä islamista erityisesti koulun kautta tarvitaan yhä enemmän. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen islamin käsittelyä lukiossa ylioppilaskokeiden näkökulmasta. Tarkoituksenani on selvittää, kuinka monipuolisesti erilaisia ulottuvuuksia islamista nostetaan esiin islamia käsittelevissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeessa ja kuinka paljon islamiin liittyviä tehtäviä on ilmennyt viimeisen reilun vuosikymmenen sisällä. Lukion opetussuunnitelma määrittää sen, miten islamia tulisi käsitellä lukiossa. Opetussuunnitelma ohjaa opettamaan esimerkiksi islamin synnystä, kulttuuritaustasta ja opista, mutta myös islamin sisäisestä moninaisuudesta. Ylioppilaskokeet paljastavat kuitenkin konkreettisesti sen, mitä lukiossa islamista halutaan opittavan. Ylettyykö islamin monipuolinen ymmärrys todellisuudessa ylioppilaskokeiden kysymyksiin, vai jääkö se vain kauniiksi lauseeksi opetussuunnitelman sivulle?

Tietoa vai ymmärrystä testaamassa

Ylioppilaskoe on yksi tunnetuimpia suomalaisen koulujärjestelmän summatiivisen eli kokoavan arvioinnin muotoja. Summatiivisen arvioinnin avulla tarkastellaan sitä, miten hyvin opiskelija on kokonaisuudessaan saavuttanut asetetut tavoitteet opintojakson päätteeksi. Tavoitteet usein ovat tiedollisia, mutta myös taidollisia. Tiedollisia tavoitteita ovat opintojaksoilla käsitellyt aihesisällöt, kun taas taidollisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi kyky soveltaa tai arvioida kriittisesti opittua. Taidolliset tavoitteet ovat usein edellytys tiedon syventämiselle eli todelliselle ymmärrykselle. Pro gradu -tutkielmassani islamin monipuolisen ymmärtämisen lisäksi tarkastelen taitoja eli niin sanottuja ajattelun tasoja, joita vaaditaan islamia käsittelevien tehtävien suorittamiseen. Tehtävien vaatimuksia on oleellista tarkastella, koska vaatimukset paljastavat sen, minkä tasoista ymmärrystä opiskelijoilta todellisuudessa vaaditaan. Islamia käsittelevä monivalintakysymys voi vaatia tietoa islamista, mutta ei taitoa soveltaa eli osoittaa syvempää ymmärrystä kysytystä. Jos kaikki islamia käsiteltävät kysymykset olisivat tällaisia, opiskelijoilta ei todellisuudessa vaadita syvällisempää ymmärrystä islamista laisinkaan. Kokonaisvaltainen ymmärrys islamiin liittyvistä ylioppilaskoetehtävistä voi lopulta paljastaa vakiintuneen ja jopa puutteellisen tavan käsitellä islamia lukiossa, jonka tiedostaminen ja muuttaminen tulevaisuuden yhteiskunnan ymmärtämisen kannalta on erittäin tärkeää.