Kun keväällä 2019 ilmoittauduin graduseminaariin, olivat ajatukseni graduni aihetta koskien vielä hyvin hajanaisia. Suunta oli kuitenkin jo selvä: halusin tutkia jotain, jota pystyisin tarkastelemaan länsimaisen esoterian näkökulmasta, ja kaikkein mieluiten tutkisin myös jotain kirjallista aineistoa. Olen aina ollut kiinnostunut tekstintutkimuksesta, ja Helsingin yliopistossa opiskellessani perehdyinkin melko laajasti eksegeettiseen tutkimusperinteeseen.

Akateemisesta perspektiivistä tutustuin esoteriaan ja okkultismiin ensimmäistä kertaa osallistuessani Länsimainen esoteria– nimiselle kurssille keväällä 2017. Kurssi oli hyvin monipuolinen, ja ennen kaikkea sain huomata, että monet minua kiinnostavat ilmiöt ja asiat, kuten esimerkiksi gnostilaisuus, magia, alkemia ja yleisesti usein valtavirrasta marginaalissa kulkevat ilmiöt, voitiin niputtaa yhteisen akateemisen käsitteen alle: Länsimaisen esoteerisuuden tutkimus. 

Opaslehtinen Turun Esoteeriselle kävelykierrokselle. Kuva: Katriina Marjamäki

Gradun varsinainen fokus alkaa hahmottua

Toinen varsinainen askel esoterian suuntaan tapahtui, kun järjestimme opiskelijaporukalla Esoteric and Occult Turku -nimistä kävelykierrosta kesäkuussa 2019 järjestetylle Approaching Esotericism and Mysticism -symposiumille. Tällöin esoteerisuuden historiallinen merkitys sekä suosio populaarikulttuurissa konkretisoituivat minulle aivan erityisellä tavalla.Viimeistään nyt alkoi vahvistumaan se ajatus, että tämä on se ”minun juttuni”. Gradua varten tulisi vain vielä löytää aineisto, jonka parissa jaksaisin pakertaa ja josta löytäisin inspiraatiota silloinkin, kun kirjoittamismotivaatio tuntuu olevan hukassa.

Kesäisin minulla on aina tavoitteena lukea mahdollisimman paljon kaunokirjallisuutta. Yliopiston lukuvuoden aikana minulla onkin tapana kerätä listaan kiinnostavia kirjoja, joihin en opiskelukiireiden vuoksi pysty juuri sillä hetkellä syventymään, mutta joihin mukava palata keväisin, kun opiskelukiireet viimein hellittävät ja aikaa alkaa jäämään vähän vapaammalle lukemiselle. Kevät 2019 ei ollut tässä poikkeus, ja marssin ostamaan kirjakaupasta Heikki Kännönkirjoittaman Sömnö romaanin. Kyseinen kirja oli ilmestynyt lukulistalleni, kun kirjailija oli syksyllä 2018 vierailijana kurssilla nimeltä Moderni Esoteerisuus taiteessa, tieteessä ja populaarikulttuurissa. Luento sai minut kiinnostuman siitä, miten kaunokirjallisuudessa hyödynnetään esoteerista tematiikkaa ja jätti minulle sellaisen käsityksen, että kaunokirjallisuutta on esoteerisuuden näkökulmasta tutkittu vähemmän kuin muita populaarikulttuurin tuotoksia. Lukiessani kirjaa aloin tekemään siihen lähes vaistonomaisesti alleviivauksia huomatessani yhtäläisyyksiä esimerkiksi G.I. Gurdjieffin ajatuksiin. Lisäksi aloin kirjoittamaan sivujen laitaan mieleeni nousseita kysymyksiä: ”mihin kirjailija mahdollisesti viittaa tällä?”, ”Tällainen ajattelu tuntuu tutulta, kenties kirjailija viittaa tällä teosofiseen perinteeseen? ” 

Elokuussa 2019 graduni aihe lopulta fokusoitui Turun taiteiden yö-tapahtumassa, ollessani Sammakon kirjakaupassa kuuntelemassa Heikki Kännön haastattelua. Samassa tilaisuudessa käsiteltiin myös Nina Kokkisen Totuuden Etsijät (2019) -teosta, josta erityisesti etsijän (seeker) ja okkulttuuri -käsitteet jäivät kiinnostamaan minua vielä tilaisuuden jälkeenkin. Kyseinen tilaisuus opetti myös sen, että kaunokirjallisuus on eräänlainen väline, jonka avulla on mahdollista välittää ja tuoda tutuksi esoteerista käsitteistöä laajalle lukijakunnalle, ja parhaimmillaan se voi myös avata uudenlaisia näkemyksiä okkultismin ja modernismin moninaisista vuorovaikutuksista. Lisäksi omasta mielestäni kaunokirjallisuus muun taiteen ohella heijastaa ja peilaa sitä, miten esoteerisuus on tällä hetkellä hyvinkin pinnalla populaarikulttuurissa. Graduni tarkoituksena on siis tarkastella ja analysoida sitä, miten kirjailija käyttää Sömnö romaanissa esoteerista tematiikkaa. Lähden rakentamaan analyysiani erityisesti etsijyydestä käsin, ja sidon tutkimukseni uskontososiologian kenttään okkulttuuri -käsitteen kautta. Olen siis ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten kirjailija rakentaa etsijyyden teemaa Sömnö -teoksessa. Näin tulen gradussani yhdistämään kaikki minua erityisesti kiinnostavat tekijät, eli kirjallisen aineiston, esoteerisuuden, taiteen sekä kulttuurintutkimuksen.

Turun taiteiden yö 2019. Kuvassa vasemmalla Nina Kokkinen, keskellä haastattelijana toiminut Hippo Taatila ja oikealla Heikki Kännö. Kuva: Katriina Marjamäki