Varoituksen sana ja johdannoksi: Vaikka voisi luulla tämän selonteon kuuluvan avaruustieteen alaan, on se tarkemmin ottaen kuitenkin lyhyt kuvaus yhdestä uskontotieteen gradun työstöprosessin kohdasta.
Tutkimusaukko on yksittäisen tutkimuksen paikka laajemmassa tutkimuskentässä. Se on tutkijan asettamien kysymysten ja menetelmien myötä saatujen uusien näkökulmien paikantuminen aikaisempaan tutkimukseen, tai kokonaan uusi tai vähän tunnettu tutkimuskohde, joka perustellusti ansaitsee tulla tutkituksi.
Tutkimusaukon käsitettä maiskutellessani mielikuva lennättää minut ylös läpi ohenevan ilmakehän aina avaruuteen saakka. Leijun siellä kyydissäni Bnei Baruchin kabbalan oppeihin kohdistuva tutkimukseni. Leijailen liepeillen mustan aukon ammottavaa vetovoimaa. Esoterisista ja posthumanistisista teorioista rakentamani alus on vielä hauras ja huokoinen, ei tiivis ollenkaan, joka suuntaan liian hajallaan ollakseen vankka. Se ei ole vielä valmis.
Alukseni kyljistä singahtelee hylättyinä käsitteinä kaikenlaisia komponentteja, ruuveja johtolankoina (joita ei pidä seurata) ja muita rakennusosasia epäoleellisina sivujuonteina. Haluaisin pitää niistä kiinni, ja yritänkin. Pienellä toppuuttelulla ja opastuksella saavutan kuitenkin jokseenkin stabiilin ja selkeän hetkisen, ja käännän alukseni kohti tutkimusaukkoa.
Musta aukko
Kun musta aukko on sulkenut alukseni lohduttavaan pimeyteensä, fokusoidun, priorisoin, syvennyn, syvennyn ja taas syvennyn aukkoon, jossa tehtäväni on pimeydestä huolimatta selkeä. Tutustu aineistoon!
Tätä mahdollisimman autenttisesti simuloidakseni hankin silmälaput – kiitos ohjaajalle viimeisimmästä ohjauksesta – etten muuta näkisi. Jätin taakseni raskaat taakkani ja onnistuin välttämään valheellisen kiintoisat galaksit ja vilpillisesti kiehtovat linnunradat, jotka viekoittelivat muka-tärkeillä, oikein muka-sopivilla ja muka-oleellisilla näkökulmillaan ja koukeroillaan.
Joskus joku epäilevä ajatus sinkoutuu avaruusromuna kolisten kojeeni kylkeen: ”Katsoitko varmasti kaikki tärkeät tietokannat?”, ”Entä ne Academian vihjaavat tuhat paperia, joihin et päässyt käsiksi?, ”Yrititkö tarpeeksi?”, ja mehevimpänä tömpsähdyksenä: ”Luuletko että tästä tulee ikinä mitään?”.
Kuvaus eräästä sivupolusta
Aina ei selkeys seuraa itseään ja stabiilius on vain ohimenevä olotila. Seuraavana käyn toimeni läpi aidossa tapahtumajärjestyksessä kun tässä juuri paljastin itseni tekemästä jotain, mitä ei nyt pitäisi: Kaikkihan lähti siis etenemään tämän blogitekstin hahmottelusta. Päädyin epätoivoisena huomaamaan täyden rakennettomuuden, joten tartuin toiveikkaana Kimmo Svinhufvudin Gradutakuuseen – josko sieltä jotain tarttuisi.
Gradutakuun innoittamana huomaan raapustavani muistikirjaani sivukaupalla gradun tutkimussuunnitelmaa. Pääsin siinä hyvään vauhtiin ja tuotosta tulikin useampi sivu. Tapauksessani on kyse toisesta, hiotummasta ja harkitummasta tutkimussuunnitelmasta, sillä ensimmäinen versio on jo jokin aika sitten siirretty tukikohtaan reilulla kädellä karsittavaksi ja paranneltavaksi.
Sain aikaiseksi ainakin omasta mielestäni siistimmän ja ehomman, mahdollisesti käyttökelpoisen tutkimussuunitelman hahmotelman, jota olin heti aikeissa lähteä lähettelemään ja esittelemään – kunnes viime hetkellä taas muistin velvoitteeni tutkimusaukossa.
Ja tämän blogitekstin.
Ennen olennaiseen palaamista syvennyin kuitenkin vielä tutkielmanteko-oppaisiin, piirsin tutkimusavaruudesta havainnollistavia kuvia aukkoineen, aluksineen ja käsitteineen, ja laadin tutkimusaikataulua varten päivyrin huhtikuulle saakka. Vaikka sivupolkuja on syytä fokusoinnin ja tehokkuuden nimissä välttää, saattaa niistä toisinaan olla jotain hyötyäkin.
Vastaa