Kuten miljoonat muutkin, olen pienestä saakka katsonut Disneyn elokuvia. Bambin äidin ampuminen ja Lumikin ilkeän äitipuolen tippuminen alas kielekkeeltä jäivät vahvasti lapsena mieleen, joten kun lopulta päädyin Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotiedettä ja sivuaineena mediatutkimusta, löytyi mielenkiintoinen gradun tutkimuskohde nopeasti.  Pro gradu -tutkielmani aiheena on Walt Disney yhtiön animaatioelokuvien kuoleman representaatiot ja niihin liittyvät rituaalit. Hyödynnän tutkimuksessani myös Pixarin tuotantoa, sillä Walt Disney osti Pixarin vuonna 2006. 

Tarkoitukseni on selvittää, miten Walt Disney -yhtiön elokuvissa käsitellään kuolemaa, sillä Walt Disney on yksi maailman suurimmista ja laajimmin vaikuttavimmista mediayhtiöistä, jolla on merkittävä vaikutus jopa maailmankulttuurissa. On lisäksi huomioitavaa, että kuoleman representaatiot ovat poikkeuksellisen tärkeä tutkimuksen kohde, sillä median rooli kuolemaan liittyvien käsitysten rakentumisessa on merkittävä. Tämä johtuu siitä, että kuolema on muun muassa sairaskotien ja sairaaloiden kautta laajalti poistunut julkiselta alueelta median representaatioita lukuun ottamatta.

Elokuvien kuoleman esitys vaikuttaa siihen, miten hahmotamme ja käsittelemme kuolemaa. Käytöstavat, normit ja maailmankuvat muokkaantuvat osittain median vallan alla mediayhteiskunnissa, mistä johtuen näiden representaatioiden tutkiminen ja analysointi on oleellista. 

Tutkimuksessani keskeistä on myös se, kuka hahmoista kuolee ja millä tavalla, miten kuolemaan reagoidaan ja kuvataanko sen jälkeen olevan elämää. Esimerkiksi Pixarin vuoden 2017 elokuvassa Coco päähenkilö Miguel päätyy seikkailemaan kuolleiden maailmaan. Heti elokuvan nähtyäni tiesin, että kyseessä olisi aiheeni kannalta erittäin antoisa elokuva.

Päädyin yhteensä kymmeneen elokuvaan, joissa kuolema ja sen käsittely on silmiinpistävää. Coco -elokuvan lisäksi analysoin Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), Bambi (1942), Leijonakuningas (1994), Notre Damen kellonsoittaja (1996), Mulan (1998), Karhuveljeni Koda (2003), Big Hero 6 (2014), Up – kohti korkeuksia (2009) ja Vaiana (2016) -elokuvia. Juuri näihin elokuviin päädyin tarkan juonitiivisteiden lukemisen perusteella, jossa kävin läpi kaikki Disneyn virallisen kaanonin 58 elokuvaa ja kaikki 15 Pixarin tuottamaa elokuvaa vuoden 2006 jälkeen. Olen nähnyt kaikki aineistoni elokuvat jo aiemmin, joten tiedän tarkemminkin niiden sisältävän monipuolista aineistoa kuolemasta. 

Kuoleman representaatioiden ohella toisena keskeisenä osana tutkimuksessani ovat elokuvien kuolemaan liittyvät rituaalit. Uskontotieteen opiskelijana rituaalit ovatkin kiehtoneet minua jo pidempään ja niiden yhdistäminen kuoleman representaatioon tuntui luontevalta sekä toimivalta ratkaisulta. Näitä rituaaleja etsiessäni hyödynnän Johanna Sumialan vuoden 2010 teoksen Median rituaalit: Johdatus media-antropologiaan kuoleman rituaalien määrittelyä. Sumialan mukaan näihin lukeutuvat esimerkiksi kuolemaan valmistavat rituaalit, hyvästelyt, papin toimittama viimeinen ehtoollinen, hautajaisrituaalit, suru- ja muistorituaalit, muistokirjoitukset, vuosipäivät sekä muistotilaisuudet. 

Tutkimusmenetelminäni puolestaan hyödynnän lähilukua ja sisällönanalyysia, minkä avulla analysoin läpi elokuvat ja pystyn yksityiskohtaisesti löytämään kaikki tärkeät kohtaukset. Näin saan selville, minkälaisia representaatioita ja rituaaleja kuolemaan Walt Disney yhtiön elokuvissa tarkemmin on. Odotankin jo innolla elokuvien katsomista ja sitä, kuinka tutuista elokuvista kuoriutuu esille kuoleman teemat aivan uudella tavalla.