Kaksitoistavuotiaana seisoin keskellä Rovaniemen Lordi-aukiota haltioituneena. Olin matkustanut ystäväni kanssa yöjunalla isovanhempieni luokse, jotka kyyditsivät meitä esiteinejä minne satuimme milloinkin haluamaan. Tällä kertaa halusimme kaupungin keskustaan tekemään ostoksia. Sivukujat olivat täynnä yksi toistansa houkuttelevampia putiikkeja, joissa myytiin Lappi-aiheisia matkamuistoja turisteille. Magneetteja, neljäntuulenhattuja, puukkoja, symboleilla kirjailtuja rumpuja, laseja, vaatteita. Mitä hyvänsä satut yhdistämään pohjoiseen elämään, oli tuotteistettu jollain tavalla matkamuistoksi. Monissa tuotteissa toistuvana teemana oli poro. Tarjolla oli sen eri osia, kuten sarvia ja taljoja, sekä esineitä snapsilaseista tuikkukuppeihin erilaisilla poroaiheisilla kuvilla varustettuina. Jopa ”poron pipanoina” myytäviä salmiakkirusinoita löytyi kassan vierestä. Kävi selväksi, että tämä kesyyntynyt peuraeläin oli jotain ainutlaatuista maailmassa.
Graduaiheeni ei sentään syntynyt tuolloin, sillä olin vielä onnellisesti autuaan tietämätön opiskelijaelämän stressinlähteistä. Uteliaisuus muita kulttuureja kohtaan sekä kiinnostus matkailuun ovat kuitenkin säilyneet ja osaltaan tuoneet minut tähän tilanteeseen, jossa nyt olen uskontotieteen graduntekijänä. Mutta miten matkamuistomyymälässä myytävä porokuvioitu tuikkukuppi liittyy niin vahvasti kulttuuriin?
Matkailutuote kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Matkamuistot ammentavat kuvastoaan pohjoisesta maisemasta ja elämäntavasta. Poro kuuluu niihin oleellisesti, sillä se on tärkeä eläin saamelaisille, pohjoisen alkuperäiskansalle. Saamelaiset ovat harjoittaneet pienimuotoista poronhoitoa jo kauan ennen nykyisen poronhoitomuodon syntyä. Noin 1500-luvulta alkaen poronhoito alkoi kehittyä täysinomadiseksi suurporonhoidoksi, jossa koko perhe kulki tokan mukana. Porolla on keskeinen asema saamelaisessa kulttuurissa, ja se näkyy esimerkiksi terminologiassa ja mytologiassa. Aurinkokeskisissä noaidi-rummuissa kuvataan usein poroja, sillä ne olivat uskomusten mukaan shamaanien tärkeimpiä apuhenkiä ja peräisin auringosta. Poro oli myös suosittu uhrieläin ja sen ruumiinosilla oli erilaisia maagisia ominaisuuksia. Valkoiset porot olivat peräisin maahisilta, ja ne toivat tokassa onnea.
Poroon liittyvät uskomukset ovat vain yksi esimerkki saamelaisesta mytologiasta, joka on todella kiehtova, laaja-alainen, koko elämää ja sen osa alueita koskettava tapa jäsentää maailmaa ja antaa asioille merkityksiä. Gradussani pyrin selvittämään, mitä tästä ainutlaatuisesta kulttuurista kerrotaan matkailijoille erilaisten tuotteiden ja palvelujen välityksellä. Käsitän matkailutuotteet representaatioina, edustuksina saamelaisesta kulttuurista. Pohdin myös, miten nämä representaatiot suhteutuvat autenttisuuden käsitteeseen. Voiko matkailija pitää jotain sellaista aitona, mitä saamelaiseen yhteisöön kuuluva ei tunnistaisi omakseen?
Tutkimuksen merkitys osana yhteiskunnallista keskustelua
Vähemmistöjen oikeuksista on keskusteltu viime vuosina yhä enemmän, mikä on hienoa. Samalla on alettu kiinnittää voimakkaammin huomiota alkuperäiskansojen oikeuksiin koskien heidän omaa kieltään ja kulttuuriaan. Matkailun kenttä on hyvä tilaisuus opettaa ja jakaa tietoa saamelaisista, sillä Lappiin suuntaavat matkailijamäärät ovat suuria.
Aineistossa tarkastelun kohteena tulee olemaan sekä saamelaisten että ei-saamelaisten tarjoamia tuotteita. Gradussani ei oteta kantaa eettiseen keskusteluun, vaan pyritään kuvaamaan matkailutuotteita mahdollisimman objektiivisesti. Gradun tuottamaa tietoa voidaan kuitenkin käyttää hyödyksi, jos halutaan kartoittaa Lapin matkailuteollisuudessa esiintyvien saamelaisuuteen liittyvien tuotteiden tarjontaa, tai vaikka selvittää Vastuullisen ja eettisesti kestävän saamelaismatkailun toimintaperiaatteiden toteutumista käytännössä muutama vuosi ohjeistuksen julkaisun jälkeen.
Lähteet:
Pentikäinen, Juha & Risto Pulkkinen 2018. Saamelaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Vastaa