Luontosuhde on ajankohtainen puheenaihe. Ympäristöongelmat osoittavat, että ihmiskunnan luontosuhde on vääristynyt. Ympäristötietoisuus laajenee vuosi vuodelta, mutta muutokset ovat hitaita. Tämä on johtanut monenlaisiin reaktioihin ja ympäristöaktivismin muotoihin. Mielenosoitukset, kulutusvalinnat ja kansainväliset ilmastokokoukset ovat näkyviä ilmiöitä. Yksi ratkaisu on ollut elämäntapamuutos ja paluu luonnonläheisen elämäntavan pariin. Mikä saa ihmisen ylittämään ympäristöystävällisen ajattelun ja teon kuilun? Minkälainen on läheisen luontosuhteen maailmankatsomus?
Hyvä elämä
Esimoderni aikakausi oli maapallon kantokyvyn kannalta ihanteellista aikaa. Ei siis ole yllättävää, että monet hakevat inspiraatiota menneisyydestä elämän merkitystä sekä kestävyyden ja luonnollisuuden ehtoja pohtiessa. Perinteinen maaseudun omavaraistalous pyrkii toimimaan materiaalistisesti kestävällä tavalla, ja nykytiedon valossa voi parhaimmillaan rikastuttaa ympäristönsä biodiversiteettiä. Vastaavanlaiset elämäntavat kutsuvat yhä useampia. Maallemuutto-liike ei ole uusi ilmiö, vaikka tämän moderni ilmentymä onkin merkittävällä tavalla 1960-luvun vastakulttuurillisen liikehdinnän perua. Luonnon kaipuu, henkinen etsijyys ja yleinen tyytymättömyys valtakulttuuria kohtaan onkin monen elämäntapamuutoksen taustalla. Myös koronakevät herätti kiinnostusta omavaraisuutta ja maallemuuttoa kohtaan, mutta muuttovirta kaupunkeihin on edelleen voimakkaampi.
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen luonnonmukaisten omavaraistalouksien luontosuhteita ja elämäntapaa suomalaisessa kontekstissa. Tutkimukseni selvittää, minkälaisia merkityksiä tutkimuksen kohteena olevat henkilöt antavat luonnolle, minkälaisena ihminen koetaan osana luontoa, sekä minkälaisia henkisiä tai uskonnollisia ulottuvuuksia luontosuhteisiin ja elämäntapoihin liittyy. Lähtökohtana tutkimukselle on yleinen ympäristöhuoli ja uskomus siitä, että vastaavanlaiset elämäntavat ja -polut lisääntyvät tulevaisuudessa ympäristöön ja hyvinvointiin liittyvien huolien, asenteiden ja arvojen muuttuessa. Lähtökohta tutkimukselle on myös henkilökohtainen, sillä olen pitkään ollut kiinnostunut kestävistä, vaihtoehtoisista ratkaisuista ja elämäntavoista.
Maallemuutto ei välttämättä itsessään ole ympäristöteko, mikäli se esimerkiksi lisää merkittävällä tavalla yksityisautoilua. Ongelmat ovat syvemmällä yhteiskunnan rakenteissa, maailmankatsomuksissa, ehdollistumisissa. Monenlaisia ratkaisuja tarvitaan, myös kestävää kaupunkikulttuuria. Periaatteet ovat kuitenkin samat. Kestävää luontosuhdetta kunnioittavat periaatteet ovat sovellettavissa kaikkiin ympäristöihin. Kompromissit ovat kuitenkin välttämättömiä.
Ihminen ja luonto
Ympäristöongelmien taustalla vaikuttaa ihmiskeskeinen maailmankuva. Tämän oireita ovat pitkään jatkunut ympäristön tuho ja luonnon välineellistetty arvo. Ihminen ja luonto, luonto ja kulttuuri, nähdään erillisinä kategorioina. Tämä siitä huolimatta, että maapallon ekosysteemi on riippuvuussuhteiden verkosto, olemme samojen luonnonlakien alaisia, ja yhdessä muodostamme maapallon biösfäärin. Luonto on kuitenkin monelle ensijsijaisesti paikka, johon mennään, jota katsotaan, jota käytetään. Vain harvat haluavat elää luonnon ehdoilla.
Suomalaiset tunnetaan luonnonläheisenä kansana. Suomalainen luontosuhde ilmenee varsinkin kesämökkikulttuurin sekä jokamiehenoikeuksien tarjoamien monien mahdollisuuksien kautta. Metsät, kansallispuistot ja erämaat ovat tehneet vaeltamisesta ja retkeilystä suositun harrastuksen. Näin ollen myös luontokokemuksien vaikutukset hyvinvointiin tunnetaan hyvin. Luonto rauhoittaa, antaa voimaa, parantaa vastustuskykyä, ja päiväkotilapsia kehoitetaan möyrimään metsämaassa.
Pyhä luonossa
Toisille luonto on pyhä. Itsessään arvokas. Luonto voi toimia symbolisena keskuksena, jonka kautta lähestytään erilaisia uskomuksia ja maailmankatsomuksia. Metsä voi olla paikka, jossa koetaan yhteenkuuluvuutta johonkin itseään suurempaan, jossa ymmärretään todellinen itsemme. Luontohenkisyys on inhimmillinen ominaisuus, sillä luonnossa ovat juuremme, ja sieltä löytyy vanhimmat uskomusjärjestelmämme. Merkittävää on myös se, että monet maailmanuskonnot, jotka omalta osaltaan ovat vaikuttaneet antroposentrisen maailmankuvan rakentumiseen, ovat ottaneet luontosuhteet ja kestävän kehityksen tavoitteet tarkastelun kohteeksi. Luontohenkisyyttä löytyy monenlaisesta kulttuurillisesta toiminnasta, kuten kirjallisuudesta, luontodokumenteista, populaarikulttuurista, sekä ympäristö- ja new age-liikkeestä. Nämä ilmiöt kertovat uskonnollisten ja luonnontieteellisten maailmankuvien symbioosista. Tämä kaikki puolestaan tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia uskontotieteelliselle tutkimukselle.
Vastaa