Teksti: Veera Pyylampi

Mistä tietää, että henkilö on vegaani? Ei hätää, hän kyllä kertoo sen itse! Vai kertooko? Tällaiset kaikkien tietämät vitsit muistuttavat siitä, että vegaanit, eläintuotanto ja ruoka herättävät paljon tunteita puolesta ja vastaan.

Minun polkuni vegaaniksi

Ryhdyin itse lähemmäs kuusi vuotta sitten puolivahingossa kasvissyöjäksi ja sittemmin vegaaniksi. Vegaaniksi kutsutaan henkilöä, joka ei syö tai muutoin käytä mitään eläinperäistä. Syitä siihen on monenlaisia. Vegaaniruokavalio on yleisesti todettu ympäristöystävälliseksi, terveelliseksi ja luonnollisesti myös eettiseksi valinnaksi.

Vegaaniksi ryhtyminen on osoittautunut kenties elämäni parhaaksi päätökseksi. Käytännön kokeilusta lähtenyt idea sai painavia syitä puolelleen ensin ilmasto- ja myöhemmin eläinoikeussyistä. Nykyään en keksi itselleni yhtäkään hyvää syytä olla olematta vegaani. Koen harvan asian yhtä tärkeäksi kuin sen, että kaikilla elävillä olennoilla olisi asiat mahdollisimman hyvin – ja ”mahdollisimman hyvin” ei minun maailmassani käsitä eläinten tapettavaksi tai hyödynnettäväksi kasvattamista, vaikka asiaa kääntelisi miten. En tiedä montaa niin outoa asiaa kuin sen, että toiset eläimet ovat rakastettuja perheenjäseniä ja toiset kasvotonta, tapettavaa massaa.

Parhaasta mahdollisesta päätöksestä huolimatta elämä vegaanina on tuonut elämääni ihan uudenlaista tuskaa ja ahdistusta. Koen päivittäin ikäviä muistutuksia eläintuotannon normaaliudesta liikkuessani missä vain kotini ulkopuolella. Kuolleiden eläinten ruumiinosat ruokakaupan kylmäaltaissa houkuttelevien mainoslauseiden takana muistuttavat minusta kauhuelokuvaa. Läheisten ihmisten tekemät valinnat ja perustelut toiminnalleen mietityttävät. Miten muut voivat nähdä minulle itsestään selvän asian niin eri tavalla?

Kuvassa on kaksi tasa-arvoista yksilöä. Toinen on vain suloisuudessaan ylivertainen! Kuva Veeran kotiarkistoista vuodelta 2017.

Pohdintojen kautta graduun

Nämä tuntemukset toimivat lopulta kimmokkeena myös graduni aiheelle. Ajatus vahvistui kuunnellessani melko tuoreen suomalaisen eläinoikeusjärjestön ja vegaaniyhteisön Viral Vegansin Vegaaneista tykkään -podcastia. Ymmärsin, että veganismiin liittyy paljon sellaista, mitä voisi tutkia uskontotieteenkin näkökulmasta. Oman elämäntavan ja ympäröivän kulttuurin ristiriitaisuus herätti mielenkiintoni kulttuurien tutkijana. Eläintuotanto on yhteiskunnassa pääsääntöisesti normaali ja kyseenalaistamaton asia. Millaista on elämä vegaanina tällaisessa ympäristössä? Halusin gradussani lähteä selvittämään tätä kysymystä.

Aineistoksi valikoituivat eettisiä syitä tärkeinä pitävät vegaanit Viral Vegansin yhteisön piiristä. Tein heidän kanssaan antoisia ja kiinnostavia haastatteluja vegaanina elämisestä. Uskontotieteen, ja monen muunkin tieteenalan, monikäyttöinen käsite toimijuus tarjosi puolestaan hyvän teoreettisen näkökulman työlleni. Toimijuuden käsitteen perusperiaate on, että yksilön toimintaa ei voida ymmärtää ilman ympäröivän kontekstin huomioon ottamista. Ympäristöksi lasketaan kaikki kontekstit läheisistä ihmissuhteista yhteiskunnan normeihin, käytäntöihin ja odotuksiin. Toimijaksi taas kutsutaan yksilöä, jolla on mahdollisuus arvioida, valita ja toteuttaa toimintaansa, ja näin rakentaa itselleen mielekästä elämää. Vegaanit ovat tehneet aktiivisen päätöksen kriittisesti arvioida omia valintojaan ja muuttaa sen pohjalta toimintaansa. Vegaanin lähipiiri ja muut elinpiirit voivat monin eri tavoin tukea tai hankaloittaa tätä valintaa.

Tärkeää tutkittavaa

Tutkimusaihe tuntuu henkilökohtaisten syiden lisäksi tärkeältä myös laajemmin. Ensinnäkin aihe on todella ajankohtainen. Nykyaikainen ruokajärjestelmämme on todettu ongelmalliseksi ja kestämättömäksi. Toki on tärkeää muistaa, että yksilöiden vegaaniuden ymmärtämisen sijaan tarvitsemme myös rakenteellista muutosta. Eettiset vegaanit voivat kuitenkin toimia yhtenä väylänä ymmärtämään nykyaikaista ongelmallista eläinsuhdettamme ja elämäntapaamme. Lisäksi moniarvoisessa yhteiskunnassa erilaiset arvopohjaiset ruokavaliot ovat todennäköisesti vain lisääntymässä.

Haluan gradullani lisätä ymmärrystä vegaanisesta elämäntavasta muidenkin kuin ravintoarvojen näkökulmasta. Vegaanien kokemat ennakkoluulot ja viha on mielestäni epäreilua. En henkilökohtaisella tasolla aina ymmärrä, miten nämä aiheet voivat herättää niin paljon tunteita, vaikka tavallaan tiedänkin syyt. Maailmaan mahtuisi minun puolestani vielä reilusti lisää empatiaa – niin ihmisille kuin ennen kaikkea muillekin eläimille.