“Ennen taivaalla oli kaksi kuuta, mutta toinen niistä harhautui liian lähelle aurinkoa ja halkesi sen kuumuudesta. Tuhannen tuhatta lohikäärmettä purkautui esiin ja ne joivat auringon tulta. Sen takia lohikäärmeet hengittävät liekkejä. Jonain päivänä toinenkin kuu suutelee aurinkoa, ja sen jälkeen se halkeaa ja lohikäärmeet palaavat.”

Edeltävä lainaus on George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjan ensimmäisestä osasta Valtaistuinpelistä. Martinin luomassa fantasiamaailmassa asuu niin tarujen olentoja kuin todellisuudessa jo sukupuuttoon kuolleita lajeja. Tätä yliluonnollisen sävyttävää maailmaa selittävät eri kansojen mytologiat ja myyttiset kertomukset.

Tulen ja jään laulu pitää sisällään tähän mennessä viisiosaisen kirjasarjan sekä oheisteoksia.

Tutkin gradussani millaisia myyttejä Martinin fantasiamaailmaan kuuluu ja millainen rooli myyteillä on kertomuksessa. Tutkielmani käsittelee populaarikulttuurin uskontorepresentaatiota – sitä, millaisena teokset esittävät uskonnon. Suuresta osasta aiempaa tutkimusta tämän työni erottaa se, että tutkimuksen kohteena olevat uskonnot ovat Martinin teosten tapaan fiktiivisiä. Todellisista uskonnoista kirjoittavien tapaan Martin kuitenkin osaltaan luo kuvaa siitä, mitä uskonto on ja millaista on uskonnollisuus.

Fantasiamaailmasta tosielämään

Tutkimus lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että fiktiivisistäkin uskonnoista lukeminen voi vaikuttaa siihen, millainen kuva ihmisille ylipäätään muodostuu uskonnollisuudesta, uskonnoista sekä niiden merkityksestä ja “käyttötavoista”. Kirjallisuuden vaikutus voi olla yhtälailla positiivinen, negatiivinen tai neutraali, tai niiden yhdistelmä.  Tämän takia on tärkeää tutkia myös sitä, miten uskonnot – jopa fiktiiviset sellaiset – kaunokirjallisuudessa esitetään. 

Fiktiivisistä uskonnot saattavat myös lisätä lukijan kiinnostusta todellisia uskontoja tai uskontojen ja uskonnollisuuden monimuotoisuutta kohtaan. Martinin teokset ovat tältä kannalta erityisen hedelmällisiä, sillä niiden uskontoihin on otettu aineksia tosielämän uskonnoista ja tarinan päähenkilöt edustavat useita eri uskontoja. Huolimatta kertomuksen yliluonnollisista elementeistä – tai ehkä juuri niiden takia – lukija ei myöskään voi varmasti sanoa, mitkä uskonnoista ovat “oikeassa” ja “todellisia”, ja mitkä eivät.

Martinin merkitys

Martinin kirjat ovat hyvin suosittuja ja niitä on käännetty kymmenille eri kielille. Tulen ja jään laulun sekä samaan fiktiiviseen maailmaan sijoittuvan Fire and Blood -teoksen pohjalta on tehty kaksi HBO:n menestyssarjaa. Näiden televisiosarjojen myötä Martinin teokset ja niiden maailma on tavoittanut vielä aiempaa laajemman yleisön. Martin on itse saanut osakseen myös tunnustusta ja muun muassa tullut nimetyksi Time-lehden maailman 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalle vuonna 2011.

Itselleni Martinin kirjasarja on tärkeä, sillä se oli ensimmäinen pidempi tekstikokonaisuus, jonka sain luettua loppuunpalamisen jälkeen. Myöhemmin samat teokset ovat kulkeneet mukanani äänikirjojen muodossa. Tulen ja jään laulu sopii erinomaisesti masentuneen mielen toiston ja tuttuuden kaipuuseen, sillä sen monipuolisesta ja monimutkaisesta maailmasta löytyy joka kerta uusia yksityiskohtia ja yhteyksiä, jotka ovat jääneet aiemmin huomaamatta, ja joihin voi sukeltaa yhä syvemmälle.

Lopuksi

Myyteillä on taito puhuttaa ihmisiä yli aikakausien, kielten ja kulttuurirajojen. Ne tarjoavat selityksiä asioiden alkulähteistä ja auttavat ihmisiä hahmottamaan monimutkaista maailmaa ja jakamaan yhteisiä katsomuksia. Myytin merkitys ei synny kertomuksen todenmukaisuuden myötä, vaan sen luomasta sosiaalisesta sidoksesta. Näin ollen ei ole edes tarpeellista pohtia, onko lohikäärmeiden kuoriutuminen kuusta keksitty tarina lohikäärmeiden alkuperästä, taivaalla lentäneitä meteoreja selittävä uskomus tai todellinen kuvaus muinaisista tapahtumista Martinin luomassa fantasiamaailmassa.