Aino Turunen

Kävelen tarjottimen kanssa liikuntasaliin. Kyydissä minulla on päivitetty läppärini, jääkaapista kosteutta keränneet viinirypäleet ja kulmasta kuivunut juustovoileipä. Kaiken kruunaa takaisin tuijottava itseni vaaleanpunaisen ajokorttini pinnassa. Saavun paikalleni ja käynnistän Abitti-ohjelman, joka tilanteeseen sopimattomalla innolla toivottaa minut tervetulleeksi sähköiseen evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeeseen vuosimallia 2018. Kello lyö yhdeksän ja avaan kokeen. Moniulotteiset kysymykset sotilaspapeista ja ortodoksiluostareista piirtyvät verkkokalvoilleni. Selaan koetta päättäväisemmin ja sitten löydän sen monivalintehtävien joukosta: ”Mikä on islamin pyhä kirja a) Raamattu b) Koraani c) Veda-kirjat.” Tässäkö kaikki?

Kuva: iStock

Islamin opetus evankelis-luterilaisessa uskonnossa

Kyseinen tarina on hieman muunneltuna tosi. Muistan opiskelleeni lukiossa kolme vuotta monipuolisesti erilaisia uskontoja, mutta viimein päästessäni näyttämään taitoni ylioppilaskirjoituksissa, kysymykset painottuivat pääasiassa kristinuskoon. Kyseinen ilmiö on perusteltavissa lukion opetussuunnitelman mukaan, sillä lukioissa opiskellaan edelleen opiskelijan oman uskontokunnan mukaisesti uskontoa, joka Suomessa on usein evankelis-luterilainen uskonto eli kristinusko. Ilmiö on kuitenkin herättänyt minussa kysymyksen liittyen muihin merkittäviin uskontoihin, joita lukiossa opiskellaan kristinuskon ohella. Kaikilla maailman merkittävillä uskonnoilla on kristinuskon tavoin erilaisia ulottuvuuksia, mutta jotkin uskonnot ja ulottuvuudet ovat päätyneet opetussuunnitelmien ja ylioppilaskokeiden rajattujen sivumäärien sisälle korostetummin kuin toiset. Mitä esimerkiksi maailman toiseksi suurimmasta uskonnosta eli islamista opetetaan ja mitä siitä lopulta halutaan osattavan?

Islamin merkitys on kasvanut jatkuvasti koko maailmassa eikä Suomi ole poikkeus.  Maahanmuuton sekä uskonnollisen kääntymisen seurauksena Suomeen on muodostunut merkittävä muslimien vähemmistö, joka jatkaa kasvamistaan tulevaisuudessa. Sen vuoksi ymmärrystä islamista erityisesti koulun kautta tarvitaan yhä enemmän. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen islamin käsittelyä lukiossa ylioppilaskokeiden näkökulmasta. Tarkoituksenani on selvittää, kuinka monipuolisesti erilaisia ulottuvuuksia islamista nostetaan esiin islamia käsittelevissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeessa ja kuinka paljon islamiin liittyviä tehtäviä on ilmennyt viimeisen reilun vuosikymmenen sisällä. Lukion opetussuunnitelma määrittää sen, miten islamia tulisi käsitellä lukiossa. Opetussuunnitelma ohjaa opettamaan esimerkiksi islamin synnystä, kulttuuritaustasta ja opista, mutta myös islamin sisäisestä moninaisuudesta. Ylioppilaskokeet paljastavat kuitenkin konkreettisesti sen, mitä lukiossa islamista halutaan opittavan. Ylettyykö islamin monipuolinen ymmärrys todellisuudessa ylioppilaskokeiden kysymyksiin, vai jääkö se vain kauniiksi lauseeksi opetussuunnitelman sivulle?

Tietoa vai ymmärrystä testaamassa

Ylioppilaskoe on yksi tunnetuimpia suomalaisen koulujärjestelmän summatiivisen eli kokoavan arvioinnin muotoja. Summatiivisen arvioinnin avulla tarkastellaan sitä, miten hyvin opiskelija on kokonaisuudessaan saavuttanut asetetut tavoitteet opintojakson päätteeksi. Tavoitteet usein ovat tiedollisia, mutta myös taidollisia. Tiedollisia tavoitteita ovat opintojaksoilla käsitellyt aihesisällöt, kun taas taidollisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi kyky soveltaa tai arvioida kriittisesti opittua. Taidolliset tavoitteet ovat usein edellytys tiedon syventämiselle eli todelliselle ymmärrykselle. Pro gradu -tutkielmassani islamin monipuolisen ymmärtämisen lisäksi tarkastelen taitoja eli niin sanottuja ajattelun tasoja, joita vaaditaan islamia käsittelevien tehtävien suorittamiseen. Tehtävien vaatimuksia on oleellista tarkastella, koska vaatimukset paljastavat sen, minkä tasoista ymmärrystä opiskelijoilta todellisuudessa vaaditaan. Islamia käsittelevä monivalintakysymys voi vaatia tietoa islamista, mutta ei taitoa soveltaa eli osoittaa syvempää ymmärrystä kysytystä. Jos kaikki islamia käsiteltävät kysymykset olisivat tällaisia, opiskelijoilta ei todellisuudessa vaadita syvällisempää ymmärrystä islamista laisinkaan. Kokonaisvaltainen ymmärrys islamiin liittyvistä ylioppilaskoetehtävistä voi lopulta paljastaa vakiintuneen ja jopa puutteellisen tavan käsitellä islamia lukiossa, jonka tiedostaminen ja muuttaminen tulevaisuuden yhteiskunnan ymmärtämisen kannalta on  erittäin tärkeää.