Teksti: Heidi Ristiluoma
Katsomusaineiden opetus. Ikivihreä keskustelun aihe, joka on puhuttanut Suomessa opiskelijoita, opettajia, akateemikkoja ja jo oppivelvollisuutensa täyttäneitä varsin pitkän aikaa. Jokainen keskustelijalle yhteistä tuntuu olevan asiantuntijuus erityisesti katsomusaineiden opetuksesta, sillä onhan lähes jokainen joskus itse istunut uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunnilla. Vastauksia annetaan erityisesti siihen, millä tavalla opetus tulisi järjestää ja millainen on oppiaineen sisältö. Muutkin erilaiset kysymykset katsomusaineiden opetukseen liittyen herättävät paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Se on yksi syy, minkä takia lähdin tekemään asiasta pro gradu -tutkielmaani ja tässä tekstissä haluan avata hieman lisää taustaa sille, miten päädyin tekemään pro graduni juuri tästä aiheesta ja miksi se on mielestäni tärkeää.
Vaikka uskonnonopetus keskustelun aiheena on ollut pinnalla pitkään, käydään sitä eri puolella Suomea hyvin eri lähtökohdista. Minulle itselleni pienen pohjoispohjanmaalaisen kaupungin kasvattina uskonto oli omissa lukio-opiskeluissani tavallinen oppiaine muiden joukossa. Paikkakunnan väestö oli siinä mielessä homogeeninen, että kaikki opiskelijat lähes poikkeuksetta osallistuivat samalle, yhteiselle uskonnon oppitunnille. Paikkakunnalla uskonnollinen monimuotoisuus näkyi lähinnä kristinuskon monimuotoisuudessa, etenkin herätysliikkeiden vahvana kannatuksena.
Keskustelua elämänkatsomustiedon opiskelijoiden ja uskonnon opiskelijoiden välillä ei kouluissa siten syntynyt. Väittäisin, että suurin osa saman lukion opiskelijoista ei juuri edes tiennyt, että sellaista oppiainetta kuin elämänkatsomustieto olisi mahdollista opiskella, saati sitä, että joissain päin Suomea lukioissa on opiskelijoita, jotka opiskelevat katsomusaineenaan vaikkapa islamia tai bahá’í-uskoa.
Kirkko Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla. Kuva: Heidi Ristiluoma.
Gradun aihe tarkentuu
Vuosia myöhemmin monen sattuman seurauksena päädyin opiskelemaan itse uskonnonopettajaksi Turun yliopistoon. Opintoihin kuuluva opetusharjoittelu tehtiin Turun Varissuolla sijaitsevalla normaalikoululla. Siellä katsomusaineiden moninaisuus näytti hyvin erilaiselta, kuin oman lukioaikani koulumaailmassa. Varissuolla etenkin lukiossa muissa kuin evankelisluterilaisen uskonnon oppitunneilla oli opiskelijoita huomattavasti enemmän. Harjoittelun aikana seurasin ensin takapenkistä kiinnostuneena etenkin yläkoulun islamin ja elämänkatsomustiedon tunteja ja myöhemmin keväällä myös opetin molemmilla tunneilla. Lukuvuoden kuluessa keskustelu katsomusaineiden opetuksesta tuli myös minulle konkreettisemmaksi.
Myöhemmin tutkiessani kirjallisuutta katsomusaineiden opetuksesta huomasin, että asiasta on kirjoitettu melko aktiivisesti. Etenkin viime vuosina fokus niissä näytti kuitenkin olevan suuresti monimuotoistuvissa, isoissa kaupungeissa. Pohdin mielessäni, että keskustelut vaikkapa vähemmistö uskontoihin kuuluvien oikeuksista oman uskonnon opetukseen tai ylipäätään uskonnon opetuksen tarpeellisuudesta eivät olleet yleisiä siellä alueella, jossa itse kasvoin.
Haastattelemassa paikan päällä
Omassa pro gradussani halusin päästä keskustelemaan aiheesta ruohonjuuritason asiantuntijoiden pariin, jonka takia päädyin haastattelemaan kuutta pienten paikkakuntien lukioissa työskentelevää uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajaa. Heistä kaikki työskentelivät Pohjois-Pohjanmaalla. Ajattelin, että heillä, jos jollain, on kokemusta opetuksen monimuotoisuudesta, mahdollisista tulevaisuuden muutoksista sekä alueen katsomusaineiden opetuksen nykytilasta.
Suomalaisen yhteiskunnan jatkuva uskonnollinen ja kulttuurinen monimuotoistuminen tulevaisuudessa ainakaan hidastaa keskustelua uskonnoista ja koulun roolista katsomusaineiden opetuksessa. Toivon pro graduni tuovan lisää näkökulmaa suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuudesta ja alueiden keskinäisestä erilaisuudesta suurten yliopistokaupunkien rinnalle. Näkisin, että uskonnon ja elämänkatsomuksen opetuksen rooli tulevaisuudessa on aihe, joka vaatii ympärilleen lisää tutkimusta ja keskustelua etenkin, mikäli siirrymme kohti kaikille yhteistä katsomusoppiainetta. Olen toiveikas siitä, että pääsen osallistumaan tähän keskusteluun oman graduni kautta ja toivon, että se lisää ymmärrystä suomalaisten kaupunkien, opettajien ja lukio-opiskelijoiden tilanteesta.
Hei! Teksti on rakenteeltaan sekä kieliasultaan selkeää ja johdonmukaista, joka alkaa ensin aiheen esittelynä jatkuen aiheen valinnan perusteluun sekä lopuksi käyt vielä läpi haastattelun merkitystä ja tärkeyttä tutkimuksessasi. Ensimmäisessä kappaleessa tuot hyvin esille, että aiheesi on paljon esillä ja siitä on käyty keskustelua varsin pitkään. Kappaleen lopussa valmistelet jo lukijaa siihen, mitä seuraavaksi on tulossa.
Kirkon kuva on havainnollistava visuaalinen elementti, joka johdattelee tutkimuksesi aiheeseen eli uskontoon ja sitä kautta uskonnonopetukseen. Kerrot aiheesi idean syntymisen taustaa ja lähtökohtia erilaisin esimerkein, joka lukijalle antaa kuvaa siitä, että aihe on itsellesi merkityksellinen. Tuot myös esille tutkimusaukkoa pohdintasi kautta, joka korostaa sitä, että paljon tutkittuun aiheeseen löytyy näkökulma, jota tutkia. Lopuksi tiivistät vielä hyvin sen, mitä tutkit ja mitä näkökulmia tutkimuksesi toisi jo laajasti tutkittuun aiheeseen. Näen siis tekstin noudattavan SUCCESs- menetelmää.