Ilmastonmuutos.
Valtavat maastopalot, kuolema. Jäätiköiden sulaminen, vedenpinnan nousu. Vesistöjen ja ilman saastuminen. Roskaantuminen. Eläinten tukehtuminen ja kuristuminen muoviin. Hälyttävä luonnonvaraisten lajien vähentyminen, suuret sukupuuttoaallot. Tartuntatautien lisääntyminen tulevaisuudessa.
Ahdistaako?
Koulu maailmassa ja maailma koulussa
Koulun sanotaan olevan yhteiskunta pienoiskoossa. Koulu ja yhteiskunta ovat myös vuorovaikutuksessa keskenään.
Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan yli 70% nuorista olivat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kokivat ilmastoahdistusta. Tämä ei ole ihme, sillä elämme hiljalleen enemmän ja enemmän ympäristökatastrofien värjäämässä maailmassa. Samalla monet kokevat, että päättäjät eivät tee tarpeeksi kovia päätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastoahdistus on herättänyt nuorissa myös ilmastoaktivismia, josta näkyvin muoto on ilmastolakot. Syksyllä 2019 järjestetyssä suuressa kansainvälisessä ilmastolakossa marssi Helsingissä yli 16 000 ja Turussa yli 2000 mielenosoittajaa. Nuorten tarkoitus ilmastolakoissa on kysyä päättäjiltä, mitä he tekevät koulutuksella, jos päättäjät eivät edes anna nuorille tulevaisuutta. Ilmastolakot ovatkin selkeä esimerkki siitä, miten ympäristökysymysten äärellä yhteiskunnalliset kysymykset ja koulu kohtaavat.
Ympäristöherätys maailmalla ja koulussa
Ympäristöongelmat eivät ole mikään uusi ja tuore ilmiö, vaan ongelmista on tiedetty jo pitkään. 1960-luvulla ongelmat alkoivat näkyä konkreettisemmin ja vakavammin niin tiedeyhteisölle kuin kansallekin. Tänä aikana julkaistiin useampia kirjoituksia, joilla on ollut merkittävä vaikutus ympäristöliikkeiden synnylle. Myös uskonnot ovat mukana aktiivisesti ympäristötoiminnassa, kuten kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) laatimis- ja edistämistyössä. Uskonnot ovat laatineet keskenään myös erilaisia kestävän kehityksen teemoihin liittyviä organisaatioita ja ohjelmia niin maailmanlaajuisella kuin paikallisellakin tasolla. Voisikin sanoa, että maailmassa ei ole ainuttakaan – ainakaan merkittävää – uskontoa tai uskonnollista järjestelmää, jossa ei pohdittaisi ajankohtaisia ympäristökysymyksiä.
Suomessa ympäristöliikehdintää alkoi esiintyä 1980-luvulla. Ympäristökysymysten käsittelyä koulutuksen ja kasvatuksen kontekstissa kutsutaan ympäristökasvatukseksi. Ympäristökasvatus on herännyt käsitteenä samoihin aikoihin muun ympäristöherätyksen kanssa. 80-luvulla ympäristökasvatus tuli terminä Suomessa opetussuunnitelmiin ja 80- ja 90-luvun vaihteesta laadittiin ympäristökasvatusstrategia ja perustettiin Suomen Ympäristökasvatuksen Seura (nykyisin Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi).
Nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman arvopohjaan on kirjattu ympäristön arvostaminen osaksi sivistystä. Arvoperustassa on myös oma alalukunsa kestävän elämäntavan välttämättömyydestä. Perusopetuksen tehtäviin ja yleisiin tavoitteisiin on nimetty myös kestävä kehitys, ympäristön suojeleminen ja oman luontosuhteen muodostuminen. Nopeasti katsottuna voisi helposti kuvitella, että kestävään kehitykseen ja ympäristöön liittyvät kysymykset kuuluvat vain luonnontieteiden alaan. Toki luonnontieteissä keskitytään näihin kysymyksiin erityisesti, mutta ympäristökysymykset ovat kaikessa laajuudessaan koko opetussuunnitelman kattava ja ainerajat ylittävä alue. Näinpä ympäristökysymyksiä ainakin tulisi käsitellä myös katsomusaineiden opetuksessa – mutta missä määrin?
Katsomusaineet ja ympäristökysymykset
Tutkin gradussani ympäristökysymyksiä evankelis-luterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon yläkoulun oppikirjoissa. Päädyin tutkimaan nimenomaan oppikirjoja, sillä suomalainen opetus on edelleen hyvin oppikirjapainotteista ja oppikirjat perustuvat tulkintoihin opetussuunnitelmasta.
Opetussuunnitelman perusteissa niin uskonnon kuin elämänkatsomustiedon opetuksessa keskeisiä tavoitteita ja sisältöjä on nuoren eettisen ajattelun ja arvojen kehittäminen ja käsitteleminen sekä kannustaminen kestävään elämäntapaan ja ekososiaaliseen sivistykseen. Yhteisinä sisältöinä aineille on myös määritetty ”globaaliin vastuuseen sekä ympäristöön ja eläimiin” liittyvät eettiset kysymykset. Ympäristöetiikka onkin siis yksi selkeä sisältö oppikirjoissa. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, onko oppikirjoissa mainittu mitenkään eri uskontojen ympäristösuhteita ja ympäristöetiikkaa, sillä eri uskonnot ovat kehittäneet itselleen omat ympäristöön liittyvät oppinsa. Olen myös kiinnostunut siitä, millaisia asioita oppikirjojen tekijät ovat painottaneet kirjoissaan.
Miten tämä aihe sitten liittyy uskontotieteeseen? Graduni ja sen tausta on hyvin monitieteinen. Uskontotieteessä on tehty paljon tutkimusta uskontojen ja ympäristötieteen suhteesta. Halusin tutkia gradussani, miten tämä näkyy katsomusaineiden oppikirjoissa. Aiheeseen johdatti myös omat kokemukseni ilmastoahdistuksesta, kiinnostus kestävästä kehityksestä ja haluni toimia katsomusaineiden opettajana tulevaisuudessa.
Lähteet:
Cantell, Hannele, Essi Aarnio-Linnanvuori & Sirpa Tani 2020. Ympäristökasvatus. Kestävän tulevaisuuden käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä.
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus, Helsinki. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet#dcc63790
Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Valtion nuorisoverkoston julkaisuja. Saatavilla: https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2019/03/NB_2018_web.pdf
Yle Uutiset. Kansainvälinen ilmastolakko näkyi kymmenillä paikkakunnilla Suomessa – Tuhansia nuoria kokoontui kaupunkien keskustoihin ja Mannerheimintie tukkeutui. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-10991519 luettu 7.2.2021
Vastaa