Teksti: Anu Hinkkuri

Kuolema on aihe, joka koskettaa meistä jokaista ja se onkin varsin universaalisti monia kiinnostava ja kiehtova aihe. En tee itsekään poikkeusta tässä asiassa vaan kirjoitan graduni suomalaisista kuoleman enteistä. Aloitin aiheeseen tutustumisen jo kanditutkielmassani ja nyt halusin jatkaa saman, erittäin mielenkiintoiseksi osoittautuneen, -60-luvulla kerätyn kyselyaineiston parissa laajemman tutkimuksen merkeissä ja hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Päätöksessäni syventää ymmärrystäni kuoleman enteistä painoi myös se, että huomasin nauttivani suuresti arkistossa istumisesta, vanhojen käsin kirjoitettujen ennekertomusten lukemisesta ja niiden tulkitsemisesta.

Koiran ulvontaa on hyvin tyypillisesti pidetty kuoleman enteenä. Kuvaaja: Alexas_Fotos palvelusta Pixabay.

Ennustettava kuolema

”Äitini sairasti muutaman kuukauden. Vähää ennen kuolemansa alkoi pieniä mustia hämähäkin poikasia ilmaantua hänen vuoteeseensa ja vaikka kuinka olisi koitettu puhdistaa — aina niitä ilmaantui näyttämään itseään ihmisille. — Parin kuukauden kuluttua kuolema vieraili talossa eikä senjälkeen ole niitä nähty.” (TYKL/kys11/informantti 126)

Yllä oleva kertomus on esimerkki enteestä, jossa kuin tyhjästä ilmaantuneet hämähäkit ovat tuoneet kuoleman viestiä etukäteen. Kuoleman onkin toivottu tulevan yllätyksettömästi, jotta siihen olisi mahdollista valmistautua, hyvästellä pian menehtyvä ja toimia muutenkin siten, että kuolleella olisi mahdollisimman helppo siirtymä tuonpuoleiseen. Enteet on tältä kannalta katsottuna nähty positiivisina merkkeinä, jotka ovat antaneet aikaa varautua tulevaan kuolemantapaukseen.

Enteitä on tulkittu hyvin monenlaisista asioista ja tilanteista, jotka ovat millään tavoin poikenneet tavallisesta arkielämästä. Pihapiiriin tuleva poikkeuksellisen kesyt metsäneläin, talon nurkista kuuluvat selittämättömät koputukset tai poikkeuksellisen todentuntuinen uni, jossa omainen kertoo pian kuolevansa, ovat herättäneet huomiota ja tapahtumille on etsitty selitystä joko itseä tai jotakuta läheistä pian kohtaavasta kuolemasta. Kuoleman ennustaminen on ollut pääosin passiivista eli ympäristön tarkkailuun perustuvaa, ei niinkään aktiivista toimintaa, jossa esimerkiksi korteista katsomalla koetettaisiin selvittää tulevia tapahtumia.

Enteiden eläinsuhteet

Tarkastelen gradussani kuoleman enteitä hyödyntäen ihmistieteellisen eläintutkimuksen näkökulmaa. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, millaisina enteissä runsaslukuisina esiintyvät eläimet kuvataan, minkälainen suhde enteiden kertojilla on näihin eläimiin sekä millaisena kirjoittajan ja eläimen välinen vuorovaikutus näyttäytyy.

Tikka pihapuussa tai talon seinää hakkaamassa on tiennyt kuolemaa. Kuvaaja: John Napier palvelusta Pexels.

Eläintutkimus ihmistieteissä on lähtenyt vauhdikkaasti nousuun 2000-luvulla. Eläimet on vähitellen alettu ottaa huomioon aktiivisina toimijoina, ei ainoastaan passiivisina kohteina ihmisen toiminnalle. Lisäksi on keskitytty tarkemmin ottamaan huomioon eläinten ja ihmisten välisiä monilajisia vuorovaikutussuhteita sen sijaan, että eläimet nähtäisiin kulttuurista ja yhteiskunnasta kokonaan erillisinä olentoina.

Vaikka kuoleman enteitä on tutkittu humanistisilla aloilla ennenkin eikä graduni näin ollen tule olemaan varsinaisesti mikään uraauurtava teos, ihmistieteellistä eläintutkimusta on toistaiseksi ehditty tehdä vasta varsin vähän Suomessa. Valitsemani tulokulma antaakin uutta perspektiiviä vanhaan tuttuun aiheeseen ja kytkee kansanperinteen tutkimustraditiota tuoreempaan eläintutkimuksen näkökulmaan.