Teksti: Heikki Kråkström
On helmikuinen aamu Roomassa vuonna 1600. Väkijoukko on kerääntynyt Campo ´de Fiorin aukealla seuraamaan, kun aasin selässä istuvaa pienikokoista miestä johdatetaan kohti aukean lounaiskulmaan koottua valtavaa roviota. Aiemmin, kun Rooman inkvisitio oli lukenut miehelle tuomionsa, hän oli vastannut uhkaavasti: ”Saatatte pelätä enemmän tämän tuomion langettamista, kuin minä sen hyväksymistä.”
Teloitustaan kohti kulkeva inkvisition harhaoppisena tuomitsema mies oli pienestä italialaisesta Nolan kylästä kotoisin oleva Giordano Bruno. Bruno oli entinen dominikaaninen munkki, filosofi, runoilija ja kosmologi, joka oli erityisen tunnettu ilmiömäisestä muististaan. Hän uskoi, että maailmankaikkeus oli rakenteeltaan ääretön ja että tähdet olivat muita aurinkoja, joita kiersivät Maan kaltaiset planeetat.
Kosmologiset ajatuksensa Bruno oli muodostanut ilman minkäänlaisia havainnointivälineitä, kymmenen vuotta ennen kuin Galileo Galilei julkaisi ensimmäiset teleskoopilla tekemänsä havainnot Kuusta ja aurinkokunnan planeetoista. Ajatustensa kehittämiseen Bruno oli käyttänyt muistitekniikkaansa, jonka huhuttiin toimivan magian avulla.
Maaginen muisti
Bruno eli hyvin vaiherikkaan elämän, joka vei hänet ympäri Eurooppaa, aina Ranskasta Englantiin ja protestanttiseen Saksaan asti. Bruno luennoi lukuisissa eri yliopistoissa, opetti kehittämäänsä muistitekniikkaa Ranskan kuninkaalle ja esitteli nuorena munkkinoviisina paaville taitojaan lausumalla ulkomuistista psalmeja hepreaksi etu- ja takaperin.
Bruno kirjoitti lukuisia teoksia kosmologiasta, matematiikasta ja geometriasta sekä myös näytelmiä ja runoutta. Kaiken taustalla toimi kuitenkin aina Brunon muistitekniikka, hänen ajattelunsa väline. Bruno kirjoitti useita teoksia tekniikastaan, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat selvinneet tähän päivään asti.
Brunon tekniikkaa ei siis ollut tarkoitettu pelkästään sanojen muistamiseen. Tekniikka pyrki kuvaamaan koko universumia, niin luonnollisen maailman ilmiöitä kuin niiden takana olevia filosofisia periaatteita. Juuri luonnon ja sen yhteyksien ymmärtäminen oli sitä, mitä Bruno ymmärsi magialla.
Tekniikassa ajatukset muodostettiin mielensisäisinä kuvina, joita sijoitettiin erilaisiin taustoihin, kuten rakennuksiin ja maisemiin. Tarkoituksena oli luoda kokonainen mielensisäinen maailma, jossa kaikki tieto oli koodattu siihen sijoitettuihin kuviin. Hieman kuten sähköisellä ruudulla olevan kuvakkeen takaa aukeaa tietoa tai ohjelma.
Kuvan sisältämä tieto ei varsinaisesti ollut sanasta sanaan olevaa tietokirjatietoa vaan tärkeämpää oli asian ymmärtäminen. Eli esimerkiksi Akilleen kuva saattoi sisältää ymmärryksen siitä, mitä rohkeus on. Olennaista oli myös, että kuvat olivat vaikuttavia ja tunteita herättäviä. Tällä tavoin itse kuvat ja niiden sisältämä tieto oli helpompi muistaa.
Mielensisäisten kuvien löytämisen ja järjestelemisen helpottamiseksi Bruno käytti erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi tähtikuvioita voitiin käyttää eräänlaisina hakemistoina, joiden taakse voitiin koota saman aihealueen tietoa. Muistipyörät olivat myös tärkeä osa tekniikkaa. Pyörässä oli 30 kirjainta, jotka voitiin yhdistää haluttuihin kuviin. Asettamalla useita pyöriä sisäkkäin voitiin luoda yhdistelmiä useiden eri kuvien välille, tutkia niiden välisiä yhteyksiä ja näin muodostaa uutta ymmärrystä. Monet tekniikan visuaaliset aiheet voivat nykynäkökulmasta tuntua hankalilta ja omituisilta, mutta 1500-luvun oppineille ne olivat yhtä tuttua kuvastoa kuin Marvelin supersankarit ovat nykyään.
Brunon tekniikka oli hänen filosofiansa ja ajattelunsa pohjalla. Äärettömän maailmankaikkeuden tutkiminen vaati menetelmän, joka pystyi käsittelemään maailmaa kaikessa monimuotoisuudessaan
Taipumaton marttyyri
Kumouksellisten kosmologisten ajatustensa ja erikoisen tekniikkansa lisäksi Bruno oli omaksunut paljon teologisia vaikutteita katolisen maailman ulkopuolelta. Brunon protestanttisilta kalskahtavat ajatukset yhdistettynä hänen kumartelemattomaan luonteeseensa olivat lopulta sekoitus, joka 1500-luvun katolisessa maailmassa oli liikaa auktoriteetistaan epätoivoisesti kiinni pitävälle kirkolle.
Koska Bruno ei suostunut perääntymään näkemyksissään, inkvisitio päätyi tuomitsemaan hänet harhaoppisena kuolemaan. Kaikki hänen kirjoituksensa joutuivat kiellettyjen teosten listalle. Nykyään Brunon patsas Campo ´de Fiorilla katsoo uhmakkaasti kohti Vatikaania, joka yhä 400 vuotta myöhemmin pysyy inkvisition langettaman tuomion takana.
