Lokakuu 2020. Ranskassa kuohuu. Tammikuussa 2015 Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn väkivaltaisen terrori-iskun jälkeen se ei ollut mitään uutta, mutta tällä kertaa luen uutisotsikoita epäuskoisena. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on rajoittamassa kotiopetusoikeutta maassa, jossa kotiopetuksessa on noin 50 000 lasta. Samalla Ranskassa lakkautetaan kotikielten ja -kulttuurien opetusohjelma eikä ulkomailta tulleita imaameja enää sallita.
Suomessa ei ole koulupakkoa, minkä vuoksi kotiopetus on täysin laillinen tapa suorittaa lakisääteinen oppivelvollisuus. Vanhemmat vastaavat opetuksesta, oppimateriaalivalinnoista, kustannuksista ja siitä, että lapsi saavuttaa perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt tavoitteet oppivelvollisuusaikana. Vain harva perhe päättää opettaa lapsensa kotona; vuoden 2019 lopulla kotioppijoita oli Tilastokeskuksen mukaan 437. Kotiopetusperheitä on huomattavasti vähemmän. Mutta miten kotiopetus liittyy uskontotieteeseen?
Presidentti Macronin epätosi yhtälö
Suomessa kotiopetus on huonosti tunnettu tapa suorittaa oppivelvollisuus, minkä vuoksi se kohtaa paljon ennakkoluuloja. Useimmat niistä liittyvät kotiopetuksessa olevien lasten sosiaalisiin taitoihin, vaikka useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet kotiopetuksessa olevien lasten sosiaaliset taidot erinomaisiksi. Media puolestaan ruokkii kotiopetukseen liittyviä ennakkoluuloja uutisoimalla näkyvästi ulkomailla ilmi tulleista yksittäisistä tapauksista, joissa kotiopetuksessa oleva lapsi on eristetty yhteiskunnasta täydellisesti.
Vastaavat, median nostattamat ja ylläpitämät ennakkoluulot, ovat tuttuja myös monelle muslimille. Miten yläkoulua käyvän tytön käyttämä huivi liittyy isisin julmiin rikoksiin? Mitä yhteyttä median sensaationhakuisilla, islamia leimaavilla otsikoilla on naapurissa asuvan ystävällisen muslimiperheen kanssa? Ei kerrassaan mitään.
Kotiopetuskentällä olen toiminut aktiivisesti lähes 20 vuotta, mutta tunnustan, että islamista en tiedä juuri mitään. Kotiopetusta tuntevana olen kuitenkin oppinut suhtautumaan erityisen kriittisesti mediaan, sen viljelemiin sensaatiohakuisiin otsikoihin ja juttuihin, joissa nostetaan tarkoituksellisesti esille yleisön pulssia eniten nostattava näkökulma.
Le problème, ce n’est pas la laïcité. – – – La République c’est à la fois un ordre et une promesse.
Emmanuel macron 2.10.2020
Ranskassa mitään uskonnollisia symboleja tai tapoja ei sallita julkisuudessa – kouluissa, työpaikoilla tai julkisissa tiloissa. Ranskan päätös rajoittaa kotiopetusta on jatkoa Presidentti Macronin separatismin vastaiseen linjaan, jonka mukaan kaikki, mikä on sekularismin ja tasa-arvon periaatteiden vastaista, on kielletty.
Väkivallan käyttö on aina tuomittavaa, mutta presidentti Macronin lokakuinen julistus yhdisti islamin terrorismiin ja terrorismin kotiopetukseen täysin perusteettomalla tavalla. Rajoituspäätöksen myötä Marcon osoitti tietämättömyytensä ja ennakkoluulonsa syyllistämällä koko muslimiyhteisön lisäksi myös kaikki kotiopetusperheet kyseenalaistaen vanhempien kyvyn kasvattaa lapsistaan vastuuntuntoisia yhteiskunnan jäseniä. Kotiopetan lapsiani, olenko minä siis terroristi? En. Eikä omista lapsistanikaan ole toistaiseksi kasvanut aseita heiluttavia, väkivaltaa ihannoivia huligaaneja.
Tiedon lisääminen vähentää ennakkoluuloja
Gradussani tarkastelen muslimiperheiden kotiopetusta Suomessa. Haluan nostaa esille erityisesti kotiopetuksen valinneiden muslimivanhempien omat näkemykset kotiopetukseen johtaneista syistä ja kotiopetuksen tavoitteista. Samalla selvitän yleisemmin Suomessa asuvien vanhempien syitä valita kotiopetus ja tavoitteita, joita he kotiopetukselle asettavat. Poikkeavatko uskonnottoman, ateistiperheen tai syvästi uskonnollisen perheen kotiopetusvalinnan taustalla vaikuttavat tekijät millään tavalla toisistaan?
Kotiopetusta ei Suomessa ole tutkittu lainkaan muutamaa opinnäytettä lukuun ottamatta, ja muslimiperheiden kotiopetusta on kansainvälisestikin tutkittu hyvin vähän. Opinnäytetyöni tavoitteena on lisätä tietoa ja vähentää mahdollisia kotiopetukseen ja islamiin kohdistuvia ennakkoasenteita. Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat usein seurausta tiedon puutteesta ja tuntemattoman pelosta. Ne ovat usein myös itseään toteuttavia ennusteita ja itseään ruokkivia kierteitä, joita on äärimmäisen vaikea katkaista. Oikeaa tietoa lisäämällä voidaan vähitellen purkaa tietämättömyydestä ja virheellisestä tiedosta kumpuavia ennakkoluuloja. Parhaimmillaan oikean tiedon esille nostaminen hälventää sumua, joka estää todellisten ongelmien havaitsemisen ja niiden ratkaisemisen.
Syvennyn jälleen tutkimusaineistooni tyytyväisenä valitsemaani aiheeseen. Mitään suurempia ongelmia graduni ei ehkä kykene ratkaisemaan, mutta toivon sen silti olevan askel oikeaan suuntaan.
Lähteet:
Presidentti Emmanuel Marconin pitämä lehdistötiedote 2.10.2020. https://www.elysee.fr/emmanuel-macron/2020/10/02/la-republique-en-actes-discours-du-president-de-la-republique-sur-le-theme-de-la-lutte-contre-les-separatismes
Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/pop/2019/pop_2019_2019-11-14_tie_001_fi.html