Suomalaisen yhteiskunnan muutos
Suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Vielä sata vuotta sitten suurin osa suomalaisista kuului luterilaiseen kirkkoon, eikä uskonnottomuus tai eri uskonnot olleet kovinkaan tuttuja asioita. Tällöin myös perustettiin tämänhetkinen uskonnonopetuksen malli, joka on pääpiirteissään käytössä edelleen nyky-Suomessa. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin maahanmuuton myötä muuttunut uskonnollisesti moninaisemmaksi samalla, kun evankelisluterilaisen kirkon suosio on laskenut. Vanha yhtenäinen ja kristillinen suomalainen kansa onkin vaihtunut monien uskontojen, katsomusten sekä uskonnottomien kirjavaksi joukoksi.
Suomalaisuus siis kattaa nykyään alleen erilaisia tapoja elää, uskoa ja olla uskomatta, mikä näkyy myös koulumaailmassa eri uskonto-oppiaineiden määrän kasvuna. Nykyinen opetusmalli aiheuttaakin haasteita monissa kouluissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa. On vaikeaa pitää kaikkien eri uskontojen opetus yhtä laadukkaana eli toisin sanoen opetus ei ole kaikille yhdenvertaista. Lisäksi monet opetusryhmät aiheuttavat myös käytännön ongelmia opetuksen järjestäjille. Tästä syystä joissakin kouluissa opetetaan katsomusainetta kaikille oppilaille yhdessä samassa ryhmässä riippumatta oppilaan taustasta. Tällaista oppiainetta kutsutaan yhteiseksi katsomusaineeksi, jossa ovat esimerkiksi niin luterilaiset, muslimit kuin uskonnottomat yhdessä oppimassa ja keskustelemassa katsomusaineen sisällöistä.
Nykyisin koululaiset kohtaavat eri tavalla ajattelevia ihmisiä arkipäiviensä aikana erilaisissa yhteyksissä. Omalla naapurilla, luokkalaisella tai harrasteryhmän ystävällä voi olla erilaiset arvot kuin itsellä. Jotta kaikkien kanssa tulisi toimeen, on välttämätöntä osata keskustella rakentavasti ja kunnioittavasti myös erilaisten arvomaailman omaavien kanssa. Tällainen fiksu ja arvostava keskustelutaito vaatii ihmiseltä tunnetaitoja eli omien tunteiden tunnistamista, hallintaa sekä empatiakykyä. Tunnetaidot ovat tärkeässä osassa yhteisen katsomusaineen tunnilla, sillä siellä käsitellään yksilön omaan identiteettiin ja maailmankatsomukseen liittyviä.
Tunteet tutkimuksen aiheeksi
Pro gradu tutkielmani aiheena on 7.-luokkalaisten oppilaiden tunnekokemukset ja tunteiden ilmaisu yhteisen katsomusaineen tunneilla. Minua kiinnostaa selvittää haastattelemalla oppilaita, mitä tunteita he kokevat yhteisen katsomusaineen tunneilla ja miten he itse selittävät näiden tunnekokemusten syntyä. Eli toisin sanoen, miksi he kokevat näitä tunteita. Lisäksi tarkastelen, millaisena oppilaat kokevat omien tunteiden ilmaisun yhteisen katsomusaineen tunneilla. Omien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, niiden pohtiminen ja ilmaisu ovat osa tunnetaitoja. Ne itseasiassa muodostavat pohjan ikään kuin korkeamman tason tunnetaidoille, kuten empatiakyvylle, jotka ovat erityisen tärkeitä sosiaalisissa suhteissa.
Opiskelen evankelisluterilaisen uskonnon, elämänkatsomustiedon ja psykologian aineenopettajaksi, ja aiheen valintaan vaikuttivat kokemukseni opetusharjoitteluissa Turun normaalikoulussa. Suoritin viime vuonna opettajan pedagogiset opinnot, ja pääsin harjoittelemaan opettamista yläkoulussa kuin lukiossa. Näillä harjoitustunneilla usein ilmeni paljon tunteita, ja oppilaat ilmaisivat tunteitaan hyvin eri tavoin. Tämä herätti kiinnostukseni tutkia tunteita osana katsomusopetusta.
Tutkimusaiheeni on ajankohtainen, sillä katsomusopetuksen tulevaisuus on ollut jälleen esillä mediassa ja kiinnittänyt myös huomiota päättäjien tasolla. On mahdollista, että nykyinen eriyttävä katsomusopetuksen malli muuttuu tulevaisuudessa yhteiseksi katsomusopetukseksi. Ennen tällaisia muutoksia on kuitenkin hyvä tutkia yhteistä katsomusopetusta niissä kouluissa, joissa sitä nyt toteutetaan, ja siten voidaan saada tutkimustietoa tulevaisuuden päätösten tueksi. Lisäksi tunteiden tutkimus on tärkeää, sillä tunnetaidot ovat yhteydessä esimerkiksi oppimistuloksiin, koulumyönteisyyteen sekä yleisesti yksilön hyvinvointiin. Suomessa oppimistulosten lasku sekä nuorten psyykkinen huonovointisuus ovat monisyisiä ongelmia, joita lähestyä myös oppilaiden tunnetaitojen kehittämisen näkökulmasta.