Teksti: Suvi Haarakallio
Onko kuoleman jälkeen elämää? Moni sanoisi, ettei sitä voi tietää ennen kuin on jättänyt elämän taakseen. Jotkut ihmiset kuitenkin uskovat tietävänsä vastauksen, sillä ovat kurkistaneet kuolemaan. He kertovat käyneensä tuonpuoleisessa, portilla, elämän ja kuoleman välimaastossa – ja sitten palanneet takaisin maanpäälliseen todellisuuteen. Kokemus jättää näihin ihmisiin lähtemättömän jäljen, usein positiivisella tavalla elämää mullistavan sellaisen. Tuonpuoleisessa vierailu saattaa saada henkilön muuttamaan tapaansa katsoa maailmaa ja itseään. Materia ja status eivät enää merkitse mitään, vaan tilalle on tullut rakkaus ja halu auttaa muita sekä jakaa kokemusta. Kokemukselle on suomen kielessä annettu nimitys kuolemanrajakokemus, ja englanniksi se tunnetaan nimellä near-death experience.
Mitä kuoleman rajalla koetaan?
Kiinnostuin itse kuolemanrajakokemuksista luettuani aiheeseen liittyvää kirjallisuutta lukioikäisenä. Minusta oli kiehtovaa, että jotkut kokivat voivansa antaa vastauksia sellaisiin ikuisuuskysymyksiin kuin “Mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen?” tai “Mikä on maanpäällisen elämämme tarkoitus?”. Rajakokemukset ovat suhteellisen harvinaisia, sillä elämänsä aikana vain muutama prosentti väestöstä kokee sen. Yleensä kokemus syntyy henkilön ollessa hengenvaarassa tai jo kuolleeksi julistettu. Sydämen lyönnit ja hengitys ovat lakanneet hetkeksi, kunnes odottamaton tapahtuu ja henkilö palaa elämään.
On selvää, että kuoleman rajalla käyneet pitävät kokemustaan ehdottoman totena ja uskovat palaavansa näkemäänsä paikkaan viimeisen lähdön hetkellä. Toisinaan tuo paikka muistuttaa kristinuskon mukaista Taivasta, joskus kaunista luonnonmaisemaa, joillakin taas tuonpuoleinen on vain tyhjyyttä ja olemassaoloa. Rajakokemuksen läpikäyneet ihmiset kokevat usein vaikeaksi kuvailla kokemaansa sanoin; moni piirre kokemuksessa tuntuu olevan maanpäällisen sanaston tavoittamattomissa. Kokemuksen aikana aistit voivat terävöityä, tietoa vastaanotetaan telepatian keinoin, vastassa on joukko henkiolentoja tai edesmenneitä sukulaisia ja kaikkea ympäröi sanoin kuvaamattoman suuri rakkaus tai sitä edustava kirkas valo.
Kuva: Pixabay.
Luonnollisen yliluonnollista
Monille kuoleman rajalla käynneille kokemuksesta on tullut erottamaton osa maailmankatsomusta ja elämäntapaa. Kokemukselle annetut merkitykset ja tulkinnat ovat saaneet ihmiset asettamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Ajatus kuolemasta ei enää pelota, sillä henkilö tietää rajan takana odottavan jotain hyvää ja ikuista. Ajatus ikuisesta elämästä ei kuitenkaan vie pohjaa maanpäällisen elämän tarkoitukselta; päinvastoin! Kokemuksen jälkeen moni haluaa keskittyä auttamaan muita, levittämään rakkauden sanomaa ja kehittämään omaa henkistä pääomaansa harjoittamalla vaikkapa meditaatiota tai tarot-luentaa.
Gradussani haluaisinkin selvittää, millaisia merkityksiä ihmiset antavat näille harvinaislaatuisille kokemuksille, ja miten ne vaikuttavat henkilön maailmankatsomukseen. Maailmankatsomuksella tarkoitetaan sekä henkilön käsityksiä maailmasta sekä mielipiteitä siitä, millainen maailman pitäisi olla. En pyri selittämään, miten rajakokemus syntyy aivoissa, tai ylipäätään ottamaan kantaa sielun olemassaoloon tai sen mahdolliseen erillisyyteen ruumiista. Mielestäni ihmisten kokemukset kuoleman rajalta ovat itsessään arvokkaita riippumatta siitä, heijastavatko ne todellisuutta vai eivät. Ihminen on henkinen ja uskonnollinen olento, jonka toimintaan uskomukset vaikuttavat päivittäisessä elämässä. Siksi on tärkeää uskaltaa ottaa askel yliluonnollisen kokemuksen maailmaan – voi olla, että matkalla sen huomaakin olevan jotain aivan luonnollista.