Teksti: Suvi Haarakallio 

Onko kuoleman jälkeen elämää? Moni sanoisi, ettei sitä voi tietää ennen kuin on jättänyt elämän taakseen. Jotkut ihmiset kuitenkin uskovat tietävänsä vastauksen, sillä ovat kurkistaneet kuolemaan. He kertovat käyneensä tuonpuoleisessa, portilla, elämän ja kuoleman välimaastossa – ja sitten palanneet takaisin maanpäälliseen todellisuuteen. Kokemus jättää näihin ihmisiin lähtemättömän jäljen, usein positiivisella tavalla elämää mullistavan sellaisen. Tuonpuoleisessa vierailu saattaa saada henkilön muuttamaan tapaansa katsoa maailmaa ja itseään. Materia ja status eivät enää merkitse mitään, vaan tilalle on tullut rakkaus ja halu auttaa muita sekä jakaa kokemusta. Kokemukselle on suomen kielessä annettu nimitys kuolemanrajakokemus, ja englanniksi se tunnetaan nimellä near-death experience.  

Mitä kuoleman rajalla koetaan? 

Kiinnostuin itse kuolemanrajakokemuksista luettuani aiheeseen liittyvää kirjallisuutta lukioikäisenä. Minusta oli kiehtovaa, että jotkut kokivat voivansa antaa vastauksia sellaisiin ikuisuuskysymyksiin kuin “Mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen?” tai “Mikä on maanpäällisen elämämme tarkoitus?”. Rajakokemukset ovat suhteellisen harvinaisia, sillä elämänsä aikana vain muutama prosentti väestöstä kokee sen. Yleensä kokemus syntyy henkilön ollessa hengenvaarassa tai jo kuolleeksi julistettu. Sydämen lyönnit ja hengitys ovat lakanneet hetkeksi, kunnes odottamaton tapahtuu ja henkilö palaa elämään. 

On selvää, että kuoleman rajalla käyneet pitävät kokemustaan ehdottoman totena ja uskovat palaavansa näkemäänsä paikkaan viimeisen lähdön hetkellä. Toisinaan tuo paikka muistuttaa kristinuskon mukaista Taivasta, joskus kaunista luonnonmaisemaa, joillakin taas tuonpuoleinen on vain tyhjyyttä ja olemassaoloa. Rajakokemuksen läpikäyneet ihmiset kokevat usein vaikeaksi kuvailla kokemaansa sanoin; moni piirre kokemuksessa tuntuu olevan maanpäällisen sanaston tavoittamattomissa. Kokemuksen aikana aistit voivat terävöityä, tietoa vastaanotetaan telepatian keinoin, vastassa on joukko henkiolentoja tai edesmenneitä sukulaisia ja kaikkea ympäröi sanoin kuvaamattoman suuri rakkaus tai sitä edustava kirkas valo. 

Kuva: Pixabay. 

Luonnollisen yliluonnollista 

Monille kuoleman rajalla käynneille kokemuksesta on tullut erottamaton osa maailmankatsomusta ja elämäntapaa. Kokemukselle annetut merkitykset ja tulkinnat ovat saaneet ihmiset asettamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Ajatus kuolemasta ei enää pelota, sillä henkilö tietää rajan takana odottavan jotain hyvää ja ikuista. Ajatus ikuisesta elämästä ei kuitenkaan vie pohjaa maanpäällisen elämän tarkoitukselta; päinvastoin! Kokemuksen jälkeen moni haluaa keskittyä auttamaan muita, levittämään rakkauden sanomaa ja kehittämään omaa henkistä pääomaansa harjoittamalla vaikkapa meditaatiota tai tarot-luentaa.

Gradussani haluaisinkin selvittää, millaisia merkityksiä ihmiset antavat näille harvinaislaatuisille kokemuksille, ja miten ne vaikuttavat henkilön maailmankatsomukseen. Maailmankatsomuksella tarkoitetaan sekä henkilön käsityksiä maailmasta sekä mielipiteitä siitä, millainen maailman pitäisi olla. En pyri selittämään, miten rajakokemus syntyy aivoissa, tai ylipäätään ottamaan kantaa sielun olemassaoloon tai sen mahdolliseen erillisyyteen ruumiista. Mielestäni ihmisten kokemukset kuoleman rajalta ovat itsessään arvokkaita riippumatta siitä, heijastavatko ne todellisuutta vai eivät. Ihminen on henkinen ja uskonnollinen olento, jonka toimintaan uskomukset vaikuttavat päivittäisessä elämässä. Siksi on tärkeää uskaltaa ottaa askel yliluonnollisen kokemuksen maailmaan – voi olla, että matkalla sen huomaakin olevan jotain aivan luonnollista. 

Teksti: Fanny Kivi

Kantrimusiikki tuo monen mieleen kauniin maalaismaiseman ja cowboy hatun. Genrelle on ominaista tarinallisuus ja tavallisten ihmisten tarinat. Miten kantrimusiikin kappaleita voi tulkita uskontotieteen näkökulmasta? Kantrimusiikkia pidetään erityisesti Yhdysvaltojen eteläosissa asuvan valkoisen työväenluokan musiikkina, jonka yleisö odottaa artistilta autenttisuutta ja konservatiiveille sopivia arvoja. Kristinusko ja isänmaallisuus ovat kantrimusiikin suosittuja teemoja, jotka veivät minut aiheen pariin.

Kuva: istockphoto.com

Lyriikoiden ja kantrimusiikin tutkimus

Uskontotieteen graduni käsittelee kantrimusiikin lyriikoita eli laulun sanoja. Kantrimusiikin juurissa vaikuttaa vahvasti kristinusko sekä patriotismi eli isänmaallisuus. Tutkin sitä, tulevatko nämä teemat esille aineistossani ja jos kyllä, niin miten. Tarkastelen aineistoani tarkemmin yhdysvaltalaisesta kontekstista, jota pidetään kantrimusiikin kotina. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan kristinuskoa, koska se kuuluu niin vahvasti amerikkalaiseen kulttuuriin ja sitä kautta kantrimusiikin syntyyn ja myös nykyisyyteen. Esimerkiksi suositun kantriartistin ja televisiosta tutun Blake Sheltonin tuotannossa on paljon viittauksia kristinuskoon ja patriotismiin. Valitsin tutkimukseni aineistoksi monelle tutun kantriartisti Carrie Underwoodin tuotannosta neljä erilaista kappaletta, joiden sanoituksia tutkin narratiivisen analyysin keinoin. Aineistoni eli” Who Are You” ja “Thank God for Hometowns” albumilta “Blown Away” vuodelta 2012. “Kingdom” vuoden 2018 albumilta “Cry Pretty”. Sekä “Garden” uusimmalta albumilta “Denim & Rhinestones” 2022 ovat kaikki keskenään erilaisia, mutta kuitenkin samalta artistilta ja kaikki sijoittuvat 2010–2020-luvuille.

Laajemmassa kontekstissa tutkimukseni kohdentuu uskonnon ja populaarikulttuurin tutkimukseen. Populaarikulttuurilla tarkoitetaan suosittua kansantajuista, varsinkin viihdeteollisuuden tuottamaa kulttuuria. Muutamia esimerkkejä populaarikulttuurista ovat populaarimusiikki, televisio, pelit ja kirjat. Populaarikulttuuri on viihteellistä ja läsnä monen arjessa tärkeänä ilon tuojana. Kantrimusiikkia tehdään suurelle yleisölle ja tavoitteet ovat kaupalliset. Tämän takia tarkastelen sitä populaarikulttuurin tuotteena, enkä esimerkiksi taiteen muotona.

Päädyin kantrimusiikin tutkimuksen pariin jo kandidaatin tutkielmassa ja halusin jatkaa tutkimusta myös gradussa, uudella aineistolla ja syvemmällä lähestymistavalla. Itseäni kiinnostaa kantrimusiikissa erityisesti sen historia ja suhde kristinuskoon. Tätä kautta aloin tutustumaan lisää kantrimusiikista tehtyyn tutkimukseen ja koin, että omalle tutkimukselleni löytyisi aukko suomalaisessa tutkimuksessa. Kantrimusiikki on genrenä hyvin omalaatuinen ja myös mielipiteitä jakava. Historiaan ja aiempaan tutkimukseen tutustuminen onkin tuonut uusia näkökulmia kappaleiden ymmärtämiseen. En tuottanut itse aineistoa, koska lyriikoiden tarkastelemiseen saa valmiin aineiston olemassa olevista kappaleista.

Tutkimuksen tavoitteet ja merkitys

Pyrin tutkimuksellani selvittämään, millä tavalla kristinusko ja isänmaallisuus näkyvät aineistoni lyriikoissa. Tarkastelen aihetta arvon käsitteen avulla, kysymällä, mitä kristinuskon ja isänmaallisuuden arvoja näkyy lyriikoissa. Tutkimuksessani tärkeä menetelmä on narratiivinen analyysi, jonka avulla aineistoa lähestytään tarinoiden ymmärtämisen kautta. Tärkeä osa tutkimustani on myös lähdekirjallisuus, sillä sen avulla pystyn ymmärtämään kantrimusiikin genren luonnetta ja tapaa olla olemassa. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, näkyykö uudemmassa 2010–2020-luvun kantrissa perinteiset, konservatiivisiksi määritellyt teemat ja jos näkyy, millä tavoin.

Kantrimusiikki on iso ja tärkeä osa populaarikulttuuria, etenkin Yhdysvalloissa. Uskontotieteessä ei ole tehty kovin paljoa tutkimusta, joka keskittyisi kantrimusiikkiin ja sen lyriikoihin. Tutkimukselle löytyi siis luonnollisesti oma tutkimusaukko, joka auttaa ymmärtämään populaarimusiikin ja uskonnon suhdetta. Uskonto näkyy populaarikulttuurissa monilla tavoilla ja omassa tutkimuksessani tarkastelen uskontoa kantrimusiikin lyriikoissa. Tämänkaltaista tutkimusta ei ole tehty paljoa uskontotieteellisestä näkökulmasta. Kaikki kantrimusiikista kiinnostuneet eivät välttämättä ole genren aktiivisia kuuntelijoita vaan kiinnostus voi olla myös historiassa. Kantrimusiikin lyriikat osana populaarikulttuuria tarjoavat kiinnostavia uskontotieteellisiä tarkastelutapoja, joiden tutkimus voi antaa kantrimusiikin kuuntelijoille ja asiasta kiinnostuneille uusia näkökulmia.

Teksti: Anne Luoranen

Yliluonnollinen, selittämätön, tuntematon, kumma – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä ei ole ihmekään, sillä ihmiset ovat kokeneet erilaisia selittämättömiä ja yliluonnollisia kokemuksia melkeinpä koko olemassaolonsa ajan. Näiden kokemusten kirjo on laaja ja vaihteleva: kohtaamiset kumman kanssa voivat ilmetä muun muassa kuolleiden läheisten näkemisenä, aavistuksina ja enneunina, kummallisina tuntemuksina juuri ennen kuin jotakin tapahtuu tai esimerkiksi vilauksen näkemisenä nurkan taakse vilahtavasta tontusta. Selittämättömät kokemukset eivät ole myöskään kadonneet minnekään nykypäivän modernista yhteiskunnasta, vaan niistä voi yhä kuulla esimerkiksi ystäväpiirien illanistujaisissa tai internetin keskustelupalstoilla – tilanteissa, joissa ihmiset voivat kertoa kokemuksistaan muille, ja pohtia niitä yhdessä. Tapahtuiko kertomani asia todella minulle? Mikä sen aiheutti? Onko yliluonnollista todella olemassa, vai onko tähän olemassa jokin toinen selitys? Oletteko te kokeneet jotakin samanlaista?

Kumman lumo

Kummalliset kokemukset ilmiönä ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, enkä ole ainoa: aihetta on tutkittu poikkitieteellisesti useiden ihmisten toimesta sekä Suomessa että maailmalla, puhumattakaan kaikesta siitä mielenkiinnoista, joka siihen on kohdistunut akateemisen kontekstin ulkopuolella. Aiheen aiempi suomalainen tutkimus on kuitenkin keskittynyt enimmäkseen vanhempien ihmisten kokemuksiin ja arkistoaineistoon, jättäen nuorempien aikuisten kummat kokemukset tutkimattomaksi alueeksi. Tämä onkin yksi syy, jonka takia päädyin pienen pohdinnan jälkeen valitsemaan graduni aiheeksi suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden kummalliset ja selittämättömät kokemukset.

Yliopisto-opiskelijat ovat monella tapaa mielenkiintoinen kohderyhmä: he tulevat eri puolilta Suomea ja erilaisista ympäristöistä, mutta jakavat kuitenkin yhteisen opiskelupaikan ja joissain määrin myös -kulttuurin. Minua kiinnostaakin tutkia, millaisia selittämättömiä ja kummia asioita opiskelijat ovat kokeneet, ja miten he kokemuksiinsa suhtautuvat. Kiehtovaa on myös selvittää, miten kokemukset ovat asettuneet osaksi opiskelijoiden maailmankuvaa, ja millaisia selitysmalleja niille on annettu. Mitä humanististen aineiden opiskelija ajattelee kummista kokemuksista, entä matematiikan? Tuleeko yliopisto ympäristönä esiin kokemuksissa tai niiden tulkinnassa?  Muun muassa näihin kysymyksiin toivon löytäväni vastauksia graduprosessin aikana.

Aiheen tutkimisen tärkeydestä

Kummien kokemusten tieteellinen tutkimus on tärkeää monesta syystä. Aihe tarjoaa tarkastelijoilleen muutakin, kuin vastauksia uteliaille mielille – se tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää kanssaihmisiä ja heidän elämismaailmaansa paremmin. Modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa omakohtaisista yliluonnollisista kokemuksista kertomista verhoaa tietynlainen salaperäisyyden ja varovaisuuden verho: niistä ei voi puhua kenelle tahansa, sillä on aina olemassa mahdollisuus, ettei kertojaa uskota, ja hänet leimataan kuuntelijoiden toimesta hulluksi, harhaiseksi tai vähintäänkin oudoksi. Muiden negatiivinen suhtautuminen aiheen esiin tuomiseen puolestaan voi luoda kertojalle käsityksen, että hänen kokemuksessaan on jotakin väärää tai hävettävää, tai että kukaan muu ei ole kokenut vastaavaa. Selittämättömät kokemukset ovat kuitenkin yleisempiä, kuin voisi luulla – esimerkiksi tutkija Marja-Liisa Honkasalo on esittänyt arvion, että noin 40 % ihmisistä kokisi niitä jossakin vaiheessa elämäänsä. Aiheen tieteellinen tutkimus tarjoaakin kokijoille yhden väylän, jonka kautta he voivat tuoda kokemuksiaan esiin ilman pelkoa leimautumisesta, ja antaa samalla niille ihmisille, joilla omia selittämättömiä kokemuksia ei ole, mahdollisuuden tutustua toisten kokemuksiin ja parhaassa tapauksessa oppia ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän kokemusmaailmaansa paremmin. Yliluonnolliset, selittämättömät ja kummalliset kokemukset ovat osa ihmisenä olemisen monimuotoisuutta, ja ovat tuskin katoamassa mihinkään myöskään tulevaisuudessa: näin ollen aiheen tutkimusta on tärkeä jatkaa, ottaen mukaan uusia aineistoryhmiä ja tarkastellen esimerkiksi juuri sitä, millaisia ovat yliopisto-opiskelijoiden kummat kokemukset.

Teksti: Veera Pyylampi

Mistä tietää, että henkilö on vegaani? Ei hätää, hän kyllä kertoo sen itse! Vai kertooko? Tällaiset kaikkien tietämät vitsit muistuttavat siitä, että vegaanit, eläintuotanto ja ruoka herättävät paljon tunteita puolesta ja vastaan.

Minun polkuni vegaaniksi

Ryhdyin itse lähemmäs kuusi vuotta sitten puolivahingossa kasvissyöjäksi ja sittemmin vegaaniksi. Vegaaniksi kutsutaan henkilöä, joka ei syö tai muutoin käytä mitään eläinperäistä. Syitä siihen on monenlaisia. Vegaaniruokavalio on yleisesti todettu ympäristöystävälliseksi, terveelliseksi ja luonnollisesti myös eettiseksi valinnaksi.

Vegaaniksi ryhtyminen on osoittautunut kenties elämäni parhaaksi päätökseksi. Käytännön kokeilusta lähtenyt idea sai painavia syitä puolelleen ensin ilmasto- ja myöhemmin eläinoikeussyistä. Nykyään en keksi itselleni yhtäkään hyvää syytä olla olematta vegaani. Koen harvan asian yhtä tärkeäksi kuin sen, että kaikilla elävillä olennoilla olisi asiat mahdollisimman hyvin – ja ”mahdollisimman hyvin” ei minun maailmassani käsitä eläinten tapettavaksi tai hyödynnettäväksi kasvattamista, vaikka asiaa kääntelisi miten. En tiedä montaa niin outoa asiaa kuin sen, että toiset eläimet ovat rakastettuja perheenjäseniä ja toiset kasvotonta, tapettavaa massaa.

Parhaasta mahdollisesta päätöksestä huolimatta elämä vegaanina on tuonut elämääni ihan uudenlaista tuskaa ja ahdistusta. Koen päivittäin ikäviä muistutuksia eläintuotannon normaaliudesta liikkuessani missä vain kotini ulkopuolella. Kuolleiden eläinten ruumiinosat ruokakaupan kylmäaltaissa houkuttelevien mainoslauseiden takana muistuttavat minusta kauhuelokuvaa. Läheisten ihmisten tekemät valinnat ja perustelut toiminnalleen mietityttävät. Miten muut voivat nähdä minulle itsestään selvän asian niin eri tavalla?

Pohdintojen kautta graduun

Nämä tuntemukset toimivat lopulta kimmokkeena myös graduni aiheelle. Ajatus vahvistui kuunnellessani melko tuoreen suomalaisen eläinoikeusjärjestön ja vegaaniyhteisön Viral Vegansin Vegaaneista tykkään -podcastia. Ymmärsin, että veganismiin liittyy paljon sellaista, mitä voisi tutkia uskontotieteenkin näkökulmasta. Oman elämäntavan ja ympäröivän kulttuurin ristiriitaisuus herätti mielenkiintoni kulttuurien tutkijana. Eläintuotanto on yhteiskunnassa pääsääntöisesti normaali ja kyseenalaistamaton asia. Millaista on elämä vegaanina tällaisessa ympäristössä? Halusin gradussani lähteä selvittämään tätä kysymystä.

Aineistoksi valikoituivat eettisiä syitä tärkeinä pitävät vegaanit Viral Vegansin yhteisön piiristä. Tein heidän kanssaan antoisia ja kiinnostavia haastatteluja vegaanina elämisestä. Uskontotieteen, ja monen muunkin tieteenalan, monikäyttöinen käsite toimijuus tarjosi puolestaan hyvän teoreettisen näkökulman työlleni. Toimijuuden käsitteen perusperiaate on, että yksilön toimintaa ei voida ymmärtää ilman ympäröivän kontekstin huomioon ottamista. Ympäristöksi lasketaan kaikki kontekstit läheisistä ihmissuhteista yhteiskunnan normeihin, käytäntöihin ja odotuksiin. Toimijaksi taas kutsutaan yksilöä, jolla on mahdollisuus arvioida, valita ja toteuttaa toimintaansa, ja näin rakentaa itselleen mielekästä elämää. Vegaanit ovat tehneet aktiivisen päätöksen kriittisesti arvioida omia valintojaan ja muuttaa sen pohjalta toimintaansa. Vegaanin lähipiiri ja muut elinpiirit voivat monin eri tavoin tukea tai hankaloittaa tätä valintaa.

Tärkeää tutkittavaa

Tutkimusaihe tuntuu henkilökohtaisten syiden lisäksi tärkeältä myös laajemmin. Ensinnäkin aihe on todella ajankohtainen. Nykyaikainen ruokajärjestelmämme on todettu ongelmalliseksi ja kestämättömäksi. Toki on tärkeää muistaa, että yksilöiden vegaaniuden ymmärtämisen sijaan tarvitsemme myös rakenteellista muutosta. Eettiset vegaanit voivat kuitenkin toimia yhtenä väylänä ymmärtämään nykyaikaista ongelmallista eläinsuhdettamme ja elämäntapaamme. Lisäksi moniarvoisessa yhteiskunnassa erilaiset arvopohjaiset ruokavaliot ovat todennäköisesti vain lisääntymässä.

Haluan gradullani lisätä ymmärrystä vegaanisesta elämäntavasta muidenkin kuin ravintoarvojen näkökulmasta. Vegaanien kokemat ennakkoluulot ja viha on mielestäni epäreilua. En henkilökohtaisella tasolla aina ymmärrä, miten nämä aiheet voivat herättää niin paljon tunteita, vaikka tavallaan tiedänkin syyt. Maailmaan mahtuisi minun puolestani vielä reilusti lisää empatiaa – niin ihmisille kuin ennen kaikkea muillekin eläimille.

Teksti: Tuomas Karmisto

Poliittinen uskonto

Kaikki tuntevat Adolf Hitlerin ja hänen kirjoittamansa, natsi-ideologian kiteyttävän teoksen Mein Kampfin – taisteluni. Natsismin ja fasismin ravisuttaen maailmaa sekä tutkijayhteisöä sodan jälkeen, pyrittiin äärimmäisten totalitaaristen ideologioiden perimmäistä olemusta selvittämään. Mitkä mekanismit selittävät ihmisten hurmosmaisen kiinnittymisen äärimmäisiin liikehdintöihin ja ajatuksiin? Tämä on aina kiehtonut minua. Mielenkiintoni ja tutkimusintressini kohde ei kuitenkaan sijaitse äärioikeiston kentällä, vaan täytyy ottaa useampi askel vasemmalle, kommunismin puolelle. Tutkin gradussani Kiinan puhemies Mao Zedongin (1893-1976) poliittista manifestia Pientä punaista kirjaa, jonka tulkitsen olevan malliesimerkki poliittisuskonnollisesta teoksesta.
Uskontotieteessä tutkitaan lyhyesti sanottuna ihmisen uskonnollista käyttäytymistä ja uskontojen olemusta. Uskonnon määritelmiä on varmasti yhtä monta kuin tutkijaa, mutta mielenkiintoisimman määritelmän tutkimukseni kannalta tarjoaa Émile Durkheim (1858-1917), joka redusoi uskonnon puhtaasti miksi tahansa tietyn yhteisön jakamiin merkitysjärjestelmiin, joihin kohdistetaan elämän suurin arvostus ja kunnioitus.

Italialaistutkija Emilio Gentile on tutkinut pitkään totalitaaristen liikkeiden olemusta ja huomannut niiden jakavan huomattavan paljon samanlaisia fundamentteja systeemejä, kuin uskonnoissa: Pyhitetyt eli sakraalisoidut merkitykset ja arvot, näitä ilmentävät ja yhteisöllisyyttä korostavat rituaalit, tiukat jakolinjat oikeaoppisuuden ja vääräoppisuuden välillä, tulevaisuussuuntainen ajattelutapa (palkinto odottaa uurastuksen jälkeen) ja kanonisoidut, eli pyhäksi tulkitut ja kootut teokset, jotka ilmentävät tätä “uskontoa”. Gentile määritti termin poliittisen uskonnon uudestaan vuoden 2001 teoksessaan La religioni della politica. Fra democrazie e totalitarismi kyseisten luokittelujen kautta, ja sitoi sen nimenomaan totalitaaristen poliittisten ideologioiden kenttään. Siitä lähtien käsiteen ympärillä on liikkunut uudestisyntyneesti paljon keskustelua, kiitosta ja kritiikkiä.

Miksi Mao?

Hitlerin Mein Kampf voisi edellä mainituilla luokituksilla olla poliittisuskonnollinen teos. Painomäärältään taisteluni kalpenee kuitenkin massiivisesti Pienestä punaisesta kirjasta. Pelkästään vuosina 1964-1976 Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana, teosta painettiin arvioilta noin miljardi kappaletta. Vain Raamattua on painettu enemmän. Mikä tekee kyseistä kirjasta niin vaikutusvaltaisen ja samalla myös uskontotieteen näkökulmasta mielenkiintoisen tutkimuskohteen?

Puhemies Mao Zedong ajoi kiinalaisen maailmankuvan murrokseen. Maon noustessa kiinalaisen kommunistisen puolueen kiistattomaan johtoon 1920-luvulla, Maon henkilöhahmoon liitettiin yhä enenevissä määrin, miltei yliluonnollisia ominaisuuksia. Kaikki tämä palvonta ja henkilökultti kulminoitui Kiinan kulttuurivallankumouksessa, jonka aikana Mao usutti punakaartilaiset väkivalloin uusintamaan kiinalaista kulttuuria kohti kommunistiseen yhteiskuntaan – ihmisuhreja kaistamatta. Kaikki turmeltunut, vanhakantainen “feodaalinen” ja “imperialistinen” aines tuli tuhota. Tuhansia temppeleitä, reliikkejä, kirjoja ja perinteitä systemaattisesti kitkettiin kommunistisen utopian nimeen.

Kulttuurivallankumouksen ja kiinalaisten käsitykseen Maosta vaikutti valtavasti Maon Pieni punainen kirja (viralliselta nimeltään Otteita/Sitaatteja puhemies Mao Tse-Tungilta). Kirjaa ja siinä olevia sitaatteja tuli opetella ulkoa. Juna-asemien kuulutuksissa, tehdaskommuunien aamunavauksissa, jumpan yhteydessä, aamurukouksessa Maon muotokuvalle, uutislehtien sivuilla ja kouluissa kaikkialla tuli lukea Pienen punaisen kirjan sitaatteja.

Kirjoitetut merkitykset todellisuuden rakentajana

“Laajojen joukkojen omaksuttua Mao Tse-tungin ajatukset niistä tulee ehtymätön voimanlähde ja äärettömän voimakas henkinen atomipommi.” – Lin Biao, Kiinan vapautusarmeijan kenraali 16.12.1966. S. 14 Otteita Puhemies Mao Tse-Tungin Teoksista.

Mao Zedong oli huomattavan tuottelias kirjoittaja. Tunnetuimmat selonteot ja Marxilais-leninismin teoretisoinnit päätyivät sitaattien muodossa Pieneen punaiseen kirjaan. Gradussani olen erityisen kiinnostunut analysoimaan, miten kirjoitetut merkitykset ovat tulkittavissa poliittisuskonnollisena tekstinä, sekä toissijaisesti, miten koetut merkitykset vaikuttavat yhteisön maailmankuvaan ja sen myötä käyttäytymiseen. Kielelliset merkitykset, niin sanotut kuin kirjoitetutkin, luovat sosiaalista todellisuutta ympärillämme. Näitä merkitysyksiköitä kutsutaan diskursseiksi.

Tel Avivin Itä-Aasian tutkimuksen professori Mark Gamsa on tutkinut paljon kiinalaisessa kirjallisuudessa esiintyviä diskursseja, mutta huomauttaa, ettei kokonaisvaltaista maolaisuutta tutkivaa diskurssianalyysia olla tehty. Tutkimusartikkelissaan Gamsa painottaa, että maolaisuuden vallankumouksellisessa kielenkäytössä on hyvin vallitsevassa asemassa vastavallankumouksellisten demonisointi, kirjaimellisesti. Mao usein viittasi vastavallankumouksellisiin “käärmedemoneina” tai vastaavina, dehumanisointitarkoituksiin viittaavilla nimikkeillä. Vastakkainasettelu puhdasoppisiin maolaisiin ja vääräuskoisiin vastavallankumouksellisiin, on yksi keskeisimpiä teemoja Pienessä punaisessa kirjassa.

Tutkimukseni tarkoitus ei ole normatiivisesti osoittaa Pienen punaisen kirjan olleen vastuussa hirmuteoista, joita Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana tehtiin. Tutkimukseni tarkoitus on puhtaasti ymmärtää tutkittavaa lähdemateriaalia. Analyysini kohteet gradun kirjoittamisen raameissa kohdistuu kolmeen alustavaan kirjassa esiintyvään diskurssiin: Moraalisiin velvoitteisiin, kommunistisen utopian rakentamiseen ja luotuun kahtiajakoon. Kyseisistä teemoista käsin tulkitsen tekstilähdettä suhteessa Gentilen poliittisen uskonnon teoreettiseen käsitteeseen. Koen graduni antavan hyödyllisen näkökulman myös nykykiinalaisen poliittisen johdon autoritääriseen poliittiseen filosofiaan, jonka historialliset juuret ovat maolaisuudessa.