Just another UTU Blogs site

Avainsana: identiteetti

”I Am a Proud Lesbian Muslim”: uskonnon ja queerin navigointia ennakkoluuloisessa maailmassa

Eheytyshoidot, syrjäytymisriski, pyhät tekstit, vainot, kiellot, kuolemantuomio, luonnottomuus, väkivallan uhka, yhteisöstä erottaminen. Nämä ovat joitakin sanoja, jotka toistuvat yleisessä puheessa ja kirjallisuudessa käsiteltäessä uskontoja ja queeria eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Mainittaessa sanat kirkko ja queer yhdessä, monille suomalaisille mieleen nousevat ensimmäiseksi esimerkiksi vuoden 2010 Homoilta tai evankelis-luterilaisen kirkon vastahakoisuus vihkiä samaasukupuolta olevia pareja. Kuitenkin tämä näkökulma on rajoittunut: uskonnot eivät ole yksin vain queer-ihmisten vastustajia.

Sininen taivas, jota vasten näkyy etualalla käsi, joka pitelee pientä pride-lippua. Taustalla sinistä taivasta vasten näkyy risti.
Teksti ja kuva: Emilia Ukkonen

Automaattinen konflikti

Yhteiskunnassa vallitsee erilaisia tapoja puhua ja merkityksellistää eri asioita. Näistä käytetään usein käsitettä diskurssi. Esimerkiksi olemassa on monenlaisia uskontodiskursseja, joissa uskontoja merkityksellistetään tietynlaisiksi kokonaisuuksiksi. Tietyt diskurssit ovat selvästi muita enemmän esillä. Muun muassa suomalaisessa mediassa islamin uskoa problematisoidaan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa kristinuskoa. Samalla tavoin olemassa on diskursseja, jotka käsittelevät uskonnon ja queerin yhteyttä. Kauan tällaisena vallitsevana diskurssina on ollut näkemys siitä, että uskonnot ja queer ovat konfliktissa toistensa kanssa – ihminen ei siis voi olla sekä uskonnollinen että queer.

Mikä kuitenkin on kiinnostavaa on se, mikä jää tämän konfliktidiskurssin varjoon: tätä automaattista konfliktia moninaisemmat suhteet ja valtarakenteet, jotka liittyvät uskontoihin ja queeriin. LGBTQ+ -myönteisyys, voimaantuminen, hyväksyntä, uudelleenmäärittely, yhteisöllisyys ja tasa-arvo ovat vain joitakin esimerkkejä tämän kolikon toisesta puolesta.

Kohti syvällisempää ymmärrystä

Minua on kauan kiinnostanut tämä suhde uskontojen ja queer-yhteisöjen välillä. Miksi puhe on aina niin negatiivista? Toisaalta minua ovat aina pohdituttaneet myös ne tavat, joilla valtaapitäviä instituutioita ja ääniä vastustetaan. Tämä on johtanutkin minut tämän hetkisen pro gradu -aiheeni äärelle. Työssäni tutkin näitä uskonnon ja queerin diskursseja. Kaiken tämän keskiössä ovat representaatiot eli tavat, joilla tietyistä ihmisryhmistä tai aiheista puhutaan, kuinka niitä kuvataan, tässä tapauksessa mediassa. Tutkielmassa tarkastelen kahta televisiosarjaa ja kaikkia erilaisia tapoja, joilla nämä televisiosarjat käsittelevät uskonnon ja queerin yhteyttä.

Kuitenkin mikä tekee työstäni monin paikoin poikkeavan on se, että olen valinnut tarkasteltavaksi televisiosarjat, joissa esiintyy henkilöhahmoja, jotka ovat sekä uskonnollisia että queer. Tutkimus tältä saraa on melkeinpä olematonta. Nuorille suunnatussa televisiosarjassa Sex Education näemme Ericin, kristityn homon, ja nuorille aikuisille markkinoidussa sarjassa The Bold Type sen sijaan Adenan, lesbomuslimin. Eric kohtaa vaikeuksia kirkkonsa puolelta, joka ei hyväksy hänen seksuaalista suuntautumistaan, ja Adena taas oman kotimaansa suhteen. Kuitenkin mikä heitä hahmoina yhdistää on tietynlainen ylpeys omasta identiteetistään. He eivät halua piiloutua vaan sen sijaan muuttaa asioita parempaan päin: avata keskustelua eri yhteisöjen välillä. Mikä minua erityisesti näissä sarjoissa kiinnostaa, on se, kuinka näitä positiivisia identiteettirepresentaatioita navigoidaan maailmassa, jossa esiintyy paljon negatiivissävytteistä puhetta. Kuinka tällaisia identiteettejä kuvataan? Mistä elementeistä ne rakentuvat? Kuinka ne suhtautuvat muihin diskursseihin, joita sarjoissa esiintyy?

Uskontotiede on pitänyt kauan queerin tutkimusta epäolennaisempana tutkimusalueena moniin muihin alueisiin verrattuna. Tämä on johtanut siihen, että tietämys tästä suhteesta ja sen moninaisuudesta on jäänyt varjoon. Vielä 2020-luvullakin painimme samojen ongelmien kanssa kuin vaikkapa 1990-luvulla. Mikä on merkityksellistä on se, että akateemisella tutkimuksella on valtaa vaikuttaa näihin asioihin. Tarinoilla on valtaa muokata, uudelleenkertoa ja -tulkita maailmaa ja siksi uskonkin, että meidän on tärkeä myös hahmottaa sitä, miten tällaisia tarinoita rakennetaan. Keitä nämä uskonnolliset queer-ihmiset siis ovat ja miksi heidän tarinansa ovat niin tärkeitä tässä maailmassa?

Punaisen kolmion palvontaa vai varteenotettava opinahjo?

Suvi Virtanen

”Ovatko steinerkoulujen opettajat käyneet päivääkään opettajankoulutusta?” ”Mitä on eurytmia ja ketä se hyödyttää?” ”Onko teillä samanlaiset ylioppilaskokeet kuin muissakin kouluissa?” ”Miksi naapurin lapsi on opetettu kuvaamataidossa piirtämään pentagrammeja ja punaisia kolmioita?” ”Rukoiletteko oppitunnin alussa ja palvotte välituntisin Rudolf Steinerin kuvaa?” 

Koska steinerkouluissa opetuksen yhtenä ohjenuorana käytettävä steinerpedagogiikka perustuu Rudolf Steinerin ajatteluun, antroposofiaan, on sillä varmasti tietynlainen kalske ihmisten ja instituutioiden keskuudessa, jotka eivät esimerkiksi ole olleet steinerkoulussa tai eivät siitä juuri tiedä. 

Monilla ihmisillä on paljon erilaisia mielikuvia ja jopa täysin väärää tietoa liittyen steinerkouluihin, joita kuitenkin nykyään ympäri maailmaa on jo yli 1000, Suomessakin yli 20. Steinerpedagogiikka muiden vaihtoehtopedagogiikkojen ohella on siis suosiotaan kasvattava ja ihmisiä kiinnostava aihe. Se on myös herättänyt kiinnostusta sen sovellutuksista kunnalliseen koululaitokseen.

Vaihtoehtopedagogiikasta ei kuitenkaan ole tehty juuri tutkimusta, minkä takia tämänkin pro gradu- tutkielman aihe on myös mielenkiintoinen. Vaihtoehtopedagogiikat, kuten myös steinerpedagogiikka, perustuvat pohjimmiltaan 1700-luvulla vaikuttaneen valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun ajatuksiin lapsikeskeisestä kasvatuksesta, jossa kasvatuksen tulisi alkaa lapsesta ja luonnosta ennemmin kuin aikuisesta ja yhteiskunnasta. Ylipäätään vaihtoehtopedagogiikassa usein korostetaan toiminnallisuutta, luonnonmukaisuutta, opetuksen eläväisyyttä ja lapsen kasvamista omaksi persoonalliseksi itsekseen.

Kasvava kiinnostus

Kuitenkin Steinerin ajatuksiin pohjautuvat steinerpedagogiikka on herättänyt ihmisissä myös uutta kiinnostusta. Antroposofia voidaan lukea länsimaisen esoterian piiriin, josta on viime vuosina tehty paljon tutkimusta, sekä vuonna 2020 ilmestynyt Tiina Mahlamäen ja Nina Kokkisen toimittama kokoomateos Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Ilmiö kiinnostaa monia lukijoita ja kokijoita.

Omassa gradututkielmassani aion selvittää, millaisia käsityksiä ja näkemyksiä liittyen steinerkouluihin ja siellä opettajana toimimiseen steinerkoulujen luokan- ja aineenopettajat kohtaavat. Toteutan tutkimusaineiston keräämisen opettajien haastatteluilla, jotta saisin muodostettua ilmiöstä yksityiskohtaista kuvaa. Pyrin selvittämään, millaisia erilaisia käsityksiä opettajat ovat työhönsä liittyen kohdanneet, miten he ovat näihin reagoineet, ja onko erilaisilla käsityksillä ja näkemyksillä vaikutusta opettajien ammatti-identiteettiin. Olennaista tutkielmassani ovat juuri opettajien omat kokemukset; haluan selvittää, miltä niin sanotusti ulkopuolelta tulevat erilaiset näkemykset opettajista tuntuvat.

Oma kiinnostukseni tutkimusaiheeseen virisi oman steinerkoulutaustani perusteella. Olen käynyt ala- ja yläasteen sekä lukion Turun Steinerkoulussa, ja pidin sitä paikkaa ja ilmapiiriä itselleni sopivana. Kuitenkin olen nähnyt, että kokemukset steinerkouluista (niin oppilaiden, vanhempien, ulkopuolisten kuin jopa opettajien keskuudessa) tuppaavat jakaantumaan eri ryhmiin; positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin. Tutkielmassani haluaisin tutustua ilmiöön syvemmin juuri opettajien näkökulmasta, sillä opiskelen itsekin opettajaksi. Muistan myös omilta kouluajoiltani oppilaiden ja opettajien yhdessä käymät keskustelut, joissa kummastelimme ihmisten eriskummallisia näkemyksiä koulustamme.