Avainsana: islam

Islam ylioppilaskokeessa – Todellista ymmärrystä vai ulkoa opeteltua?

13 joulukuun, 2023 / aiktur / 0 Comments

Aino Turunen

Kävelen tarjottimen kanssa liikuntasaliin. Kyydissä minulla on päivitetty läppärini, jääkaapista kosteutta keränneet viinirypäleet ja kulmasta kuivunut juustovoileipä. Kaiken kruunaa takaisin tuijottava itseni vaaleanpunaisen ajokorttini pinnassa. Saavun paikalleni ja käynnistän Abitti-ohjelman, joka tilanteeseen sopimattomalla innolla toivottaa minut tervetulleeksi sähköiseen evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeeseen vuosimallia 2018. Kello lyö yhdeksän ja avaan kokeen. Moniulotteiset kysymykset sotilaspapeista ja ortodoksiluostareista piirtyvät verkkokalvoilleni. Selaan koetta päättäväisemmin ja sitten löydän sen monivalintehtävien joukosta: ”Mikä on islamin pyhä kirja a) Raamattu b) Koraani c) Veda-kirjat.” Tässäkö kaikki?

Kuva: iStock

Islamin opetus evankelis-luterilaisessa uskonnossa

Kyseinen tarina on hieman muunneltuna tosi. Muistan opiskelleeni lukiossa kolme vuotta monipuolisesti erilaisia uskontoja, mutta viimein päästessäni näyttämään taitoni ylioppilaskirjoituksissa, kysymykset painottuivat pääasiassa kristinuskoon. Kyseinen ilmiö on perusteltavissa lukion opetussuunnitelman mukaan, sillä lukioissa opiskellaan edelleen opiskelijan oman uskontokunnan mukaisesti uskontoa, joka Suomessa on usein evankelis-luterilainen uskonto eli kristinusko. Ilmiö on kuitenkin herättänyt minussa kysymyksen liittyen muihin merkittäviin uskontoihin, joita lukiossa opiskellaan kristinuskon ohella. Kaikilla maailman merkittävillä uskonnoilla on kristinuskon tavoin erilaisia ulottuvuuksia, mutta jotkin uskonnot ja ulottuvuudet ovat päätyneet opetussuunnitelmien ja ylioppilaskokeiden rajattujen sivumäärien sisälle korostetummin kuin toiset. Mitä esimerkiksi maailman toiseksi suurimmasta uskonnosta eli islamista opetetaan ja mitä siitä lopulta halutaan osattavan?

Islamin merkitys on kasvanut jatkuvasti koko maailmassa eikä Suomi ole poikkeus. Maahanmuuton sekä uskonnollisen kääntymisen seurauksena Suomeen on muodostunut merkittävä muslimien vähemmistö, joka jatkaa kasvamistaan tulevaisuudessa. Sen vuoksi ymmärrystä islamista erityisesti koulun kautta tarvitaan yhä enemmän. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen islamin käsittelyä lukiossa ylioppilaskokeiden näkökulmasta. Tarkoituksenani on selvittää, kuinka monipuolisesti erilaisia ulottuvuuksia islamista nostetaan esiin islamia käsittelevissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeessa ja kuinka paljon islamiin liittyviä tehtäviä on ilmennyt viimeisen reilun vuosikymmenen sisällä. Lukion opetussuunnitelma määrittää sen, miten islamia tulisi käsitellä lukiossa. Opetussuunnitelma ohjaa opettamaan esimerkiksi islamin synnystä, kulttuuritaustasta ja opista, mutta myös islamin sisäisestä moninaisuudesta. Ylioppilaskokeet paljastavat kuitenkin konkreettisesti sen, mitä lukiossa islamista halutaan opittavan. Ylettyykö islamin monipuolinen ymmärrys todellisuudessa ylioppilaskokeiden kysymyksiin, vai jääkö se vain kauniiksi lauseeksi opetussuunnitelman sivulle?

Tietoa vai ymmärrystä testaamassa

Ylioppilaskoe on yksi tunnetuimpia suomalaisen koulujärjestelmän summatiivisen eli kokoavan arvioinnin muotoja. Summatiivisen arvioinnin avulla tarkastellaan sitä, miten hyvin opiskelija on kokonaisuudessaan saavuttanut asetetut tavoitteet opintojakson päätteeksi. Tavoitteet usein ovat tiedollisia, mutta myös taidollisia. Tiedollisia tavoitteita ovat opintojaksoilla käsitellyt aihesisällöt, kun taas taidollisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi kyky soveltaa tai arvioida kriittisesti opittua. Taidolliset tavoitteet ovat usein edellytys tiedon syventämiselle eli todelliselle ymmärrykselle. Pro gradu -tutkielmassani islamin monipuolisen ymmärtämisen lisäksi tarkastelen taitoja eli niin sanottuja ajattelun tasoja, joita vaaditaan islamia käsittelevien tehtävien suorittamiseen. Tehtävien vaatimuksia on oleellista tarkastella, koska vaatimukset paljastavat sen, minkä tasoista ymmärrystä opiskelijoilta todellisuudessa vaaditaan. Islamia käsittelevä monivalintakysymys voi vaatia tietoa islamista, mutta ei taitoa soveltaa eli osoittaa syvempää ymmärrystä kysytystä. Jos kaikki islamia käsiteltävät kysymykset olisivat tällaisia, opiskelijoilta ei todellisuudessa vaadita syvällisempää ymmärrystä islamista laisinkaan. Kokonaisvaltainen ymmärrys islamiin liittyvistä ylioppilaskoetehtävistä voi lopulta paljastaa vakiintuneen ja jopa puutteellisen tavan käsitellä islamia lukiossa, jonka tiedostaminen ja muuttaminen tulevaisuuden yhteiskunnan ymmärtämisen kannalta on erittäin tärkeää.

Kun kirkonkellot soivat, vaan missä kaikuu rukouskutsu? Islamin ilmentymistä koskevat ongelmat Suomessa

26 huhtikuun, 2023 / tituma / 0 Comments

Johannes Rantanen

Islam on maailman toiseksi suurin uskonto ja myös Suomessa se on kasvattanut suosiotaan viime vuosikymmeninä. Tämä on herättänyt keskustelua islamin ja julkisen tilan välisestä suhteesta Suomessa. Islamin ja julkisen tilan ongelma Suomessa liittyy erityisesti kysymykseen siitä, miten muslimien uskonnolliset perinteet ja käytännöt sopivat yhteen suomalaisen yhteiskunnan normien ja arvojen kanssa. Suomessa on voimassa uskonnonvapaus, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan ja ilmaista uskonnollisia vakaumuksiaan. Tämä oikeus koskee myös muslimeja.

Kuitenkin islamin uskonnolliset perinteet ja käytännöt voivat olla ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan normien ja arvojen kanssa. Esimerkiksi naisten pukeutumisessa on eroja suomalaisen ja islamilaisen kulttuurin välillä. Monet muslimit pitävät huivia ja pitkää vaatetusta osana uskonnollista pukeutumistaan, kun taas Suomessa on yleisesti hyväksyttyä, että naiset voivat pukeutua vapaasti ilman peittävää vaatetusta.

Toinen keskustelua herättävä asia on rukoushuoneiden ja moskeijoiden rakentaminen Suomeen. Muslimit ovat vaatineet lisää rukoushuoneita ja moskeijoita, jotta he voivat harjoittaa uskontoaan. Tämä on herättänyt vastarintaa joissain piireissä, jotka pelkäävät islamin laajamittaista leviämistä Suomessa. Erityisesti moskeijan tunnusmerkkinä pidetty, viidesti päivässä minareetista kuulutettava rukouskutsu, on nähty ongelmalliseksi ja ”ei-suomalaiseksi”. Turun tuomiokirkon kellojen varttitunnin välein kuultava sointi ei sen sijaan esimerkiksi herätä minkäänlaista keskustelua julkisen tilan rikkomisesta, tai sitä ei nähdä ongelmana: niin ”suomalaiseksi” ja ympäröivään yhteiskuntaan kuuluvaksi se koetaan.

Muslimeilla on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, siinä missä muulla tahansa uskonnollisella yhteisöllä – yleisesti asetettujen lakien ja säädösten mukaisesti. Rukoushuoneiden ja moskeijoiden rakentamisen suhteen on nähty erityisesti poliitikkojen näkökulmasta tarve löytää tasapaino muslimien tarpeiden ja suomalaisten yhteiskunnan arvojen välillä. Yhteensovittaminen sitten onkin ollut vaikeampaa. Aina juhlapuheet, käytäntö ja tavoitteet eivät ole kohdanneet. Surullisenkuuluisa esimerkki tästä on Helsinkiin kaavailtu suurmoskeijahanke, joka kaatui osin omiin epäselvyyksiinsä.

Tutkimukseni aiheena on tarkastella suomalaisen yhteiskunnan asemoitumista ja suhtautumista islamin ilmentymiseen ja näkymiseen julkisessa tilassa sekä sitä, millainen suhde muslimiyhteisöllä on Suomeen ja suomalaisuuteen. Miksi nimenomaan islamin näkyminen ja ilmentyminen koetaan Suomessa ongelmalliseksi ja miten tämä keskeisesti linkittyy nimenomaisesti islamilaisten rukoilukäytänteiden ympärille. Tätä kautta itseäni kiinnostaa tutkia erityisesti sitä problematiikkaa, joka liittyy uskonnon spatiaalisen ulottuvuuden suhteeseen, päätöksenteon ja lainsäädännön, ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden harjoittamisen välillä oleviin suhteisiin ja ristiriitoihin.

Euroopan muslimiyhteisöihin liittyvät kysymykset ovat kahden viime vuosikymmenen aikana olleet huomattavan kiinnostuksen kohteina niin suuren yleisön kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Jatkuvasti julkisuudessa esillä oleva ja käytävä keskustelu yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on saanut tutkijat tekemään perusteellisia tutkimuksia tästä kysymyksestä. Muun muassa Suomessa tätä tematiikka on tutkinut Turun Varissuon kaupunginosan näkökulmasta Marko Juntunen teoksessaan Matkalla islamilaisessa Suomessa (2020).

Tarve rakentaa uusia rukoushuoneita ja moskeijoita nousee ajankohtaiseksi myös Suomessa mitä todennäköisimmin lähitulevaisuudessa, erityisesti Helsingissä ja mahdollisesti myös muissa Suomen isoissa kaupungeissa, kuten Tampereella ja Turussa, joissa on merkittävä muslimivähemmistö. Jo käytössä olevat tilat käyvät tai ovat jo käyneet liian pieniksi tai eivät muuten sovellu enää käyttötarkoitukseltaan uskonnonharjoittamiseen täysimääräisesti.

Suomessa evankelisluterilainen kirkko ja kristinusko määrittävät ja rakentavat pitkälti juhlakalenterimme, käyttämämme kielen ja sanonnat, kaupunkimme silhuetin, visuaalisen kuvastomme, tapamme ja tottumuksemme: kulttuurimme. Sen takia onkin kiinnostavaa pohtia ja tutkia miten itsellemme jossakin määrin edelleen vieras kulttuuri kuten islam, ja muslimit ovat osa 2020-luvun yhteiskuntaamme ja millä tavoin esimerkiksi uskonnonharjoittaminen ja sen näkyminen on sallittua, haluttua ja toivottua erityisesti osana katukuvaamme.

Terroristia kasvattamassa?

27 tammikuun, 2021 / ijjhar / 0 Comments

Lokakuu 2020. Ranskassa kuohuu. Tammikuussa 2015 Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn väkivaltaisen terrori-iskun jälkeen se ei ollut mitään uutta, mutta tällä kertaa luen uutisotsikoita epäuskoisena. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on rajoittamassa kotiopetusoikeutta maassa, jossa kotiopetuksessa on noin 50 000 lasta. Samalla Ranskassa lakkautetaan kotikielten ja -kulttuurien opetusohjelma eikä ulkomailta tulleita imaameja enää sallita.

Suomessa ei ole koulupakkoa, minkä vuoksi kotiopetus on täysin laillinen tapa suorittaa lakisääteinen oppivelvollisuus. Vanhemmat vastaavat opetuksesta, oppimateriaalivalinnoista, kustannuksista ja siitä, että lapsi saavuttaa perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt tavoitteet oppivelvollisuusaikana. Vain harva perhe päättää opettaa lapsensa kotona; vuoden 2019 lopulla kotioppijoita oli Tilastokeskuksen mukaan 437. Kotiopetusperheitä on huomattavasti vähemmän. Mutta miten kotiopetus liittyy uskontotieteeseen?

Presidentti Macronin epätosi yhtälö

Suomessa kotiopetus on huonosti tunnettu tapa suorittaa oppivelvollisuus, minkä vuoksi se kohtaa paljon ennakkoluuloja. Useimmat niistä liittyvät kotiopetuksessa olevien lasten sosiaalisiin taitoihin, vaikka useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet kotiopetuksessa olevien lasten sosiaaliset taidot erinomaisiksi. Media puolestaan ruokkii kotiopetukseen liittyviä ennakkoluuloja uutisoimalla näkyvästi ulkomailla ilmi tulleista yksittäisistä tapauksista, joissa kotiopetuksessa oleva lapsi on eristetty yhteiskunnasta täydellisesti.

Vastaavat, median nostattamat ja ylläpitämät ennakkoluulot, ovat tuttuja myös monelle muslimille. Miten yläkoulua käyvän tytön käyttämä huivi liittyy isisin julmiin rikoksiin? Mitä yhteyttä median sensaationhakuisilla, islamia leimaavilla otsikoilla on naapurissa asuvan ystävällisen muslimiperheen kanssa? Ei kerrassaan mitään.

Kotiopetuskentällä olen toiminut aktiivisesti lähes 20 vuotta, mutta tunnustan, että islamista en tiedä juuri mitään. Kotiopetusta tuntevana olen kuitenkin oppinut suhtautumaan erityisen kriittisesti mediaan, sen viljelemiin sensaatiohakuisiin otsikoihin ja juttuihin, joissa nostetaan tarkoituksellisesti esille yleisön pulssia eniten nostattava näkökulma.

Le problème, ce n’est pas la laïcité. – – – La République c’est à la fois un ordre et une promesse.
Emmanuel macron 2.10.2020

Ranskassa mitään uskonnollisia symboleja tai tapoja ei sallita julkisuudessa – kouluissa, työpaikoilla tai julkisissa tiloissa. Ranskan päätös rajoittaa kotiopetusta on jatkoa Presidentti Macronin separatismin vastaiseen linjaan, jonka mukaan kaikki, mikä on sekularismin ja tasa-arvon periaatteiden vastaista, on kielletty.

Väkivallan käyttö on aina tuomittavaa, mutta presidentti Macronin lokakuinen julistus yhdisti islamin terrorismiin ja terrorismin kotiopetukseen täysin perusteettomalla tavalla. Rajoituspäätöksen myötä Marcon osoitti tietämättömyytensä ja ennakkoluulonsa syyllistämällä koko muslimiyhteisön lisäksi myös kaikki kotiopetusperheet kyseenalaistaen vanhempien kyvyn kasvattaa lapsistaan vastuuntuntoisia yhteiskunnan jäseniä. Kotiopetan lapsiani, olenko minä siis terroristi? En. Eikä omista lapsistanikaan ole toistaiseksi kasvanut aseita heiluttavia, väkivaltaa ihannoivia huligaaneja.

Tiedon lisääminen vähentää ennakkoluuloja

Gradussani tarkastelen muslimiperheiden kotiopetusta Suomessa. Haluan nostaa esille erityisesti kotiopetuksen valinneiden muslimivanhempien omat näkemykset kotiopetukseen johtaneista syistä ja kotiopetuksen tavoitteista. Samalla selvitän yleisemmin Suomessa asuvien vanhempien syitä valita kotiopetus ja tavoitteita, joita he kotiopetukselle asettavat. Poikkeavatko uskonnottoman, ateistiperheen tai syvästi uskonnollisen perheen kotiopetusvalinnan taustalla vaikuttavat tekijät millään tavalla toisistaan?

Kotiopetusta ei Suomessa ole tutkittu lainkaan muutamaa opinnäytettä lukuun ottamatta, ja muslimiperheiden kotiopetusta on kansainvälisestikin tutkittu hyvin vähän. Opinnäytetyöni tavoitteena on lisätä tietoa ja vähentää mahdollisia kotiopetukseen ja islamiin kohdistuvia ennakkoasenteita. Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat usein seurausta tiedon puutteesta ja tuntemattoman pelosta. Ne ovat usein myös itseään toteuttavia ennusteita ja itseään ruokkivia kierteitä, joita on äärimmäisen vaikea katkaista. Oikeaa tietoa lisäämällä voidaan vähitellen purkaa tietämättömyydestä ja virheellisestä tiedosta kumpuavia ennakkoluuloja. Parhaimmillaan oikean tiedon esille nostaminen hälventää sumua, joka estää todellisten ongelmien havaitsemisen ja niiden ratkaisemisen.

Syvennyn jälleen tutkimusaineistooni tyytyväisenä valitsemaani aiheeseen. Mitään suurempia ongelmia graduni ei ehkä kykene ratkaisemaan, mutta toivon sen silti olevan askel oikeaan suuntaan.

Lähteet:

Presidentti Emmanuel Marconin pitämä lehdistötiedote 2.10.2020. https://www.elysee.fr/emmanuel-macron/2020/10/02/la-republique-en-actes-discours-du-president-de-la-republique-sur-le-theme-de-la-lutte-contre-les-separatismes

Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/pop/2019/pop_2019_2019-11-14_tie_001_fi.html