Teksti ja kuva: Jaana Kujanen
Pro gradussani tutkin huumenuorten suhtautumista kuolemaan. Sen lisäksi, että huumausaineisiin ja niiden käyttäjiin liittyvä tutkimusaihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen, kuoleman ja kuolemankulttuurin tutkimus on kiinnostavaa.
Kuolema on perustavanlaatuinen tutkimuskohde uskontotieteessä. Huumenuoria on tutkittu vähän tutkimuskirjallisuuden perusteella. Huumenuorten suhtautumista kuolemaan ei ole tutkittu ollenkaan.
Tutkimusaihe on vaikea ja raskaskin, mutta erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Lisäksi tutkimusaihe on yhteiskunnallisesti merkityksellinen. Tutkimusote vaatii eettistä tarkkuutta ja huolellisuutta, sillä kyseessä on herkkä ryhmä tutkimuskohteena.
Päädyin tutkimusaiheeseen 2000-luvun alussa, kun nuorten huumekuolemat nousivat uutisotsikoihin. 1990-luvulla olin vapaaehtoistyössä, jossa kohtasin myös päihderiippuvaisia nuoria. 2020-luvulla aihe on vieläkin ajankohtaisempi.
Huumekuolemat kasvussa
Vuoden 2022 kesäkuussa ilmestyi Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen julkaisema Euroopan huumeraportti 2022. Raportin mukaan Suomessa kuolee alle 25-vuotiaita nuoria huumeiseen eniten Euroopassa: Suomi on nuorten huumekuolemien kärkimaa.
Huumeiden käytön ja huumekuolemien voimakas lisääntyminen 1990-luvun jälkipuoliskolla nostatti laajan yhteiskunnallisen keskustelun nuorten huumeiden käytöstä. Huumeiden käyttö on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan.
Suomessa kuoli vuonna 2019 tieliikenteessä 211 henkilöä, huumeisiin kuoli 234 henkilöä. Kun huumeiden kokeilu ja käyttö yleistyvät, huumeiden aiheuttamat haitat lisääntyvät, kuten huumekuolemat.
Huumemyrkytyskuolemat sekä huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuvat kuolemat ovat kasvussa edelleen. Suomessa huumeisiin kuoli vuonna 2020 yhteensä 258 ihmistä, joista 76 oli alle 25-vuotiasta.
Nuorten ääni esille
Pro gradun tavoitteena on tuottaa uutta ja ainutlaatuista tietoa aiheesta, jota ei ole tutkittu Suomessa. Haastattelututkimuksessa korostuu huumenuorten oma ääni, omat kokemukset ja ajatukset kuolemasta, elämästä, ajasta ja tulevaisuudesta.
Huumenuoria on tähän saakka määritelty lähinnä ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuuden ja teorian osalta selvitän, miten nuoret tuottavat maailmaansa ja arkielämäänsä sosiaalisia suhteita ja sosiaalisia järjestelmiä, instituutioita, joihin nuoret tuntevat kuuluvansa.
Nuorten haastattelujen lisäksi teen katsausta eri tieteenalojen kuoleman ja kuolemankulttuurin tutkimukseen sekä tutkin teoreettisia lähestymistapoja todellisuuden rakentumisesta, aikakäsityksistä ja riskikäyttäytymisestä.
Huumenuori kuuluu ympäröivään vallitsevaan yhteisöön ja on huumekulttuurin jäsen, mikä linkittää aiheen myös kulttuurientutkimukseen.
Kuolema on läsnä
Nuorten suhtautumista kuolemaan on tutkittu vähän, huumenuorten suhtautumista ei ollenkaan. Kuolema on läsnä huumenuorten elämässä, omassa ja kaveripiirin arjessa. Toisin, kuin monella muulla nuorella.
Nuorten suhtautumista kuolemaan on tutkittu uskontotieteessä ja muissa tieteenaloissa vähän. Klassikko lienee Michael Kearlin sosiologinen tutkimus kulttuurisesta ja sosiaalisesta kuolemasta ja kuolemisesta, kuolemasta elämän peilinä. Kearl tutki myös nuorten suhtautumista kuolemaan. Kearlin mukaan suurimmalle osalle amerikkalaisista nuorista kuolema on abstraktio.
Kearlin mukaan nuoret joutuvat harvoin kasvotusten kuoleman kanssa muuten kuin tiedotusvälineiden välityksellä. Koska nuoriso on eristetty kuolemasta, nuoresta rajattomalta tuntuvat mahdollisuudet, itsenäisyys ja riippumattomuus, saattavat johtaa myös kuolemalla leikittelyyn kuten huumekokeiluihin. Myös Yhdysvalloissa huumekuolemat ovat lisääntyneet merkittävästi 2020-luvulla.
Peruskysymyksen äärellä
Kuolema on uskontotieteen ja kulttuuriantropologian peruskysymyksiä. Juha Pentikäisen mukaan kuolemaan liittyvät rituaalit ovat tärkeä osa kunkin kulttuurin kuolemaan sopeutumisessa. Niihin liittyy yleensä voimakas uskonnollinen käsitys siitä, mitä kuolemassa tapahtuu, samoin kuin myyttinen malli toimia.
Ihmiset ovat kaikkialla pyrkineet sopeutumaan kuoleman synnyttämään tilanteeseen luomalla kulttuurisesti yhtenäisiä, jäsentyneitä vastauksia kuoleman haasteeseen. Kuolemaan liittyvien uskomusten ja tapojen tehtävä on eheyttää yhteisöä. Nämä menot tarjoavat kaikille tavan käsitellä kuolemaan liittyviä tunteita ja kysymyksiä.
Sosiaalipsykologi Jan-Erik Ruthin mukaan kuolemanpelko on saanut ihmiset teknistämään ja laitostamaan kuolemisen, jolloin omaisten ei tarvitse ottaa vastuuta kuoleman todellisuudesta, vaan vastuu voidaan jättää asiantuntijoille. Vanhukset muistuttavat kuolemasta kulttuurissa, joka ihannoi nuoruutta ja voimaa, pysyvyyttä ja jaksamista. Keski-ikäinen ei ehdi paneutua kuoleman problematiikkaan, ja nuoret torjuvat kuolemaan liittyvät ajatukset.
Anssi Peräkylä on lähestynyt kuolemantutkimusta sosiaalitieteellisestä näkökulmasta. Peräkylä painottaa, että kuolemassa kaikki inhimillinen, kuolevalle annetut merkitykset, rituaalit, tavat ja institutionaaliset järjestelyt, jotka ohjaavat kuolemista, ovat sosiaalisesti välittynyttä. Kuolema ei ole vain biologinen tai yksilöpsykologinen tapahtuma – ei myöskään huumekuolemassa.
Euroopan huumeraportti 2022. Suuntauksia ja muutoksia. Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytösten seurantakeskus, Luxemburg. https://www.emcdda.europa.eu/system/files/publications/14644/20222419_TDAT22001FIN_PDF.pdf
Kearl, Michael C. 1989. Endings: A Sociology of Death and Dying. Oxford U.P, New York.
Pentikäinen, Juha 1990. Suomalaisen lähtö: kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Peräkylä, Anssi 1990. Kuoleman monet kasvot. Identiteetin tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa. Vastapaino, Tampere.
Ruth, Jan-Erik 1985. Kuoleman ja kuolemisen psykologia. Teoksessa Jan-Erik Ruth & Pirkko Heiskanen (toim.) Kuolema elämän keskellä. Otava, Keuruu.
