Just another UTU Blogs site

Avainsana: Martti Luther

Lutherin seksuaalinäkemysten lähempi tarkastelu

Kuvituskuva. Lähde: Workshop of Lucas Cranach the Elder, Public domain, via Wikimedia Commons.

Eduskuntatalolla kuultiin vielä muutama vuosi sitten tasa-arvoista avioliittolakia käsitellessä puheenvuoroja, jotka käyttivät uskontoa argumentointikeinona aloitteen vastustamisessa. Niiden perusteella, ja kirkon nykyisestä kannasta huolimatta, luterilaisuuteen ei nähty kuuluvaksi samaa sukupuolta olevien avioliitto, saati seksuaalisuus. Lutherin mielipiteet varmasti puhuivat tämän puolesta, mutta hänen ajatusmaailmansa edustivatkin keskiajan katolista kirkkoa seksuaaliarvoineen. Olihan hän pappismies, joka oli saanut uskonnollisen kasvatuksen omaten samalla osansa kirkon siveellisestä normistosta.

Mielenkiintoni aiheeseeni heräsi, kun ymmärsin haluavani tutkia uskontohistoriallisesti seksuaalisuutta. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin sen ehkä enemmän esillä olevaan kiellettyyn puoleen. Se veti minua puoleensa, ehkä juuri saamansa mediahuomion takia. Suomella ei ole ikinä ollut valtionkirkkoa, mutta luterilaisuus tuntuu silti olevan osa suomalaisuutta. Itse kirkkoon kuulumattomana huomasin, että jollakin tapaa minulle opetettu seksuaalinormisto nojasikin Lutherin mielipiteisiin.

Kansanaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista

Muistan elävästi, kuinka kansanaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni läpi ja päätyi kaikkien lehtien kansiin. Aihe sai ilokseni paljon kannatusta, mutta valitettavasti ainakin yhtä paljon riitasointuja. Kotikaupunkini oma poliitikko Päivi Räsänen kertoi mielipiteitään aiheesta ja kas, kirkko menettää jäseniään. Aina kun hän asiasta avasi suunsa, myös poistuvien jäsenten virta kiihtyi. Pystyin vain kuvittelemaan, että lain hyväksymisen myötä myös aihe painuisi unholaan ja yhteiskunnan viimeiset modernisoituisivat ajatusmaailmaltaan myös tasa-arvoisemmaksi.

Tutkielmani aiheen kanssa tapellessani törmäsin Joonas Korpelan graduun Pyhän avioliiton rajat: Tutkimus eduskunnan täysistunnon sukupuolineutraalia avioliittoa koskevista puheenvuoroista 2012–2017 (2018). Tasa-arvoista avioliittolakiahan oli tosiaan yritetty aktiivisesti kumota sen hyväksymisen jälkeen. Käytetyt puheenvuorot olivat röyhkeydessään mielenkiintoisia, koska luterilaisuutta yritettiin valjastaa aseeksi ihmisten epätasa-arvoisen kohtelun oikeuttamisessa. Mielipiteiden lukeminen sai kuitenkin minut pohtimaan graduni aiheen tulokulmia.

Miten Luther määriteli seksuaalisuuden, ja oikeastaan vielä tarkemmin, sen kielletyn puolen? Tämä alkoi Korpelan gradun pohjilta kiinnostaa minua. Ymmärsin toki, että hän on tuskin hirveän suorapuheisesti tai kokoavasti käsitellyt aihetta. Onneksi Martti oli kova poika kirjoittamaan omia näkemyksiään ylös, joten kirjallisuutta oli tarjolla. Paikallisista kirjastoista oli hyvin löydettävissä hänen suomennettuja tekstejään, ja internetin välityksellä kykenin hankkimaan päälle vielä muutaman englanninkielisen. Onneksi en ollut ainoa, joka oli pohtinut Lutherin suhdetta seksuaalisuuteen. Aiempaa tutkimustakin oli tarjolla ja jopa suomalaisilta kirjoittajilta.

Fiilikset nykytilanteesta

Hakuluvun jalo taito on mitä mahtavin osata. Itse ainakin olen kyvystä kiitollinen. Useamman pitkän Lutherin teksteistä koostuvien kirjojen muistiinpanot jäivät vain muutama word-sivun pituiseksi, mutta laatuhan korvaa määrän. Lyhyet ja selvät muistiinpanot olivatkin lopulta plussaa. Olin myös perehtynyt keskiajan seksuaalikäsityksiin ja sieltä saralta minulla onkin tallessa useita tiedostoja ja kymmeniä sivuja tekstiä. Keskiarvoisesti kaikki onkin muistinpanojen osin kohdallaan. Ehkei sittenkään less is more, vaan More Is More!

Aluksi olin hieman peloissani siitä, että uusinnan jo muiden tekemää tutkimusta. Helpotuksen määrä oli suuri, kun ymmärsin asian olevan toisin. Lakialoitteen aiheen tavoin Lutherin avioliittoa koskevia näkemyksiä on tutkittu laajalti. Tällöin huomion keskipisteessä oleva seksuaalisuus on lähinnä liittynyt homoseksuaalisuuteen ja sen määritelmän tutkimiseen. Oma tutkimuskysymykseni pyrkii sen sijasta selvittämään sellaisia seksuaalitekoja, joita Lutherin voi katsoa pitäneen vääränlaisina tai kiellettyinä. Kyllähän aiheet menevät aavistuksen ehkä päällekkäin, mutta ei todellakaan haitallisesti.

Nyt jo hieman projektia aloitettuani ja jonkin verran edettyäni huomaan, ettei urakka vaikutakaan enää niin suurelta kuin kesällä. Oman aiheen keksiminen, aiemman tutkimuskirjallisuuden löytäminen ja oman näkemyksen kehittäminen ovat vaivaalloisia työtehtäviä. Niistä kun jaksaa puskea lävitse, on jo hyvässä vauhdissa. Eihän gradun tekeminen ole loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä, siinä pärjätäkseen tulee osata vain lukea, pohtia ja kirjoittaa.

Lähteet:

Korpela, Joonas 2018. Pro-gradu tutkielma Pyhän avioliiton rajat: Tutkimus eduskunnan täysistunnon sukupuolineutraalia avioliittoa koskevista puheenvuoroista 2012–2017. Turun Yliopisto.

Uskonpuhdistajan ulosteista

Graduni aiheena on (todennäköisesti) Martti Lutherin alatyylinen, erityisesti skatologinen (tässä; merkityksessä ’ulosteisiin liittyvä’), kieli hänen Pöytäpuheita-kokoomateoksessaan. Etsin kyseisestä teoksesta Lutherin käyttämää alatyylistä kieltä ja sitä, millaista alatyylistä kieltä siitä löytyy, millaisissa yhteyksissä tuo kieli esiintyy ja onko osa alatyylisestä kielestä luokiteltavissa skatologiseksi. Tämän alatyylisen/skatologisen kielen analyysin tuloksia tulkitsen vielä varovaisesti suhteessa Lutherin oletettuun pakko-oireisen häiriön (englanniksi obsessive-compulsive disorder, josta yleisesti käytetään lyhennettä OCD) diagnoosiin.

Aiheeni voi vielä mahdollisesti kokonaan vaihtua, tai muovautua. Aihetta pitää vaihtaa, mikäli aineistoa ei kerry riittävästi gradua varten. Aiheen muokkaaminen tulee kyseeseen, jos Pöytäpuheita ei yksistään sisälläkään tarpeeksi alatyylistä kieltä, vaan mukaan on otettava muitakin Lutherin tekstejä.

Miksi tämä aihe?

Graduni aihe on ikään kuin jatkoa kanditutkielmalleni. Sen tein Lutherin, sekä kahden muun uskonnollisen (kristillisen) merkkihenkilön – John Bunyanin ja Pyhän Thérèsen – uskonnollisista pakko-oireista. Gradussa keskityn vain Lutheriin ja hänen oletettuun OCD:nsä hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Lutheria on tutkittu todella paljon. Hän on myös erittäin kuuluisa ja merkittävä, historiallinen vaikuttaja. Kaikki tietävät Lutherin ja hänen tekonsa. Mutta Lutherin alatyylinen/skatologinen kieli ei ole tunnettu, ainakaan suuren yleisön keskuudessa. Skatologinen kieli ei ollut 1500-luvulla sellainen tabu, mitä se on nykyaikana. Sama koskee myös myöhäiskeskiajan ruumiintoimintojen kuvailua, josta Luther myös kirjoitti. Hän kärsi pahasta ummetuksesta. Luther käytti skatologista kieltä häntä kiusannutta paholaista kohtaan. Tuohon aikaan yliluonnollinen oli osa ihmisten arkielämää, sillä esimerkiksi taikuuteen uskottiin ja magiaa käytettiin yleisesti paljon ja Kristus ja paholainen olivat Lutherille konkreettisia toimijoita.

Lutherin oletettu OCD on samoin ainakin suurelle yleisölle tuntematon aihe. Lutherin OCD:n ”diagnosoi” satoja vuosia myöhemmin psykologi Erik H. Erikson, teoksessaan Nuori Luther. Erikson tekee siinä psykoanalyysia Lutherin lapsuudesta ja nuoruudesta. Tällainen kuoleman jälkeinen diagnoosi ei ole tietenkään tieteellisesti pätevä.

Pakonomainen kiroilu eli koprolalia liittyy Touretten oireyhtymään, joka on neuropsykiatrinen häiriö, ja niin sanotusti sukua OCD:lle. Samalla henkilöllä voi esiintyä sekä Tourette että OCD, ja näiden diagnoosien kesken voi tällöin olla vaikeaa tehdä eroa. Onkin mielenkiintoista pohtia Lutherin oletetun OCD:n ja hänen skatologisen kielensä yhtäläisyyksiä.

Miksi aihe on tärkeä?

Kuten edellä jo mainitsinkin, vaikka Luther itse on hyvin tunnettu ja paljon tutkittu, ei hänen skatologinen kielensä, eikä mahdollinen OCD-diagnoosinsa kuitenkaan ole yleisessä tiedossa. OCD on yleinen mielenterveyden häiriö, jota sairastaa noin kaksi–kolme prosenttia Suomen ja koko maailman väestöstä. Kyseessä on yleinen, mutta kuitenkin huonosti tunnettu sairaus; myös psykiatrien ja psykoterapeuttien keskuudessa. OCD on yleensä krooninen, ja aiheuttaa sitä sairastavalle paljon ahdistusta ja kärsimystä. WHO:n mukaan se on neljänneksi invalidisoivin sairaus. On tärkeää lisätä OCD-tietoutta ja tuoda esiin kyseisen sairauden moni-ilmeisyyttä. 

OCD:stä on tehty muutamia opinnäytetöitä eri aloilta, mutta tämän hetkisen tietoni mukaan siitä ei toistaiseksi olla tehty uskontotieteen gradua. Kuitenkin uskonto on eräs OCD:n ”ilmenemismuoto”. Tällöin oireina ovat esimerkiksi uskonnolliset pakkoajatukset, pelko siitä, että sanoo tai tekee jotakin rienaavaa, ja/tai pakonomainen rukoilu. Yksi tunnetuimmista ja yleisimmistä OCD:n teemoista on kammo likaa, eritteitä ja bakteereita kohtaan.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna on mielestäni tärkeää ja hyödyllistä tutkia gradussani Martti Lutherin mahdollista OCD:tä ja hänen käyttämäänsä alatyylistä/skatologista kieltä.