Teksti: J.Maria Ruohomäki
Pyhiinvaellus elää renessanssia
Pyhiinvaellus on ollut keskeinen osa ihmiselämää ja sen merkitysten etsintää kautta historian. Katolisessa Suomessa siihen liittynyt pyhimyskultti- ja kulttuuri ohjasivat ihmisten ajatusmaailmaa, ja niin uskonnollisia kuin maallisiakin käytänteitä. Luterilaisessa ja reformaation jälkeisessä Suomessa pyhiinvaelluksesta tuli marginaalinen ilmiö, kunnes 2000-luvulle tultaessa tilanne alkoi muuttua. Vanhoja pyhiinvaellusreittejä elvytettiin ja rakennettiin uudestaan. Kiinnostuin tästä pyhiinvaelluksen popularisoimisen ja popularisoitumisen trendistä.
Suomen ensimmäinen Pyhiinvaelluskeskus perustettiin Turun Tuomiokirkon yhteyteen vuonna 2021. Paikka on oivallinen, sillä pyhiinvaellus yhdistetäänkin yhä useammin perinteiseen kulttuurimatkailuun ja suosiotaan kasvattaneeseen luonto- ja kotiseutumatkailuun. Nykyään pyhiinvaellus on ekologisen matkailun ja tiedostavan liikkumisen muoto, jolla pyritään vastaamaan myös työ- ja opiskeluelämän kasvaneisiin vaatimuksiin.
Osana graduni ”Modernin pyhiinvaelluksen merkitykset” -aineiston hankintaa olin havainnoimassa lukio-opiskelijoiden osallistumista Turun Tuomiokirkon ympäristöön suuntautuneeseen pyhiinvaellukseen: kaksi opiskelijoista kuvasi, kuinka pakkasesta huolimatta vaellus oli auttanut heitä irrottamaan mielensä koulutyön paineista ja kokemaan ympäristöään uudella, silmiä avaavalla tavalla. Opiskelijoiden pyhiinvaellukselle antamat merkitykset myötäilivät omiani hämmästyttävän tarkasti.
Moderni pyhiinvaellus voidaan nähdä osana itsensä kehittämisen kulttuuria, jolloin siihen liitetään niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin ja terveyden vaalimisen tavoitteita. Uudet tai uudestaan elvytetyt henkisyyden muodot saavat yhä enemmän tilaa paitsi laajemmin ihmisten elämässä (Opas & Mahlamäki 2022), myös pyhiinvaelluksen kontekstissa tuottaen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Eletty henkisyys
Tutkin pro gradussani niin Turkuun, sen lähiseudulle kuin hieman kauemmaksikin, kuten Santiago de Compostelaan matkustaneiden eri ikäisten pyhiinvaeltajien lähtökohtia, motivaatiota ja pyhiinvaellukselle antamiaan merkityksiä. Santiago de Compostelaan vaeltaneiden pyhiinvaelluskertomuksissa henkisen kasvun tavoitteet korostuvat suhteessa fyysisen hyvinvoinnin ja kulttuurisen oppimisen päämääriin.
Pyhän kokeminen näyttäytyy paitsi ihmeen kokemisena, myös dynaamisena ja hyvin kokonaisvaltaisena, fyysisenäkin kokemuksena. Tiellä kulkijan ajallinen matka kokemuksineen ja vaikuttavine kohtaamisineen risteytyy hetkittäin mielen tilassa tapahtuvan pyhiinvaelluksen kanssa. Se, milloin ja miten pyhiinvaellukseksi koettu matka alkaa ja päättyy luo kiinnostavan tulokulman pyhiinvaelluksen merkityksiin.
Kertomuksissa näkyy ennen kaikkea lukuisten arkisten kokemusten –onnistumisten ja epäonnistumisten – ja pitkän elämänkokemuksen synnyttämien valmiuksien luoma tila, josta käsin tuo pyhyys on koettavissa. Kävelyn synnyttämä liike ikään kuin varmistaa, että ideat, henkisyys ja usko tulevat eletyiksi.
Kuva: Pixabay
Liikkeen analyysi
Kiinnostuin tarkastelemaan pyhiinvaellusta liikkeen analyyttisen työkalun kautta, sillä toistaiseksi lähestymistapaa ei kotimaisessa pyhiinvaellustutkimuksessa ole vielä käytetty. Minua kiinnostaa, millaisia merkityksiä liike pyhiinvaelluksen kontekstissa saa. Mikä on liikkeellä olon ja liikkeen rytmin tai sen vaihtelujen merkitys pyhiinvaelluksen kokemuksessa?
Lähde:
Opas, Minna & Mahlamäki, Tiina 2022. Johdanto. Teoksessa Mahlamäki, Tiina & Minna Opas (toim.) Uushenkisyys, 8-48. Helsinki: SKS.