Just another UTU Blogs site

Avainsana: noituus

Kirke (2018) – noituuden muuttava voima

Hermione Granger, Sabrina the Teenage Witch, the Scarlet Witch… Nykyajan populaarikulttuurissa esiintyvät noidat ovat vahvoja ja pystyviä nuoria naisia, jotka sankarimaisesti päihittävät vihollisiaan ja ratkovat tielleen tulevia haasteita. Tämä eroaa ”perinteisestä” kyöpelivuorella elävästä yksinäisen ja juonittelevan noidan kuvasta, joka on pitkään hallinnut käsityksiämme siitä, millainen noita on. 

Kirke, Aiaian mahtava noita.
Kuva: https://www.artstation.com/artwork/d86V6X. 28.02.2023. Tekijä Pablo Vicente Sánchez.

Noitien representaatiot eli kuvaukset kulttuurissa ja erityisesti populaarikulttuurissa ovatkin kokeneet muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Pahan noita-akan sijaan noidat esitetään nykyään useammin voimaannuttavina feministisinä symboleina. Representaatioita voidaan myös uudistaa muun muassa kirjoittamalla uudelleen klassisia narratiiveja eli kertomuksia, joista Madeline Millerin Kirke (2018) on esimerkki. Kirke on kasvutarina, jossa arasta mutta uteliaasta kuolemattomasta Kirkestä kasvaa useiden haasteiden ja kohtaamisten kautta mahtava, itsenäinen Aiaian noita. Miller on ottanut Homeroksen Odysseian ynnä muita antiikin Kreikan myyttejä ja uudelleenkirjoittanut aiemmin sivuroolissa olleen Kirken hahmon tarinan. Kirkeä on kuvailtu antiikin Kreikan eeppisen kirjallisuuden ensimmäiseksi ja kenties merkittävämmäksi noidaksi, mikä tekee siitä myös niin ikään länsimaisen kirjallisuuden ensimmäisen noitahahmon. Antiikin mytologiassa Kirke kuvataan julmaksi ja mahtavaksi noidaksi, joka muuttaa miehet mielivaltaisesti sioiksi, minkä Miller pyrkii haastamaan omalla kuvauksellaan Kirkestä. Kirke lähestyykin päähenkilönsä narratiivia taustoittaen tämän toimintaa erinäisin inhimillisin tekijöin. 

Kirken moninainen toimijuus

Keskeisenä teemana teoksessa nousee Kirken toimijuuden kehittyminen, joka toimiikin graduni aiheena. Toimijuus viittaa yksilön kykyihin vaikuttaa asiantiloihin ja luoda muutosta toimintansa kautta. Romaanin alussa Kirke toimii sivustaseuraajana ja muiden neuvojen kuuntelijana. Empatian, rakkauden ja mustasukkaisuuden ajamana tämä kuitenkin ryhtyy koettelemaan rajoja sekä tutkiskelemaan toimijuuttaan ensin jumalhierarkian puitteissa muuttaen kohtaloita ja myöhemmin karkotettuna Aiaian saarella, jossa tästä kehittyy se mahtava noita, jona tämä myös mytologiassa tunnetaan. Kirken jumalallinen alkuperä, noituus ja sukupuoli vaikuttavat intersektionaalisesti tämän toimijuuteen mahdollistaen ja rajoittaen sitä eri tavoin. Erinäisten kohtaamisten kautta Kirke oppii hyödyntämään näitä tämän toimijuutta määrittäviä tekijöitä antamatta niiden rajoittaa itseään liikaa. Näin Kirke onnistuu myös toimijuuden avulla ottamaan oman narratiivisina haltuun. 

Noitien esikuvalliset narratiivit

Minua kiinnostaakin se, kuinka kirjallisuudessa esiintyvät hahmot voivat toimia roolimalleina narratiiviensa kautta. Narratiivien voidaan katsoa toimivat yhtenä keinona, jolla yksilöt voivat heijastella ja reflektoida omaa toimijuuttaan sekä saada siitä inspiraatiota. Vaikka kyseessä on fiktiivinen teos, toimii myös Kirke toimijuutensa kehittymisen kautta esimerkkinä siitä, kuinka omaa narratiiviaan voi hallita. Päädyinkin itse aiheeseen löydettyäni tämän teoksen sekä kiinnostuttuani Kirken noituuden mahdollistamasta toimijuudesta, jonka näin erityisesti feministisen otteen lisäksi toimivan kirjan ”punaisena lankana”. 

Lisäksi minua kiinnostaa diskurssi, jota noitiin liitetään. Noitiin ja noituuteen liittyvät kuva ”pahasta akasta” sekä noitavainoista, joiden takana piilee vuosituhansien (erityisesti) itsenäisiin naisiin kohdistettu) misogynia. Kuten aiemmin totesin, tätä representaatiota ja narratiivia on pyritty ottamaan haltuun ja uudelleen määrittelemään feminististen aatteiden pohjalta sekä feministisen liikkeen agendaa tukien. Edelleen erityisesti poliittisesti voimakkaisiin naisiin viitataan mediassa noitina, mistä myös teoksen tekijä, Madeline Miller on artikkelissaan kirjoittanut. Näin ollen noituus on myös siinä mielessä ajankohtainen ilmiö, että diskurssi siitä on edelleen vahvasti kietoutunut naiseuden diskurssiin. 

Madeline Millerin artikkeli the Guardian-lehden verkkosivuilla (07.04.2018): https://www.theguardian.com/books/2018/apr/07/cursed-from-circe-to-clinton-why-women-are-cast-as-witches. Viitattu 28.02.2023.

Feministinen noituus – yhteiskunnallinen ilmiö, uskonto vai keino ilmaista itseään?

Noidat ovat useimmille meistä lähinnä tuttuja joko keskiajalla alkaneiden noitavainojen tai populaarikulttuurin kuvastojen kautta. Satukirjan stereotyyppinen noita on luudalla lentävä vanha akka, mikä ei kovin hyvin kuvaa sitä, millaisia oikeat noidat ovat. Noidaksi identifioituvia ihmisiä nimittäin löytyy ympäri maailmaa, myös Suomesta. Moni julkisuuden henkilö on kertonut olevansa noita, ja noidat ovat pyrkineet loitsuillaan torjumaan esimerkiksi Yhdysvaltojen entistä presidenttiä Donald Trumpia, jota on syytetty lukuisten naisten seksuaalisesta ahdistelusta. Noituuden suosio vaikuttaa kasvaneen viime vuosina tasaisesti – mutta miksi?

Beware, fellow feminist witches, conservative columnists are on to us! |  Feminism | The Guardian
Kuvassa naisia pukeutuneina ”hulluiksi noidiksi” osana mielenosoitusta, joka järjestettiin Melbournessa tammikuussa 2016. The Guardian, Van Badham.


Monimuotoinen nykynoituus


Nykyaikainen noituus, joka on kehittynyt paljolti wiccalaisuuden pohjalta, liittyy moniin teemoihin, kuten feminismiin, huoleen ilmastonmuutoksesta ja ympäristön tilasta sekä ihmisoikeuksien puolustamiseen. Noituus on ilmiönä jatkuvasti kehittyvä, jolloin se on onnistunut pysymään ajankohtaisena ja keräämään kannattajia. Isossa-Britanniassa syntynyt wiccalaisuus levisi Yhdysvaltoihin 1960-luvulla eli samaan aikaan, kun siellä alkoi kehittyä feminismin toinen aalto. Monelle feministille wiccalaisuus edusti tuolloin vapautta patriarkaalisesta uskonnosta. Nykyhetkenä niin noituus kuin feminismi ovat pirstaloituja liikkeitä, jotka sisältävät eri muotoja. Vain verrattain pieni joukko feministejä identifioituu noidaksi, eikä noituutta harjoittava henkilö välttämättä koe feminismiä millään lailla keskeisenä. Joillekin feminismi ja noituus ovat kuitenkin erottamaton parivaljakko, jolloin voidaan puhua termistä feministinen noituus


Aion gradussani keskittyä erityisesti feministisen noituuden tutkimiseen, jonka voisi siis tulkita olevan yksi noituuden monista muodoista. Feminismin ja noituuden yhdistäminen ei ole uusi ilmiö, mutta se tuntuu olevan parhaillaan erityisen ajankohtaista ja siksi mielenkiintoista. Kiinnostuin aiheesta, kun luin siihen liittyvän artikkelin (Nyt.fi) ja aloin kiinnittää huomiota noitien näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Aihetunnisteella witch löytyy valtava määrä kuvia ja videoita noituudesta niin Instagramista, Twitteristä kuin nuorten suosimasta TikTokista. Vielä 2000-luvun alussa saattoi olla yleisempää, että noituutta harjoitettiin noitapiirien fyysisissä tapaamisissa, mutta sosiaalinen media on mahdollistanut ihmisten kohtaamisen eri puolilta maailmaa.

This Halloween, witches are casting spells to defeat Trump and  #WitchTheVote in the U.S. election
Kuvituskuva. Shutterstock


Määrittelyn vaikeus


Kuten sanottua, noituutta on hankala määritellä yksiselitteisesti. Siksi haluan gradussani haastatella noidiksi identifioituvia ja kysyä heiltä itseltään, mitä noituus heille tarkoittaa. Määritelmät siis nousevat ainakin toivon mukaan aineistosta. Olen kiinnostunut erityisesti noituuden ja feminismin suhteesta, mutta pysyn avoimena myös sille ajatukselle, että haastattelujen kautta esiin nousee muitakin tärkeitä teemoja. Noituus ei ole perinteistä uskonnollisuutta, vaan se sijoittuu ennemmin uushenkisyyden kentälle. Monia noituuden elementtejä, kuten jumalattareen uskomista, rituaalien suorittamista tai yhteisöllisyyttä, voidaan kuitenkin tarkastella uskontotieteen käsitteistön avulla.


Tutkimusta noituudesta ja myös feminismin ja noituuden yhdistämisestä on olemassa, mutta tutkimus on tietyllä tapaa aina hieman jäljessä yhteiskunnallisista ilmiöistä, sillä juuri nyt ajankohtaisia teemoja käsittelevät tutkimukset ovat vasta tekeillä. Haluan takoa, kun rauta on kuumaa, ja selvittää, mitä feministinen noituus oikeastaan on – yhteiskunnallinen ilmiö, uskonto vai keino ilmaista itseään? Ehkä kaikkia näitä ja enemmänkin. Olen aina ollut uskontotieteilijänä kiinnostunut ilmiöistä, jotka eivät istu perinteiseen institutionaaliseen uskontoon. Toivon, että tutkimukseni onnistuu avaamaan sitä, mistä feministisessä noituudessa pohjimmiltaan on kyse ja tarjoamaan ainakin pienen kurkistuksen noitien kompleksiseen maailmaan.

Lähteet:

Helsingin Sanomat 2019. Noidat keskellämme: Feministi toisensa jälkeen julistautuu noidaksi. Miksi noidat ovat nyt naisten asioiden ytimessä? [https://www.hs.fi/nyt/art-2000006309110.html]