Toni Brander
Tutkin valmisteilla olevassani pro gradu -tutkielmassa 1930-luvulla Helsingissä vaikuttanutta noitapiiriä.
Vuonna 1931 Helsingin Malmin kaupunginosassa sijaitsevasta Tattarisuon lähteestä löydettiin lukuisien vainajien ruumiinosia. Poliisitutkimusten edetessä selvisi, että irti leikatut ruumiinosat olivat peräisin Malmin linjahaudoista, joihin haudattiin Helsingin vähävaraisia. Lähteen ruumislöydöt ja linjahaudoilla tapahtuneet silpomiset tultiin tuntemaan päivälehtien sivustoilla ”Tattarisuon mysteerinä”.
Media nosti syytettyjen penkille vuorotellen niin vapaamuurareita, Ruusu-Risti -järjestön, Malmin alueen mustalaisväestöä, lääketieteen opiskelijoita, Harjun ruumishuoneen työntekijän, kierteleviä poppamiehiä, kuin myös erään helsinkiläisen makkaratehtailijan. Näistä epäillyistä vahvimman jäi elämään vapaamuurareihin ja ”knallipäisten herrasmiesten” salaseuroihin liitetyt teoriat, jotka ovat tänä päivänä jo osa vapaamuurareita koskevaa folklorea.
Sensaationhakuisen päivälehdistön suureksi pettymykseksi kävi ilmi, että hautarauhaa Malmilla oli rikkonut taikauskoisissa tarkoitusperissä toiminut helsinkiläisestä rahvaasta koostunut noitakultti, eivätkä kansainvälisten ja elitististen salaseurojen arvovaltaiset herrasmiehet.
Kansanomaista rituaalimagiaa ja ruumissinettejä
Helsingin tuomiokunta tuomitsi Malmin ruumiinsilpomistapauksesta ajomiehenä Helsingin Kalliossa työskennelleen Vilho Kallion ja tämän johtaman noitapiirin. Myös Poppa- ja Noita-Kallio nimillä tunnetun kansanparantajan noitakulttiin kuului ”Maailman Herraksi” ja Perkeleeksi julistautunut satamatyöntekijä Ville Saari, Hilma Sundberg, siivoojana työskennellyt Hilda Friman, ompelijatar Ida Maria Widen, sekä hänen avioton poikansa Johan Ilmari Hedman.
Noitapiirin monimutkaisilta vaikuttaneet maagiset rituaalit syntyivät, kun Noita-Kalliolta selvännäön taidon oppinut Widen alkoi kanavoimaan näkyjä henkimaailmasta. Vilho Kallio yhdisti Widenin saamia näkyjä omaan tietoonsa magiasta ja noituudesta. Noitapiirin johdattavana voimana toimi Kallion omistama loitsukirja, ”Mooseksen 6. ja 7. kirja”, joka tunnettiin kansan keskuudessa paremmin ”Mustana Raamattuna”. Noita-Kallion johdolla köyhät hengentieteilijät loivat rituaalejaan yhdistämällä Mustan Raamatun loitsuja Widenin saamiin käskyihin henkimaailmasta.
Mooseksen 6. ja 7. kirja on yksi tunnetuimmista kansanomaisista grimoireista eli loitsukirjoista, jota on käytetty aina Yhdysvaltojen mustan väestön keskuudessa harjoitetun voodoon parista eurooppalaisen rahvaan harjoittamiin maagisiin rituaaleihin. Teos sisältää hepreankielisiä maagisia sinettejä, juutalaisesta mystiikasta ammennettuja käytäntöjä ja reseptejä, sekä maagisia psalmeja.
Mustan Raamatun sinetit yhdistyivät Tattarisuon noitapiirin mytologiassa Widenin näkyihin irti leikatuista ruumiinosista. Laskemalla ”ruumissinettejä” Tattarisuon lähteeseen noitapiiri uskoi saavuttavansa maagisia päämääriään. Rituaalien taustalla oli lukuisia niin henkilökohtaisia, kuin myös sosiaalisia ja poliittisia syitä. Heidän päämäärinään oli löytää aarre Tattarisuon lähteestä, ratkaista Widenin entisen puolison kiistanalainen perintöasia, estää Lapuan liikkeen eteneminen Helsinkiin, sekä käydä okkultistista sotaa teosofeja ja vapaamuurareita vastaan.
On helppo nähdä, miksi Musta Raamattu puhutteli Kallion köyhiä noitia, sillä se sisältää mm. kuvauksen ”Jupiterin kuudennesta taulusta”, jonka kerrotaan auttavan kaikissa käräjäasioissa. Tämän on varmasti puhutellut Wideniä ja Noita-Kalliota, jotka ovat magiansa avulla pyrkineet voittamaan oikeustaistelun noitapiiriä koskevassa perintöjupakassa. Tutkimukseni yhtenä päämääränä onkin selvittää, miten noitapiirin harjoittama magia heijastuu laajempaan kansanomaisen magian harjoittamisen kontekstiin.
Disinformaatiota ja maagisia rituaaleja – Noitapiirin okkulttinen sota vapaamuurareita vastaan
Tutkimukseni toisena päämääränä on selvittää, minkälaisia tarkoitusperiä varten Tattarisuon noitapiiri teki maagisia rituaalejaan. Syytetyt kertoivat poliisikuulustelujen aikana, että yksi syy rituaalien taustalla oli vapaamuurareiden ja teosofien vastustaminen. Noitapiirin mukaan nämä tahot edustivat pahaa ja vahingollista hengentiedettä, ja he pyrkivätkin käyttämään kyseisten järjestöjen maagisia rituaaleja heitä itseään vastaan. Helsingin tuomiokunnan ja rikospoliisin asiakirjat eivät tarkemmin paljasta, miksi noidat kokivat nämä hengentieteelliset seurat uhkina.
Vapaamuurareihin kohdistunut viha kumpusi luultavasti suomalaisen kansanperinteen tarinoista, joissa järjestön jäsenet kuvailtiin usein sydämettömiksi porvareiksi, jotka riistivät köyhiä itse Saatanalta saaduilla maagisilla voimillaan.
Noitien okkulttinen sota ei kuitenkaan rajoittunut vain hämärän jälkeen salassa tehtyihin rituaaleihin, vaan he hyödynsivät okkulttisessa taistelussaan myös disinformaation levittämistä. Vapaamuurareita kohtaan kohdistuneet epäilyt saivat nimittäin alkunsa, kun kotimaisen äärioikeiston äänekkäin lipunkantaja everstiluutnantti Paavo Susitaival lähetti kirjelmän oikeuskanslerille, jossa hän syytti sisäasiainministeri von Bornin peitelleen vapaamuurareiden osuutta Tattarisuon ruumislöytöihin.
Susitaipaleen todisteina olivat kaksi asiakirjaa, joista toinen oli noitapiirin selvännäkijän Ida Widenin antama lausunto, jossa hän kertoi suomalaisten poliitikkojen vapaamuurarikytköksistä, sekä vapaamuurareiden harjoittamista rituaaleista, joissa käytettiin ruumiinosia. Widen onnistui väärällä valallaan nostamaan vapaamuurarit päivälehtien epäiltyjen listalle ja samalla kääntämään huomion pois noitapiirin omasta toiminnasta. Noitapiirin levittämällä disinformaatiolla oli kauaskantoisia seurauksia, sillä Tattarisuon tapaus varjosti arvovaltaisen herrakerhon mainetta useiden vuosikymmenien ajan.
