Avainsana: Populaarikulttuuri

Jumalolentoja, temppeleitä ja siili – uskonto Sonic Unleashed -videopelissä

9 maaliskuun, 2024 / Paju Jaakkonen / 1 Comment

Videopelit ovat monelle tärkeä paitsi viihteen, myös taiteen muoto. Vaikka ne nähdään usein erityisesti nuorten huvina, peleillä voi olla myös syvällisempi puoli. Moni kiintyy hahmoihin ja heidän tarinaansa, ja saattavat pelata pelejä useitakin kertoja uudelleen. Näen itse videopelit vapaa-ajan harrastuksena, mutta olen vielä enemmän kiinnostunut niiden tarinallisesta puolesta – mitä ne haluavat kertoa meille?

Olen itse pelejä pelatessani huomannut paljon erilaisia viittauksia uskontoihin, mikä on herättänyt kiinnostukseni tutkia aihetta tarkemmin. Miten uskonto tulee peleissä ilmi, mikä niiden rooli on ja mitä niistä halutaan kertoa? Haluan pro gradu -tutkielmassani tarkastella näitä kysymyksiä itselleni tärkeän pelisarjan, Sonic the Hedgehogin, kautta.

Sonic the Hedgehog – tunnettu, silti tuntematon

Japanilaisen Sega-peliyhtiön sarja Sonic the Hedgehog on vuosien saatossa kerännyt paljon suosiota. Olen kuitenkin huomannut, että harva tuntee sarjaa tai sen tarinaa pintapuolta syvemmin. Siten sen uskontoon viittaavat piirteet ovat myös saattaneet jäädä huomaamatta. Sarjassa on useita erilaisia jumalolentoja, maagisia esineitä ja hahmoilla on erityisiä voimia.

Rajasin tutkimukseni yhteen peliin, Sonic Unleashediin (2008). Päädyin valintaani, sillä kyseisessä pelissä uskontoon viittaavat piirteet ovat vahvimmin läsnä erityisesti tarinallisessa puolessa: Sonic ystävystyy muistinsa menettäneen jumalan kanssa, ja yhdessä he korjaavat maailman takaisin ennalleen toisen jumalolennon yrittäessä tuhota sen. Lisäksi pelissä uskonto ilmenee paljon myös materiaalisesti, kuten esimerkiksi temppelien, seinämaalausten ja esineiden kautta.

Aiheessa minua kiehtoo erityisesti se, millainen uskonto pelin sisälle on rakennettu. Uskonto ilmenee pelissä hyvinkin suoraan, kuten tarinan kahden jumalhahmon, Light Gaian ja Dark Gaian muodossa, sekä heidän välisensä elämän ja kuoleman kiertokulun kuvauksessa. Epäsuoremmin se näkyy esimerkiksi tarinan hahmojen kautta – miten he suhtautuvat näihin jumaliin, ja heidän aiheuttamiinsa tapahtumiin. Tämän lisäksi tutkin sitä, miten uskontoa hyödynnetään pelissä, ja millaisia merkityksiä sille annetaan. Miksi uskontoa on pelissä ylipäätään?

Nuori tutkimuskenttä – paljon jatkotutkimusmahdollisuuksia

Akateemisessa maailmassa videopeleistä tutkimuksen kohteina on kiinnostuttu vasta viime vuosina. Osasyynä vähäiselle tutkimuksen määrälle on todennäköisesti yleinen suhtautuminen videopeleihin: ne mielletään usein epäarvokkaiksi sekä nuorille suunnatuksi viihdykkeeksi.

Maineestaan huolimatta videopelit tarjoavat paljon tutkittavaa eri aloille, myös uskontotieteelle. Uskonnot ovat yllättävän yleinen teema videopeleissä: esimerkiksi sarja Final Fantasy (1987–2024) lainaa erilaisista uskonnollisista perinteistä hahmoja, kun taas sarja Dragon Age (2009–2014) käsittelee uskontoa alistavana instituutiona.

Videopelit ovat kuitenkin myös taiteen muoto – ne kertovat tarinoita ja niillä on oma sanomansa, joka ilmenee juonen ja visuaalisen puolen kautta. Ne heijastelevat omaa aikaansa, ja siten ne voivat myös ilmaista nykyuskontoa, sekä muovata ihmisten suhtautumista ja käsityksiä. Uskonnon esittäminen peleissä alistavana on yksi tapa käsitellä oman uskonnon historiaa.

Sonic Unleashedin kuvaus puolestaan heijastelee uskonnon tyypillisiä piirteitä Japanissa: pelin uskonto on yhdistelmä erilaisia perinteitä, jotka ovat yhtä arvokkaita keskenään. Se ei ole erillinen yhteiskunnan osa-alue, vaan mukana kaikessa – rakennuksissa, taiteessa ja hahmojen puheessa. Pelin tarina ei toimisi ilman uskontoa.

Videopelit tarjoavat paljon tutkimusmahdollisuuksia, ja kiinnostus niiden tutkimiseen kasvaa varmasti tulevaisuudessa. Itse koen ne tärkeäksi tutkimuskohteeksi: videopelejä pelataan paljon, enkä usko pelaamisen suosion vähenevän lähivuosina. Peleillä on mahdollisuus vaikuttaa ihmisten näkemyksiin, ja siksi on mielestäni tärkeää nähdä pelit hyödyllisinä tutkimuskohteina myös akateemisessa maailmassa.

”Pahiksesta hyvikseksi” – Gradututkimus Walt Disney -yhtiön elokuvista

2 maaliskuun, 2023 / mmmisk / 0 Comments

Graduni aihe on uskonnollisten konversioiden kaltaiset kääntymykset Walt Disney -yhtiön elokuvissa. Minusta kiinnostava asetelma syntyy, kun elokuvassa kuvataan muutos ”pahiksesta hyvikseksi”. ”Pahis” on tutkimuksessani pahana tai itsekkäänä esitetty hahmo, jota elokuvan yhteisö ei hyväksy. Tutkimuksessani tarkastelen ainakin elokuvia Kaunotar ja Hirviö (1991) ja Keisarin uudet kuviot (2000).

Walt Disney -yhtiön elokuvat tavoittavat poikkeuksellisen globaalin yleisön. Graduprosessin edetessä olen huomannut pohtivani yhä useammin, mikä muu taho tavoittaisi yhtä paljon ihmisiä kuin suuret mediayhtiöt kuten Disney? Elokuvilla voi olla katsojaansa merkittävä vaikutus sillä ne antavat vastauksia jopa elämän suurimpiin kysymyksiin. Tämä valtava yleisö mahdollisesti oppii elokuvista jotakin, mutta mitä? Tämä kiinnostaa minua uskontotieteilijänä.

Kuva osoitteesta freepik.com, tekijältä serhii_bobyk

Haparoivien askelten kautta kohti tutkimusideaa

Aiheeseeni olen päätynyt monien mutkien kautta. Kiinnostuksenkohteiden rajaamisessa suurin apu on ollut seminaarityöskentelyssä. Muiden seminaariin osallistuneiden kommentit ja vinkit toimivat korvaamattomana inspiraationa silloin, kun valinnan vaikeus aiheutti harmaita hiuksia.

Ensin oli orastava ajatus siitä, että olisi kiinnostavaa tutkia animaatioelokuvia. Sivuaineeni kasvatustieteessä johdatti tavoittelemaan jollakin tavalla lasten ja nuorten oppimisympäristöä, johon esimerkiksi elokuvien maailma oleellisesti kuuluu. Käsittelin kandissani muun muassa affektiivisuutta, eli tunnepitoisuutta/tunteita ja pyörittelinkin tämän näkökulman yhdistämistä tutkimukseen. Tarkempi näkökulma puuttui ja idea kehittyi konversioiden affektiivisuuteen. Tarkemmin perehdyttyäni uskonnollisen konversion käsitteeseen ja erilaisiin teorioihin, lujittui ajatus Lewis R. Rambon (1993) teorian sovittamisesta aineistooni.

Uskonnollinen konversio

Uskonnollisella konversiolla tarkoitetaan siis merkittävää muutosta identiteetissä ja/tai maailmankuvassa. Se on kääntymys, jonka myötä elämä on perustavanlaatuisesti toisenlainen. Uskonnollisessa konversiossa on mielestäni kiinnostavinta sen universaali luonne – esimerkiksi Rambon teoriaa on laajasti hyödynnetty läpi erilaisten uskontojen ja katsomusten, kuten myös uskonnottomuuden.

Aiemmin mainitsemani affektiivisuus sinällään on tutkimuksessa tällä hetkellä toissijaisena, mutta uskonnollisen konversion ymmärrän prosessina olevan ennen kaikkea tunnepitoinen tapahtuma. Kun elämä muuttuu – usein identiteetin, päämäärän, arvojen tai maailmankuvan muodossa – on tunteet mitä voimakkaimmin pelissä. Jo hieman analyysiä aloittaneena tiedän, että Disney -elokuvissa muutoksia kokevat hahmot ovat suurten tunteiden äärellä.

Aiheen tarkastelu uskontotieteen silmin

Uskontotieteellisen tutkimuksen kohdistuminen elokuvien ja yleisemmin populaarikulttuurin pariin on lisääntymässä. Elokuvien fiktiomaailma heijasteleekin todellisuutta ja sen arvoja kiinnostavalla tavalla. Rambon teoriaa uskonnollisesta konversiosta on hyödynnetty lähinnä eletyn elämän kokemuksien tutkimukseen, mutta uskon sen olevan hyödyllinen ja mielenkiintoinen näkökulma myös elokuvan kontekstissa. Aiheen tutkimuksen tärkeys kulminoituu siihen, että erilaisten medioiden parissa vietetään merkittävän paljon aikaa ja niillä voi olla isokin vaikutuksensa katsojaan. Elokuvat voivat vaikuttaa niin maailmankuvan, -katsomuksen kuin myös identiteetin rakentumiseen.

Tarvitsemme ymmärrystä siitä, kuinka elokuvat representoivat erilaisia eletyn elämän ilmiöitä. Globaali luonne sisältyy niin uskonnollisen konversion kokemukseen kuin myös Disneyn elokuvien katsomiseen. Uskonnollinen konversio on käänteentekevä kokemus miljoonien ihmisten elämässä katsomusperinteeseen katsomatta. On tärkeää tutkia, millaisia malleja tai käsityksiä elokuvien kautta välittyy tällaisesta perustavanlaatuisesta muutoksesta.

Uskontotieteellinen näkökulma 1990-luvun scifisarjaan

11 maaliskuun, 2022 / teeman / 0 Comments

Teksti: Kati Timonen

Olen tällä hetkellä gradunkirjoituksen prosessissani käynyt läpi lopullisen analysoitavan aineiston, jonka rajaamisen koin työn alkupuolella yllättävän suureksi haasteeksi. Rajaamisesta vaikeaa teki osittain se, että aiheeni on jo usean vuoden ajan ollut merkittävä henkilökohtainen kiinnostuksenkohteeni. Kirjoitan gradua yhdestä suosikkitelevisiosarjastani, Star Trek: Deep Space Nine (DS9), jota esitettiin vuosina 1993-1999. Kyseinen scifisarja sijoittuu 2300-luvulla kaukana Maasta sijaitsevalle avaruusasemalle, jolla sodanjälkeisessä konfliktien aiheuttamassa epävarmuuden ilmapiirissä ihmiset ja monet eri kansakuntien jäsenet pyrkivät toimivaan yhteiseloon. DS9 on kolmas televisiosarja, joka perustuu Gene Roddenberryn (1921-1993) 1960-luvulla kehittämään fiktiiviseen universumiin. DS9 oli Star Trek -sarjoista ensimmäinen, jonka päähahmoa, Kapteeni Benjamin Siskoa, esitti tummaihoinen näyttelijä. Monessa muussakin mielessä DS9-sarjaa on pidetty edeltäjiään moninaisempana scifisarjana.

Syy, miksi pidän Star Trekista yleisesti ja sen sisällä erityisesti DS9-sarjasta on, että niissä scifin keinoin käsitellään inhimillisyydelle tyypillisiä pohdintoja, kysymyksiä ja ilmiöitä. Yleensä futuristisiin ja vieraisiin ympäristöihin sijoitetut tarinat käsittelevät kuitenkin arvoja ja eettisiä kysymyksiä, jotka ovat ihmisyydelle keskeisiä. Star trekin luomassa ympäristössä monet nykyajan ongelmat on ohitettu ja ratkaistu onnistuneesti, mikä vaikuttaa osaltaan sarjan utopiankaltaisuuteen ja puoleensavetävyyteen. Sarjan keskeisessä maailmoja yhdistävässä organisaatiossa, Tähtiliitossa (eng. Starfleet) seksismi, rasismi tai muut syrjinnän muodot eivät näytä kasvojaan, eikä 2300-luvun maailman talous perustu rahan epätasaiseen liikkuvuuteen. Star Trek maalaa siis erilaisuuden toleranssiin sekä tasa-arvoon perustuvan kuvan tulevaisuudesta, kukapa ei kiinnostuisi? Toinen viimeaikaisempi syy sille, miksi pitää Star Trekista voi näyttäytyä pandemia-ajan maalaamina valitettavan todellisina kauhukuvina, joita olisi ymmärrettävästi ilahduttavaa paeta Tähtilaivan kyydissä aina toiseen galaksiin asti. Scifi genrenä tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia esittää pohdintoja liittyen esimerkiksi ihmisoikeuksiin, poliittiseen valtaan ja uskontoihin, mistä pääsenkin oman tutkielmani aiheeseen.

Uskonnot, Messiaat ja erilaiset uskomukset scifi-kontekstissa
Päädyin graduseminaaria edeltävän kesätauon aikana siihen lopputulokseen, että haluan tutkia DS9-sarjassa ilmenevä uskonnon representaatioita eli tapaa, jolla sarja kuvaa uskontoja. Tähän liittyy monia erilaisia kulttuurin piirteitä, joita listaamalla käyttäisin liian monta riviä tästä blogikirjoituksesta, joten todettakoon, että uskontorepresentaatiot voivat olla niin ryhmien, yksilöiden, asioiden kuin tilanteiden kuvauksia. Tämä antaa gradulle paljon potentiaalista materiaalia, jota tutkia.

Esimerkiksi kirjoitukseni alussa mainittu päähahmo, Benjamin Sisko, on moni eri määritelmä mielessä kehitetty auktoriteettihahmo. Saapuessaan sarjan alussa sodanjälkeiselle, rähjääntyneelle avaruusasemalle hän on ensisijaisesti Tähtiliiton edustaja alueella, jossa vuosikymmenien konfliktien arvet ovat yhä näkyvissä. Tämä poliittisdiplomaattinen valtarooli kokee kuitenkin muutoksen, kun Siskon hahmo päätyy vuorovaikuttamaan vieraan ulkoavaruuden lajin kanssa. Kyseinen laji elää piilossa avaruusaseman läheisyydessä sijaitsevassa madonreiässä, mutta kiinnostava osa tässä vuorovaikutuksessa piilee siinä, että tietty asemalla elävä kansakunta, bajorilaiset (eng. Bajorans), uskovat madonreiässä elävien olentojen olevan toispuoleisia jumalia, jotka ovat jo vuosituhansien ajan kommunikoineet valikoituneille bajorilaisille näkyjen välityksellä. Siinä missä muu aseman väestö kutsuu näitä olioita vaan nimityksellä “madonreiän muukalaiset” (eng. Wormhole aliens), bajorilaiset käyttävät niistä nimitystä “profeetat”. Kun kyseiset olennot päättävät yllättäen aloittaa kommunikaation Maasta saapuneen Siskon kanssa, bajorilaiset pitävät tätä merkkinä Siskon jumalallisesta olemuksesta. Tällöin osalle avaruusaseman henkilöstöä Sisko on poliittisen valta-aseman lisäksi muuttunut paikalliseksi Messiashahmoksi.

Star Trek -kirjallisuutta löytyy niin populaarikirjallisuuden kuin myös elämänkertojen ja akateemisten tutkimusteosten muodossa. (Kuva: Kati Timonen)

Sarja käsittelee jumaluuden lisäksi uskontoa, uskomuksia sekä uskonnon ja tieteen vuorovaikutusta monitahoisesti. Tämä fakta osaltaan on hankaloittanut edellä mainitsemaani tarvetta rajata sarjasta käsittelemäni osa, jotta gradussa saisin ytimekkäästi vastattua esittämiini kysymyksiin. Päädyin lopuksi käsittelemään kolmeatoista jaksoa, joissa mielestäni uskonto ja henkisyys ovat erityisen näkyvillä ja merkittävinä osina tarinaa. Tarkasteltuani rajattua aineistoa aloin paremmin käsittämään, kuinka tarkka rajaus auttoi antamaan yksityiskohtaisempia vastauksia. Laajemmassa mittakaavassa yleisesti populaarikulttuurissa ilmenevien erilaisten representaatioiden tutkiminen uskontotieteen kontekstissa on mielestäni tärkeää, sillä tämänkaltainen tutkimus voi parhaassa tapauksessa auttaa ymmärtämään uskontoja ja erilaisuutta myös todellisuudessa, vaikka itse tutkimus pohjautuisikin fiktioon.

Intressin keskiössä kaunokirjallisuus, esoteerisuus, taide ja kulttuuri

2 joulukuun, 2019 / tituma / 0 Comments

Kun keväällä 2019 ilmoittauduin graduseminaariin, olivat ajatukseni graduni aihetta koskien vielä hyvin hajanaisia. Suunta oli kuitenkin jo selvä: halusin tutkia jotain, jota pystyisin tarkastelemaan länsimaisen esoterian näkökulmasta, ja kaikkein mieluiten tutkisin myös jotain kirjallista aineistoa. Olen aina ollut kiinnostunut tekstintutkimuksesta, ja Helsingin yliopistossa opiskellessani perehdyinkin melko laajasti eksegeettiseen tutkimusperinteeseen.

Akateemisesta perspektiivistä tutustuin esoteriaan ja okkultismiin ensimmäistä kertaa osallistuessani Länsimainen esoteria– nimiselle kurssille keväällä 2017. Kurssi oli hyvin monipuolinen, ja ennen kaikkea sain huomata, että monet minua kiinnostavat ilmiöt ja asiat, kuten esimerkiksi gnostilaisuus, magia, alkemia ja yleisesti usein valtavirrasta marginaalissa kulkevat ilmiöt, voitiin niputtaa yhteisen akateemisen käsitteen alle: Länsimaisen esoteerisuuden tutkimus.

*Opaslehtinen Turun Esoteeriselle kävelykierrokselle. Kuva: Katriina Marjamäki*

Gradun varsinainen fokus alkaa hahmottua

Toinen varsinainen askel esoterian suuntaan tapahtui, kun järjestimme opiskelijaporukalla Esoteric and Occult Turku -nimistä kävelykierrosta kesäkuussa 2019 järjestetylle Approaching Esotericism and Mysticism -symposiumille. Tällöin esoteerisuuden historiallinen merkitys sekä suosio populaarikulttuurissa konkretisoituivat minulle aivan erityisellä tavalla.Viimeistään nyt alkoi vahvistumaan se ajatus, että tämä on se ”minun juttuni”. Gradua varten tulisi vain vielä löytää aineisto, jonka parissa jaksaisin pakertaa ja josta löytäisin inspiraatiota silloinkin, kun kirjoittamismotivaatio tuntuu olevan hukassa.

Kesäisin minulla on aina tavoitteena lukea mahdollisimman paljon kaunokirjallisuutta. Yliopiston lukuvuoden aikana minulla onkin tapana kerätä listaan kiinnostavia kirjoja, joihin en opiskelukiireiden vuoksi pysty juuri sillä hetkellä syventymään, mutta joihin mukava palata keväisin, kun opiskelukiireet viimein hellittävät ja aikaa alkaa jäämään vähän vapaammalle lukemiselle. Kevät 2019 ei ollut tässä poikkeus, ja marssin ostamaan kirjakaupasta Heikki Kännönkirjoittaman Sömnö romaanin. Kyseinen kirja oli ilmestynyt lukulistalleni, kun kirjailija oli syksyllä 2018 vierailijana kurssilla nimeltä Moderni Esoteerisuus taiteessa, tieteessä ja populaarikulttuurissa. Luento sai minut kiinnostuman siitä, miten kaunokirjallisuudessa hyödynnetään esoteerista tematiikkaa ja jätti minulle sellaisen käsityksen, että kaunokirjallisuutta on esoteerisuuden näkökulmasta tutkittu vähemmän kuin muita populaarikulttuurin tuotoksia. Lukiessani kirjaa aloin tekemään siihen lähes vaistonomaisesti alleviivauksia huomatessani yhtäläisyyksiä esimerkiksi G.I. Gurdjieffin ajatuksiin. Lisäksi aloin kirjoittamaan sivujen laitaan mieleeni nousseita kysymyksiä: ”mihin kirjailija mahdollisesti viittaa tällä?”, ”Tällainen ajattelu tuntuu tutulta, kenties kirjailija viittaa tällä teosofiseen perinteeseen? ”

Elokuussa 2019 graduni aihe lopulta fokusoitui Turun taiteiden yö-tapahtumassa, ollessani Sammakon kirjakaupassa kuuntelemassa Heikki Kännön haastattelua. Samassa tilaisuudessa käsiteltiin myös Nina Kokkisen Totuuden Etsijät (2019) -teosta, josta erityisesti etsijän (seeker) ja okkulttuuri -käsitteet jäivät kiinnostamaan minua vielä tilaisuuden jälkeenkin. Kyseinen tilaisuus opetti myös sen, että kaunokirjallisuus on eräänlainen väline, jonka avulla on mahdollista välittää ja tuoda tutuksi esoteerista käsitteistöä laajalle lukijakunnalle, ja parhaimmillaan se voi myös avata uudenlaisia näkemyksiä okkultismin ja modernismin moninaisista vuorovaikutuksista. Lisäksi omasta mielestäni kaunokirjallisuus muun taiteen ohella heijastaa ja peilaa sitä, miten esoteerisuus on tällä hetkellä hyvinkin pinnalla populaarikulttuurissa. Graduni tarkoituksena on siis tarkastella ja analysoida sitä, miten kirjailija käyttää Sömnö romaanissa esoteerista tematiikkaa. Lähden rakentamaan analyysiani erityisesti etsijyydestä käsin, ja sidon tutkimukseni uskontososiologian kenttään okkulttuuri -käsitteen kautta. Olen siis ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten kirjailija rakentaa etsijyyden teemaa Sömnö -teoksessa. Näin tulen gradussani yhdistämään kaikki minua erityisesti kiinnostavat tekijät, eli kirjallisen aineiston, esoteerisuuden, taiteen sekä kulttuurintutkimuksen.