Muistan istuneeni nuorempana sohvalla katselemassa, kuinka ystäväni pelasi Final Fantasy X -peliä, ja saavuimme tilanteeseen, jossa paljastui, että uskonto, jota useampi pelin hahmo on uskollisesti seurannut pelin alusta lähtien, olikin korruptoitunut ja paha. Myöhemmin pelin lopulla vielä paljastui, että hahmo, jota uskonto oli palvonut jumalana, oli kaiken pahan takana, ja täytyi tappaa. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta kun näin japanilaisen roolipelin kuvauksen uskonnosta.
Tämän jälkeen olen pelannut useita japanilaisia roolipelejä, joissa uskonto on tullut esille sekä hyvässä että pahassa. On ollut itselleni mielenkiintoista seurata, kuinka uskonto, aihe, joka yleensä länsimaisissa roolipeleissä jää pienempään asemaan, toistuu japanilaissa peleissä kerta toisensa jälkeen sekä teemana että pohjamateriaalina. Ja tietysti oli hauskaa nähdä asia, joka kiinnosti itseäni jo valmiiksi, olevan niin keskeisessä asemassa mediassa, josta pidän. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen gradun aiheeni, vaan päädyin aiheeseen pitkän mietinnän ja aikaisemman nyt hylätyn aiheen työstön manailun jälkeen.
Uskontoa vieraissa maailmoissa
Uskonnot, joita peleissä esiintyy, ovat usein ainakin jollain tasolla inspiroituja oikean maailman uskonnoista, mutta se, millaisen aseman ne saavat omassa maailmassaan ja pelien tarinassa, voi olla hyvin erilainen kuin niiden malliesimerkki. Vastaavasti oikean maailman uskontoja voidaan esittää fantastisella tavalla tai käyttää välittämään merkityksiä.
Esimerkiksi oman graduni toisena aiheena olevan Final Fantasy 14 -pelin sisällä esiintyy Ishgardin Pyhä Istuin, uskonnollinen valtio, jossa on piirteitä keskiajan vatikaanista, mutta laupean rauhan uskon sijaan kyseessä on pysyvässä osatilassa oleva uskonkiihkoilijoiden asuttama valtio, jonka politiikkaan pelaaja päätyy osallistumaan.
Toisaalta Shin Megami Tensei -pelisarja taas on tunnettu siitä, että se käyttää uskontoa ja mytologiaa vapaasti, antaen Thorin ja ilmestyskirjan valkoisen ratsastajan esiintyä samassa maailmassa. Shin Megami Tensein hyvin vapaa uskonnollisten ja mytologisten hahmojen käyttö voi vaikuttaa kaoottiselta, mutta peli käyttää jumalhahmoja ja uskontoa kantamaan tarinaa, joka on luotu erityisesti urbaanin fantasia genren konseptin ”kaikki myytit ovat totta” pohjalle. Näin kumpikin peli käyttää uskonnon konseptia eri lailla, välittämään erilaisen tarinan uskonnon avustamana.
Digitaalisten pelien tutkimus.
Pohjimmiltaan itse koen sen sekä kiinnostavaksi että merkittäväksi, miten eri kulttuurit kuvaavat uskontoa eri viestinnän keinojen avulla. Digitaalisten pelien tutkimus on vielä suhteellisen nuori, monitieteellinen tutkimusala, jonka sisällä uskontotieteelläkin on jo sijansa. Päädyin aiheeseeni ”Miten uskonto näkyy japanilaisissa roolipeleissä” juuri aikaisemman kiinnostukseni kautta. Mielestäni aihe on tärkeä, koska sen kautta voi tarkastella sitä, miten japanilainen kulttuurikenttä käsittelee uskontoja, millaisia rooleja uskonnolla on, ja miten tarkkoja kuvauksia uskonnosta saa pelien kautta. Tämä antaa mielestäni tavan perehtyä kulttuuriin digitaalisten pelien linssin kautta, antaen tien ymmärtää kulttuuria enemmän. Digitaaliset pelit ovat myös hyvin menestyvä median muoto, mikä antaa pelien levitä laajalle ja usealle kielelle, mikä mielestäni on hyvä lisäsyy perehtyä siihen, millaisen kuvan japanilaiset pelit antavat uskonnoista ja uskonhahmoista.