Just another UTU Blogs site

Avainsana: representaatio

”I Am a Proud Lesbian Muslim”: uskonnon ja queerin navigointia ennakkoluuloisessa maailmassa

Eheytyshoidot, syrjäytymisriski, pyhät tekstit, vainot, kiellot, kuolemantuomio, luonnottomuus, väkivallan uhka, yhteisöstä erottaminen. Nämä ovat joitakin sanoja, jotka toistuvat yleisessä puheessa ja kirjallisuudessa käsiteltäessä uskontoja ja queeria eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Mainittaessa sanat kirkko ja queer yhdessä, monille suomalaisille mieleen nousevat ensimmäiseksi esimerkiksi vuoden 2010 Homoilta tai evankelis-luterilaisen kirkon vastahakoisuus vihkiä samaasukupuolta olevia pareja. Kuitenkin tämä näkökulma on rajoittunut: uskonnot eivät ole yksin vain queer-ihmisten vastustajia.

Sininen taivas, jota vasten näkyy etualalla käsi, joka pitelee pientä pride-lippua. Taustalla sinistä taivasta vasten näkyy risti.
Teksti ja kuva: Emilia Ukkonen

Automaattinen konflikti

Yhteiskunnassa vallitsee erilaisia tapoja puhua ja merkityksellistää eri asioita. Näistä käytetään usein käsitettä diskurssi. Esimerkiksi olemassa on monenlaisia uskontodiskursseja, joissa uskontoja merkityksellistetään tietynlaisiksi kokonaisuuksiksi. Tietyt diskurssit ovat selvästi muita enemmän esillä. Muun muassa suomalaisessa mediassa islamin uskoa problematisoidaan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa kristinuskoa. Samalla tavoin olemassa on diskursseja, jotka käsittelevät uskonnon ja queerin yhteyttä. Kauan tällaisena vallitsevana diskurssina on ollut näkemys siitä, että uskonnot ja queer ovat konfliktissa toistensa kanssa – ihminen ei siis voi olla sekä uskonnollinen että queer.

Mikä kuitenkin on kiinnostavaa on se, mikä jää tämän konfliktidiskurssin varjoon: tätä automaattista konfliktia moninaisemmat suhteet ja valtarakenteet, jotka liittyvät uskontoihin ja queeriin. LGBTQ+ -myönteisyys, voimaantuminen, hyväksyntä, uudelleenmäärittely, yhteisöllisyys ja tasa-arvo ovat vain joitakin esimerkkejä tämän kolikon toisesta puolesta.

Kohti syvällisempää ymmärrystä

Minua on kauan kiinnostanut tämä suhde uskontojen ja queer-yhteisöjen välillä. Miksi puhe on aina niin negatiivista? Toisaalta minua ovat aina pohdituttaneet myös ne tavat, joilla valtaapitäviä instituutioita ja ääniä vastustetaan. Tämä on johtanutkin minut tämän hetkisen pro gradu -aiheeni äärelle. Työssäni tutkin näitä uskonnon ja queerin diskursseja. Kaiken tämän keskiössä ovat representaatiot eli tavat, joilla tietyistä ihmisryhmistä tai aiheista puhutaan, kuinka niitä kuvataan, tässä tapauksessa mediassa. Tutkielmassa tarkastelen kahta televisiosarjaa ja kaikkia erilaisia tapoja, joilla nämä televisiosarjat käsittelevät uskonnon ja queerin yhteyttä.

Kuitenkin mikä tekee työstäni monin paikoin poikkeavan on se, että olen valinnut tarkasteltavaksi televisiosarjat, joissa esiintyy henkilöhahmoja, jotka ovat sekä uskonnollisia että queer. Tutkimus tältä saraa on melkeinpä olematonta. Nuorille suunnatussa televisiosarjassa Sex Education näemme Ericin, kristityn homon, ja nuorille aikuisille markkinoidussa sarjassa The Bold Type sen sijaan Adenan, lesbomuslimin. Eric kohtaa vaikeuksia kirkkonsa puolelta, joka ei hyväksy hänen seksuaalista suuntautumistaan, ja Adena taas oman kotimaansa suhteen. Kuitenkin mikä heitä hahmoina yhdistää on tietynlainen ylpeys omasta identiteetistään. He eivät halua piiloutua vaan sen sijaan muuttaa asioita parempaan päin: avata keskustelua eri yhteisöjen välillä. Mikä minua erityisesti näissä sarjoissa kiinnostaa, on se, kuinka näitä positiivisia identiteettirepresentaatioita navigoidaan maailmassa, jossa esiintyy paljon negatiivissävytteistä puhetta. Kuinka tällaisia identiteettejä kuvataan? Mistä elementeistä ne rakentuvat? Kuinka ne suhtautuvat muihin diskursseihin, joita sarjoissa esiintyy?

Uskontotiede on pitänyt kauan queerin tutkimusta epäolennaisempana tutkimusalueena moniin muihin alueisiin verrattuna. Tämä on johtanut siihen, että tietämys tästä suhteesta ja sen moninaisuudesta on jäänyt varjoon. Vielä 2020-luvullakin painimme samojen ongelmien kanssa kuin vaikkapa 1990-luvulla. Mikä on merkityksellistä on se, että akateemisella tutkimuksella on valtaa vaikuttaa näihin asioihin. Tarinoilla on valtaa muokata, uudelleenkertoa ja -tulkita maailmaa ja siksi uskonkin, että meidän on tärkeä myös hahmottaa sitä, miten tällaisia tarinoita rakennetaan. Keitä nämä uskonnolliset queer-ihmiset siis ovat ja miksi heidän tarinansa ovat niin tärkeitä tässä maailmassa?

Uskontotieteellinen näkökulma 1990-luvun scifisarjaan

Teksti: Kati Timonen

Olen tällä hetkellä gradunkirjoituksen prosessissani käynyt läpi lopullisen analysoitavan aineiston, jonka rajaamisen koin työn alkupuolella yllättävän suureksi haasteeksi. Rajaamisesta vaikeaa teki osittain se, että aiheeni on jo usean vuoden ajan ollut merkittävä henkilökohtainen kiinnostuksenkohteeni. Kirjoitan gradua yhdestä suosikkitelevisiosarjastani, Star Trek: Deep Space Nine (DS9), jota esitettiin vuosina 1993-1999. Kyseinen scifisarja sijoittuu 2300-luvulla kaukana Maasta sijaitsevalle avaruusasemalle, jolla sodanjälkeisessä konfliktien aiheuttamassa epävarmuuden ilmapiirissä ihmiset ja monet eri kansakuntien jäsenet pyrkivät toimivaan yhteiseloon. DS9 on kolmas televisiosarja, joka perustuu Gene Roddenberryn (1921-1993) 1960-luvulla kehittämään fiktiiviseen universumiin. DS9 oli Star Trek -sarjoista ensimmäinen, jonka päähahmoa, Kapteeni Benjamin Siskoa, esitti tummaihoinen näyttelijä. Monessa muussakin mielessä DS9-sarjaa on pidetty edeltäjiään moninaisempana scifisarjana.

Syy, miksi pidän Star Trekista yleisesti ja sen sisällä erityisesti DS9-sarjasta on, että niissä scifin keinoin käsitellään inhimillisyydelle tyypillisiä pohdintoja, kysymyksiä ja ilmiöitä. Yleensä futuristisiin ja vieraisiin ympäristöihin sijoitetut tarinat käsittelevät kuitenkin arvoja ja eettisiä kysymyksiä, jotka ovat ihmisyydelle keskeisiä. Star trekin luomassa ympäristössä monet nykyajan ongelmat on ohitettu ja ratkaistu onnistuneesti, mikä vaikuttaa osaltaan sarjan utopiankaltaisuuteen ja puoleensavetävyyteen. Sarjan keskeisessä maailmoja yhdistävässä organisaatiossa, Tähtiliitossa (eng. Starfleet) seksismi, rasismi tai muut syrjinnän muodot eivät näytä kasvojaan, eikä 2300-luvun maailman talous perustu rahan epätasaiseen liikkuvuuteen. Star Trek maalaa siis erilaisuuden toleranssiin sekä tasa-arvoon perustuvan kuvan tulevaisuudesta, kukapa ei kiinnostuisi? Toinen viimeaikaisempi syy sille, miksi pitää Star Trekista voi näyttäytyä pandemia-ajan maalaamina valitettavan todellisina kauhukuvina, joita olisi ymmärrettävästi ilahduttavaa paeta Tähtilaivan kyydissä aina toiseen galaksiin asti. Scifi genrenä tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia esittää pohdintoja liittyen esimerkiksi ihmisoikeuksiin, poliittiseen valtaan ja uskontoihin, mistä pääsenkin oman tutkielmani aiheeseen.

Uskonnot, Messiaat ja erilaiset uskomukset scifi-kontekstissa
Päädyin graduseminaaria edeltävän kesätauon aikana siihen lopputulokseen, että haluan tutkia DS9-sarjassa ilmenevä uskonnon representaatioita eli tapaa, jolla sarja kuvaa uskontoja. Tähän liittyy monia erilaisia kulttuurin piirteitä, joita listaamalla käyttäisin liian monta riviä tästä blogikirjoituksesta, joten todettakoon, että uskontorepresentaatiot voivat olla niin ryhmien, yksilöiden, asioiden kuin tilanteiden kuvauksia. Tämä antaa gradulle paljon potentiaalista materiaalia, jota tutkia.

Kuva: Kati Timonen

Esimerkiksi kirjoitukseni alussa mainittu päähahmo, Benjamin Sisko, on moni eri määritelmä mielessä kehitetty auktoriteettihahmo. Saapuessaan sarjan alussa sodanjälkeiselle, rähjääntyneelle avaruusasemalle hän on ensisijaisesti Tähtiliiton edustaja alueella, jossa vuosikymmenien konfliktien arvet ovat yhä näkyvissä. Tämä poliittisdiplomaattinen valtarooli kokee kuitenkin muutoksen, kun Siskon hahmo päätyy vuorovaikuttamaan vieraan ulkoavaruuden lajin kanssa. Kyseinen laji elää piilossa avaruusaseman läheisyydessä sijaitsevassa madonreiässä, mutta kiinnostava osa tässä vuorovaikutuksessa piilee siinä, että tietty asemalla elävä kansakunta, bajorilaiset (eng. Bajorans), uskovat madonreiässä elävien olentojen olevan toispuoleisia jumalia, jotka ovat jo vuosituhansien ajan kommunikoineet valikoituneille bajorilaisille näkyjen välityksellä. Siinä missä muu aseman väestö kutsuu näitä olioita vaan nimityksellä “madonreiän muukalaiset” (eng. Wormhole aliens), bajorilaiset käyttävät niistä nimitystä “profeetat”. Kun kyseiset olennot päättävät yllättäen aloittaa kommunikaation Maasta saapuneen Siskon kanssa, bajorilaiset pitävät tätä merkkinä Siskon jumalallisesta olemuksesta. Tällöin osalle avaruusaseman henkilöstöä Sisko on poliittisen valta-aseman lisäksi muuttunut paikalliseksi Messiashahmoksi.

Star Trek -kirjallisuutta löytyy niin populaarikirjallisuuden kuin myös elämänkertojen ja akateemisten tutkimusteosten muodossa. (Kuva: Kati Timonen)

Sarja käsittelee jumaluuden lisäksi uskontoa, uskomuksia sekä uskonnon ja tieteen vuorovaikutusta monitahoisesti. Tämä fakta osaltaan on hankaloittanut edellä mainitsemaani tarvetta rajata sarjasta käsittelemäni osa, jotta gradussa saisin ytimekkäästi vastattua esittämiini kysymyksiin. Päädyin lopuksi käsittelemään kolmeatoista jaksoa, joissa mielestäni uskonto ja henkisyys ovat erityisen näkyvillä ja merkittävinä osina tarinaa. Tarkasteltuani rajattua aineistoa aloin paremmin käsittämään, kuinka tarkka rajaus auttoi antamaan yksityiskohtaisempia vastauksia. Laajemmassa mittakaavassa yleisesti populaarikulttuurissa ilmenevien erilaisten representaatioiden tutkiminen uskontotieteen kontekstissa on mielestäni tärkeää, sillä tämänkaltainen tutkimus voi parhaassa tapauksessa auttaa ymmärtämään uskontoja ja erilaisuutta myös todellisuudessa, vaikka itse tutkimus pohjautuisikin fiktioon.