Saana Niemi
Matka ekokylään
On lokakuu vuonna 2019.
Makaan kivisellä lattialla valtavassa salissa, jonka seinät ja katto ovat koristeltu mosaiikkimaisesti värikkäästä peililasista. Seinän vierustalla saksalainen nainen soittaa äänimaljaa, jonka kumea väreily tuntuu jokaisessa kehoni kolkassa. Välillä suljen silmäni, välillä avaan ne ja annan niiden vaeltaa pitkin koristeellista salia, tutkien jokaista mosaiikin palasta. Ajattelen päässäni, että kaikenlaisiin tilanteisiin sitä voikin ajautua elämässä, kun on utelias. Nyt uteliaisuus on johdattanut minut yhteen Pohjois-Italian vuoristokylistä sekä ulkopuolelta katsottuna aivan tavallisen vuoren sisään, joka kuitenkin kätkee sisäänsä upeita temppeleitä.
Palataan ajassa taaksepäin vuoteen 2017. Olen hyvin erilaisissa maisemissa, Keuruun ekokylässä Keski-Suomessa. Ekokylä tai ekoyhteisö merkitsee tarkoituksella perustettua urbaania tai agraaria yhteisökeskittymää, jonka asukkaat pyrkivät ilmentämään elintavoissaan neljää eri kestävyyden muotoa: sosiaalista, taloudellista, kulttuurista ja ekologista. Ekokylissä viimeiseksi mainittu saa yleensä muita enemmän painoarvoa, etenkin huolen ilmastonmuutoksesta vuoksi. Olen saapunut kylään tekemään haastatteluja kandin tutkielmaani varten, ja tarkoituksenani on selvittää millaisia uskonnollisuuden tai henkisyyden piirteitä ja kokemuksia ekokylän asukkaat liittävät ekologisuuteen ja luonnonmukaiseen elämäntapaan.
Istun kahden asukkaan kanssa kylän yhteisessä ruokailutilassa ja keskustelemme Suomen ekokylistä. Toinen asukkaista nousee pöydästä ja hakee kirjahyllystä vanhan kirjan, jonka sinikultaisessa kannessa lukee Damanhur. Hän avaa kirjan eteeni ja alkaa selata sivuja, joilla on valokuvia toinen toistaan upeammista, taidetta pursuavista temppelisaleista. Niiden yhteinen nimi on Temples of Humankind – Ihmisyyden temppelit.
”Tämä ekokylä on Italiassa. Nämä kaikki temppelit on kaivettu salassa vuoren sisään ja salaisina ne pysyivätkin 16 vuoden ajan. Suomessa ei mitään tällaista olekaan”, hän ihastelee.
Nykyjärjestelmien kyseenalaistamista ja omien yhteisöjen luomista
Kirjoitan nimen Damanhur muistiin, enkä saa kirjan kuvia unohdettua. Uskonnollinen ja henkinen mystiikka ovat kiehtoneet minua aina, ja Damanhurissa yhdistyvät egyptiläinen ja New Age -henkinen mystiikka, ekokylälle ominaiset arvot, taide sekä yhteisöllisyys. Omia yhteisöjään yhteiskunnan ulkopuolelle tai rajapinnoille perustavat ihmiset ovat kiinnostavia kyseenalaistaessaan vallalla olevan järjestyksen ja arjen oravanpyörän sekä etsiessään olemassaolollemme syvempää merkitystä. Heidän toimintaansa ajava voima on niin vahvaa, että he ovat valmiita näkemään vaivaa omien yhteisöjen perustamiseen ja ylläpitämiseen. Damanhurilaiset ovat olleet valmiita näkemään oikein erityistä vaivaa kantamalla kiveä ja soraa ämpärikaupalla vuoren sisältä rakennustalkoissa.
Yhteiskuntajärjestelmän laajempaa kyseenalaistamista on vauhdittanut myös keskustelu ilmastonmuutoksesta sekä sen torjuntaan vaadittavista systemaattisista muutoksista. Ihminen nykyisessä hierarkiassa erotetaan luonnosta ja ympäristöstä erilliseksi – jopa sen yläpuolelle – mutta todellisuudessa se ei ole edes mahdollista. Hengitämme ilmaa ja tarvitsemme vettä, jotka ovat suoraan ympäristön ja luonnon tarjoamia elinehtoja. Kaupunkiympäristö seinästä tulevine sähköineen ja hanasta tulevine vesineen saattaa olla omiaan etäännyttämään tästä tosiasiasta.
Mielenkiinnon kohteesta gradun aiheeksi
Gradussani tutkin Temples of Humankind -temppelien taidetta ja niissä esiintyvää ekokriittistä sanomaa. Haluan saada tutkimuksessani selville syitä, jotka ovat keränneet Damanhurin ihmiset jaetun aiheen äärelle sekä yhteisön näkemyksiä ihmisyydestä ja sen liittymisestä ympäröivään maailmaan. Ihmisyyden temppelit jo nimenä kutsuvat ihmisiä palaamaan perustavanlaatuisten olemassaoloa sekä ihmisyyden jaettua kokemusta koskevien kysymysten äärelle.
Halusin graduaiheeni liittyvän jollain tavalla ilmastonmuutokseen, sillä se on ihmiskuntaa ja luontoa ennennäkemättömällä tavalla kohtaava yhteinen uhka. Tieteellisestä yhdenmielisyydestä huolimatta ilmastonmuutos jakaa ihmisiä useisiin eri leireihin. Voisin kuvitella, että ekokylissä yhteinen jaettu huoli ja sen eteen tehty toiminta tuo ihmisille turvaa. Toiminta on omiaan kamppailemaan huolen aiheuttamaa lamaantumista vastaan ja se voi koostua päivittäisistä kestävistä elämäntavoista omavaraisuuden tavoittelemisesta kulutuksen vähentämiseen – tai vuoren sisään salaisten temppeleiden rakentamisesta ja niissä voimaantumiseen.