Just another UTU Blogs site

Avainsana: Walt Disney

”Pahiksesta hyvikseksi” – Gradututkimus Walt Disney -yhtiön elokuvista

Graduni aihe on uskonnollisten konversioiden kaltaiset kääntymykset Walt Disney -yhtiön elokuvissa. Minusta kiinnostava asetelma syntyy, kun elokuvassa kuvataan muutos ”pahiksesta hyvikseksi”. ”Pahis” on tutkimuksessani pahana tai itsekkäänä esitetty hahmo, jota elokuvan yhteisö ei hyväksy. Tutkimuksessani tarkastelen ainakin elokuvia Kaunotar ja Hirviö (1991) ja Keisarin uudet kuviot (2000).

Walt Disney -yhtiön elokuvat tavoittavat poikkeuksellisen globaalin yleisön. Graduprosessin edetessä olen huomannut pohtivani yhä useammin, mikä muu taho tavoittaisi yhtä paljon ihmisiä kuin suuret mediayhtiöt kuten Disney? Elokuvilla voi olla katsojaansa merkittävä vaikutus sillä ne antavat vastauksia jopa elämän suurimpiin kysymyksiin. Tämä valtava yleisö mahdollisesti oppii elokuvista jotakin, mutta mitä? Tämä kiinnostaa minua uskontotieteilijänä.

Kuva osoitteesta freepik.com, tekijältä serhii_bobyk

Haparoivien askelten kautta kohti tutkimusideaa

Aiheeseeni olen päätynyt monien mutkien kautta. Kiinnostuksenkohteiden rajaamisessa suurin apu on ollut seminaarityöskentelyssä. Muiden seminaariin osallistuneiden kommentit ja vinkit toimivat korvaamattomana inspiraationa silloin, kun valinnan vaikeus aiheutti harmaita hiuksia.

Ensin oli orastava ajatus siitä, että olisi kiinnostavaa tutkia animaatioelokuvia. Sivuaineeni kasvatustieteessä johdatti tavoittelemaan jollakin tavalla lasten ja nuorten oppimisympäristöä, johon esimerkiksi elokuvien maailma oleellisesti kuuluu. Käsittelin kandissani muun muassa affektiivisuutta, eli tunnepitoisuutta/tunteita ja pyörittelinkin tämän näkökulman yhdistämistä tutkimukseen. Tarkempi näkökulma puuttui ja idea kehittyi konversioiden affektiivisuuteen. Tarkemmin perehdyttyäni uskonnollisen konversion käsitteeseen ja erilaisiin teorioihin, lujittui ajatus Lewis R. Rambon (1993) teorian sovittamisesta aineistooni.

Uskonnollinen konversio

Uskonnollisella konversiolla tarkoitetaan siis merkittävää muutosta identiteetissä ja/tai maailmankuvassa. Se on kääntymys, jonka myötä elämä on perustavanlaatuisesti toisenlainen. Uskonnollisessa konversiossa on mielestäni kiinnostavinta sen universaali luonne – esimerkiksi Rambon teoriaa on laajasti hyödynnetty läpi erilaisten uskontojen ja katsomusten, kuten myös uskonnottomuuden.

Aiemmin mainitsemani affektiivisuus sinällään on tutkimuksessa tällä hetkellä toissijaisena, mutta uskonnollisen konversion ymmärrän prosessina olevan ennen kaikkea tunnepitoinen tapahtuma. Kun elämä muuttuu – usein identiteetin, päämäärän, arvojen tai maailmankuvan muodossa – on tunteet mitä voimakkaimmin pelissä. Jo hieman analyysiä aloittaneena tiedän, että Disney -elokuvissa muutoksia kokevat hahmot ovat suurten tunteiden äärellä.

Aiheen tarkastelu uskontotieteen silmin

Uskontotieteellisen tutkimuksen kohdistuminen elokuvien ja yleisemmin populaarikulttuurin pariin on lisääntymässä. Elokuvien fiktiomaailma heijasteleekin todellisuutta ja sen arvoja kiinnostavalla tavalla. Rambon teoriaa uskonnollisesta konversiosta on hyödynnetty lähinnä eletyn elämän kokemuksien tutkimukseen, mutta uskon sen olevan hyödyllinen ja mielenkiintoinen näkökulma myös elokuvan kontekstissa. Aiheen tutkimuksen tärkeys kulminoituu siihen, että erilaisten medioiden parissa vietetään merkittävän paljon aikaa ja niillä voi olla isokin vaikutuksensa katsojaan. Elokuvat voivat vaikuttaa niin maailmankuvan, -katsomuksen kuin myös identiteetin rakentumiseen.

Tarvitsemme ymmärrystä siitä, kuinka elokuvat representoivat erilaisia eletyn elämän ilmiöitä. Globaali luonne sisältyy niin uskonnollisen konversion kokemukseen kuin myös Disneyn elokuvien katsomiseen. Uskonnollinen konversio on käänteentekevä kokemus miljoonien ihmisten elämässä katsomusperinteeseen katsomatta. On tärkeää tutkia, millaisia malleja tai käsityksiä elokuvien kautta välittyy tällaisesta perustavanlaatuisesta muutoksesta.

Walt Disney yhtiön kuoleman representaatiot ja rituaalit

Kuten miljoonat muutkin, olen pienestä saakka katsonut Disneyn elokuvia. Bambin äidin ampuminen ja Lumikin ilkeän äitipuolen tippuminen alas kielekkeeltä jäivät vahvasti lapsena mieleen, joten kun lopulta päädyin Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotiedettä ja sivuaineena mediatutkimusta, löytyi mielenkiintoinen gradun tutkimuskohde nopeasti.  Pro gradu -tutkielmani aiheena on Walt Disney yhtiön animaatioelokuvien kuoleman representaatiot ja niihin liittyvät rituaalit. Hyödynnän tutkimuksessani myös Pixarin tuotantoa, sillä Walt Disney osti Pixarin vuonna 2006. 

Tarkoitukseni on selvittää, miten Walt Disney -yhtiön elokuvissa käsitellään kuolemaa, sillä Walt Disney on yksi maailman suurimmista ja laajimmin vaikuttavimmista mediayhtiöistä, jolla on merkittävä vaikutus jopa maailmankulttuurissa. On lisäksi huomioitavaa, että kuoleman representaatiot ovat poikkeuksellisen tärkeä tutkimuksen kohde, sillä median rooli kuolemaan liittyvien käsitysten rakentumisessa on merkittävä. Tämä johtuu siitä, että kuolema on muun muassa sairaskotien ja sairaaloiden kautta laajalti poistunut julkiselta alueelta median representaatioita lukuun ottamatta.

Elokuvien kuoleman esitys vaikuttaa siihen, miten hahmotamme ja käsittelemme kuolemaa. Käytöstavat, normit ja maailmankuvat muokkaantuvat osittain median vallan alla mediayhteiskunnissa, mistä johtuen näiden representaatioiden tutkiminen ja analysointi on oleellista. 

Tutkimuksessani keskeistä on myös se, kuka hahmoista kuolee ja millä tavalla, miten kuolemaan reagoidaan ja kuvataanko sen jälkeen olevan elämää. Esimerkiksi Pixarin vuoden 2017 elokuvassa Coco päähenkilö Miguel päätyy seikkailemaan kuolleiden maailmaan. Heti elokuvan nähtyäni tiesin, että kyseessä olisi aiheeni kannalta erittäin antoisa elokuva.

Päädyin yhteensä kymmeneen elokuvaan, joissa kuolema ja sen käsittely on silmiinpistävää. Coco -elokuvan lisäksi analysoin Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), Bambi (1942), Leijonakuningas (1994), Notre Damen kellonsoittaja (1996), Mulan (1998), Karhuveljeni Koda (2003), Big Hero 6 (2014), Up – kohti korkeuksia (2009) ja Vaiana (2016) -elokuvia. Juuri näihin elokuviin päädyin tarkan juonitiivisteiden lukemisen perusteella, jossa kävin läpi kaikki Disneyn virallisen kaanonin 58 elokuvaa ja kaikki 15 Pixarin tuottamaa elokuvaa vuoden 2006 jälkeen. Olen nähnyt kaikki aineistoni elokuvat jo aiemmin, joten tiedän tarkemminkin niiden sisältävän monipuolista aineistoa kuolemasta. 

Kuoleman representaatioiden ohella toisena keskeisenä osana tutkimuksessani ovat elokuvien kuolemaan liittyvät rituaalit. Uskontotieteen opiskelijana rituaalit ovatkin kiehtoneet minua jo pidempään ja niiden yhdistäminen kuoleman representaatioon tuntui luontevalta sekä toimivalta ratkaisulta. Näitä rituaaleja etsiessäni hyödynnän Johanna Sumialan vuoden 2010 teoksen Median rituaalit: Johdatus media-antropologiaan kuoleman rituaalien määrittelyä. Sumialan mukaan näihin lukeutuvat esimerkiksi kuolemaan valmistavat rituaalit, hyvästelyt, papin toimittama viimeinen ehtoollinen, hautajaisrituaalit, suru- ja muistorituaalit, muistokirjoitukset, vuosipäivät sekä muistotilaisuudet. 

Tutkimusmenetelminäni puolestaan hyödynnän lähilukua ja sisällönanalyysia, minkä avulla analysoin läpi elokuvat ja pystyn yksityiskohtaisesti löytämään kaikki tärkeät kohtaukset. Näin saan selville, minkälaisia representaatioita ja rituaaleja kuolemaan Walt Disney yhtiön elokuvissa tarkemmin on. Odotankin jo innolla elokuvien katsomista ja sitä, kuinka tutuista elokuvista kuoriutuu esille kuoleman teemat aivan uudella tavalla.