Piia Björn
Tähän asti on ollut trendikästä kirjoittaa yliopistojen blogeissa esimerkiksi työ- ja opiskeluelämän muutoksesta, perheen ja muun elämän yhteensovittamisesta ja kaiken sen sietämisestä. Oman kannettavan tietokoneeni kevennetyt näppäimet olisivat saattaneet myös nakuttaa vauhdilla menemään ja olisin tehokkaana saattanut jakaa tässä ohjeita, twiitata ohessa näppäryyksiä ja puhua auliisti hyvistä käytänteistä. Nyt odottamatta onkin toisenlaisen keskittymisen paikka: on syytä jakaa puhdasta faktatietoa, jota kertyy eri puolilta maailmaa parhaillaan, koska olemme tilanteessa, jollaista emme ole aiemmin elämämme aikana kokeneet.
Samalla yleisesti käytetty käsitteistö uudistuu ja tiivistyy ehdotuksista suosituksiksi, suosituksista määräyksiksi ja tilanteen niin vaatiessa määräyksistä ehdottomiksi rajoitteiksi. Tämä on kirjoitus poikkeustilanteesta poikkeustilanteessa ja sen tuomasta toisenlaisesta viestimisen ja olemisen skaalasta, joka näkyy koko yliopistoyhteisössä.
Ehdimme juuri iloita ja nauttia upeista Turun yliopiston 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumista vuosijuhlineen Logomolla, kun samalla koronavirus alkoi levitä voimallisemmin Euroopassa ja muualla. Tällä hetkellä viruksen leviäminen edelleen väistämättä kehystää ajatuksiamme ja toimintaamme. Yliopistomme kuitenkin on ja toimii vahvana tässäkin tilanteessa, teemme sen yhdessä.
