Mitä tapahtuu, kun humanisti saa olla rauhassa?

Jaakko Suominen

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vuorovaikutus on monimuotoista. Humanistisilla ja muillakin tieteillä on muutamia tavanomaisia vuorovaikutuksen muotoja, jotka liittyvät muun muassa kirjoittamiseen ja esitelmöintiin. Sen lisäksi vuorovaikutus näkyy muilla tavoin. Vuorovaikutus perustuu pitkäjänteiseen tutkimukseen, mutta sen ideat ja muodot kumpuavat välillä tutkimuksen reuna-alueilta ja uusista ideoista.

Laajempi yleisö tutustuu tutkimukseen ja kommentoi tutkimusta muun muassa tutkijoiden lehti- ja blogikirjoitusten yhteydessä. On tavallista, että tutkijat taustoittavat kirjoituksissaan ajankohtaisia ilmiöitä. He myös tavan takaa kyseenalaistavat yksiulotteisia käsityksiä, miten asiat ovat ja miten asiat ovat olleet. Tällaisista kirjoituksista minulle mieleen ovat jääneet muun muassa Turun Sanomissa julkaistut Suomen historian tutkijoiden kolumnit ja aliot: Panu Savolainen vertasi 12.9.2016 uutta Pokémon Go -peliä 1700-luvun lopussa Turussa pahennusta herättäneeseen Seinäkillinki-peliin, joka sekin aikoinaan täytti julkiset tilat pelaavilla joukoilla nykyisen Pokémonin tapaan. Savolainen kirjoitti:

”Kiinnostava yhteys vuosisatojen taakse syntyy ennen kaikkea siitä, millaisia puheenvuoroja julkisessa tilassa pelaaminen herättää. Kehotukset mustikkaan tai sienimetsälle menemisestä [Pokémonin pelaamisen sijasta] nostavat ehkä hieman ilkikurisestikin esiin sen, miten agraari perintö yhä läpikyllästää suomalaista kaupunkikulttuuria.”

Professori Kirsi Vainio-Korhonen puolestaan kyseenalaisti 7.3.2014 omassa kirjoituksessaan usein toistellun väittämän kirkollisesta vihkimisestä perinteisenä avioliittomuotona. Ei sitä aina olekaan papin aamenta avioliittoon tarvittu. Vainio-Korhosen mukaan avioliitto on ollut Suomessa sukujen välinen sopimus, jolla lujitettiin sosiaalisia ja taloudellisia suhteita ja jolla ”taattiin sukujen valta maaomaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.” Vainio-Korhonen osallistui kirjoituksellaan uutta avioliittolakia koskevaan keskusteluun.

Continue reading

Kohtaamisia luokassa ja luokan ulkopuolella

Päivi Paukku

Tokaluokkalainen tyttäreni tuli mukaan työpaikalleni kielikeskukseen yhtenä syyslomapäivänä kolme vuotta sitten. Halusin näyttää hänelle konkreettisesti, mitä teen töissä, ja halusin hänen tapaavan opiskelijoitani ja tutustuvan myös vähän erinäköisiin, hänestä jopa pelottavilta näyttäviin ihmisiin. Halusin samalla tarjota omille opiskelijoilleni mahdollisuuden tavata tavallinen suomalainen lapsi. Lapseni oli suomen kielen intensiivisen alkeiskurssin tunnilla apuopettajana. Hän sai kysyä opiskelijoilta kysymyksiä, ja opiskelijat saivat yrittää puhua hänen kanssaan muutaman sanan suomea. Tunnin lopussa kuuntelimme yhdessä lapseni valitsemaa suomalaista musiikkia.

Tunnin jälkeisissä innostuneisuuden tunnelmissa lapseni ehdotti: ”Tulkaa meidän luokkaan käymään!” Siitä tämä nyt palkittu yhteistyö alakoulun kanssa suunnilleen sai alkunsa. Kun esitin idean opiskelijoilleni, se olikin sitten menoa. Otin yhteyttä Ilmaristen yhtenäiskoulun tokaluokan opettajaan ja järjestimme ensimmäisen vierailun samana syksynä. Oppilaat olivat innoissaan, ja opiskelijani olivat suorastaan haltioissaan kokemuksesta. Lämminhenkinen tapaaminen jäi voimakkaasti kaikkien mieliin.

Continue reading

Det nordiska samarbetet

Jussi Tapani

Elokuun loppupuolella järjestettiin Helsingissä 41. pohjoismainen lakimieskokous (Det 41. Nordiska Juristmötet). Osanottajien joukossa oli muun muassa syyttäjiä, asianajajia, tuomareita, lainvalmistelijoita, liikejuristeja ja tutkijoita. Pohjoismainen lakimieskokous järjestetään joka kolmas vuosi, joten kyse on pitkät historialliset perinteet omaavasta konferenssista. Suomen järjestelyvuoro ajoittui onnistuneesti itsenäisyytemme juhlavuoteen.

Konferenssin teemat kuvastivat hyvin niitä kysymyksiä, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja oikeudellisesti relevantteja. Lakimieskokouksessa käsiteltiin muun muassa tuomioistuinten muuttuvaa roolia, ympäristön ja sen tilaan vaikuttavia kysymyksiä, yritystoiminnan sääntelyä, biopankkeja, internetin vihapuhetta ja rikostutkintaa digitaalisessa toimintaympäristössä. Oikeustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta osa teemoista on perinteisempiä, oikeusvaltion perustaa ja toimintaedellytyksiä luotaavia teemoja, kun taas tietyt osa-alueet ovat selkeästi modernin teknologian aikaansaamia tutkimusaiheita.

Continue reading

Yliopistokoulutuksessa kauaskantoisten uudistusten vuosi

Kalervo Väänänen

Turun yliopiston kampus on taas täynnä uusia innostuneita ja opinhaluisia nuoria. Olemme jälleen saaneet päätökseen noin 2000 uuden opiskelijan valinnan koulutusohjelmiimme, ja joissakin tiedekunnissa opiskelu on aloitettu jo lähes kuukausi sitten.

Tulevan lukuvuoden tärkein kansallinen kehityskohde on yliopistojen valintajärjestelmän uudistaminen. Tarkoituksena on lisätä todistusarvosanoihin perustuvaa opiskelijavalintaa. Myös pääsykokeita muutetaan siten, etteivät ne edellytä hakijoilta pitkää valmentautumista. Tämä on tärkeä ja välttämätön uudistus, mutta odotetusti herättää myös voimakasta vastustusta.

Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on laskennallisesti aloituspaikkoja kaikille, jotka haluavat aloittaa korkeakouluopinnot. Näin on siis teoriassa. Käytäntö puolestaan menee näin: kevään ylioppilaista 70 prosenttia ilmoittaa haluavansa aloittaa korkeakouluopinnot. Heistä noin joka kolmas saa opiskelupaikan ensimmäisenä lukion jälkeisenä syksynä.

Keskimääräinen opiskelemaan hyväksytyn opiskelijan aloitusikä siinä koulutusohjelmassa, josta nuori myöhemmin valmistuu, on Suomessa korkeampi kuin juuri missään muualla maailmassa. Yksi viiveen suurimpia syitä on yliopistojen sisäinen liikenne. Joistakin koulutusohjelmista on muodostunut valmistavia kursseja toisiin koulutusohjelmiin. Tämä on yksi suurimpia yksittäisiä syitä akateemisten työurien lyhyyteen Suomessa. Continue reading

Suomi on pitkä maa – ja Turun yliopisto toimii sen ääripäissä

Ilari E. Sääksjärvi

Viime viikolla napsautin ajokenkäni irti lukkopolkimista Rymättylän Hankan satamassa, istuin laiturille ja nostin repusta rasiallisen tuoreita vadelmia – oli aika nauttia merituulesta ja vetää yhteen kuluneen viikon tapahtumia. Kahdeksan ajopäivää ja 1300 kilometriä aiemmin olin polkaissut pyöräni vauhtiin Kevojärven rannalta Utsjoella. Innokkaana maantie- ja seikkailupyöräilyn harrastajana sain viime talvena päähäni ajatuksen, että voisin uuden lukukauden aloitukseksi polkaista Kevolta Seiliin. Samalla minulle avautuisi mahdollisuus tutustua suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen koko maan pituudelta.

Kevo ja Seili eivät valikoituneet pyöräreissun ääripäiksi sattumalta. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö aloitti toimintansa 1.1.2017. Yksikköön kuuluvat kampusalueella toimivat eläinmuseo, kasvimuseo ja aerobiologia, Ruissalon saarella sijaitseva yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Lapin tutkimuslaitos Kevo Utsjoella sekä Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella. Yksikön sijoittuminen eri puolille Suomea, aina Saaristomereltä pohjoisen tuntureille, on sekä mahdollisuus että haaste.

Continue reading

Yksityisyyden arvo

Juha Räikkä

Vain harva sanoo, ettei arvosta yksityisyyttä. Jos yritämme nimetä asioita, joita melkein kaikki pitävät hyvänä, yksityisyys ja yksityisyyden suoja kuuluvat varmaankin niihin.

Yksityisyyden suoja on kuitenkin vain yksi tärkeä asia muiden tärkeiden asioiden joukossa. Siksi ei ole yllättävää, että yksityisyytemme piiri saattaa olla kaventumassa. Esimerkiksi lääketutkimus voi edellyttää terveystietojemme luovuttamista tietyille tahoille. Ehkä tähän on hyvät perusteet, vaikka yksityisyys joissakin tapauksissa vähenee. Continue reading

Mitä tahansa muuta kuin opettajaksi

Jaakko Suominen

Aloitin historian yliopisto-opintoni Turussa melkein tasan kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Elokuun lopulla 1992 minulla oli yksi selkeä ammatillinen tavoite, mitä opinnoiltani halusin: mitä tahansa muuta mutta ei opettajaksi.

Pidin historianopettajan ammattia kyllä ihan kunniallisena. Nimenomaan asialleen omistautuneet innostuneet historianopettajat olivat saaneet minutkin kiinnostumaan historiasta mahdollisena opiskelualana. En tosin muista, oliko innostuksen raja mielestäni jo ylittynyt, kun lukio-opettaja näytti latinalaisen Amerikan varhaiskulttuureja käsitelleellä tunnilla omia lomadiakuviaan Meksikon ja Guatemalan porraspyramideilta. Continue reading

Ei kannata kuunnella vain äärimetallia

Arttu Saarinen

Osa sen myöntää, osa ei, mutta uskoakseni lähes jokainen meistä on pyrkinyt jossain vaiheessa välttelemään ihmisiä puhtaasti siitä syystä, että kokee toisen liian erilaiseksi itsensä kanssa. Ihmiset tutkitusti hakeutuvat mieluummin kaltaistensa seuraan hyvin monilla eri tavoilla. Esimerkiksi korkeasti koulutetut yliopistolaiset ja heidän jälkikasvunsa pyörivät tyypillisesti samankaltaistensa seurassa. He asuvat samoilla asuinalueilla kaltaistensa kanssa, käyvät samanlaisissa harrastuksissa, laittavat lahjakkaan jälkikasvunsa samoille kieliluokille jne. Ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan koska on varsin stressaavaa olla esimerkiksi tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat poliittisesti kaikesta kanssasi eri mieltä.

Continue reading

What university rankings and output measurement tell us?

Markus Granlund

I must first confess that I personally have a love-hate relationship with rankings. On the one hand, they may be informative as comes to benchmarking and development of our activities. On the other hand, they tend to carry many validity and reliability problems as comes to the applied measurements and the underlying data, which again questions their whole existence: if they are not valid and reliable, why bother for recording “random noise”. Do the rankings measure learning? No. Do the rankings measure research quality? Yes, but not in a consistent way. Such findings have for long been reported by researchers in the Research Unit for the Sociology of Education (http://ruse.utu.fi/home), for instance. Continue reading

Älä soita tänään – tieteestä puhumisen sietämätön vaikeus

Outi Sarpila

Virkkeeni on pitkä. Niin pitkä, että olen jo kauan sitten unohtanut, mikä alkuperäinen ajatukseni edes oli. Seuraavan lauseen aloitan toisaalta-sanalla. Kyseessä taitaa olla ainakin kymmenes samalla tavalla aloittamani lause tämän yhden puhelinkeskustelun aikana. Puhelimen toisessa päässä oleva toimittajakin alkaa tuskastua. Onneksi emme keskustele suorassa radio- tai TV-lähetyksessä. Continue reading

« Older posts