Insinööri kohtaa ihmisen

Tapio Salakoski

Kovat luonnontieteet, matematiikka ja tekniikka – huippuna tietojenkäsittelytiede ja tietotekniikka. Aloja, joille naisilla ei ole asiaa, kiinnostusta, halua, kykyä, mieltymystä, motivaatiota – tietoa, luuloja, vanhentuneita asenteita, miten vaan; tosiasia on, että naisia on tekniikassa huomattavasti vähemmän kuin miehiä, ja varsinkin IT-alalla.

Naisten vähäisen osuuden IT-alalla on ajateltu heijastelevan naisten niukempaa kiinnostusta tekniikkaan ja koviin luonnontieteisiin, joiden imago on teoreettinen ja tekninen, käytännölle vieras ja erityisesti kaikkea muuta kuin ihmisläheinen. Oli miten oli, tilanne vaikeuttaa merkittävästi opiskelijarekrytointia näillä tärkeillä aloilla, joilla yhteiskunnan työvoiman kysyntä ylittää merkittävästi opiskelupaikkojen kysynnän.

Tietotekniikan osalta voidaan myös spekuloida, mikä vaikutus alan vahvalla miesvoittoisuudella on ollut nykyisten tietojärjestelmien käytettävyyteen ja tietotekniikan sovelluksiin yleensäkin. Harvassa ovat ne asiantuntijat, joiden mielestä tilanteesta löytyy mitään positiivista.

Continue reading

Elämä toivossa

Juha Räikkä

Toivossa on hyvä elää. Niin asia varmaan on, sillä toivoessamme haluamme jotain ja toivo kertoo luottamuksesta siihen, että halumme saattaa toteutua. Kun toteamme kollegalle, että ”vielä tässä on toivoa”, haluamme muistuttaa mahdollisuuksien olemassaolosta.

Toivosta puhuminen voi kuitenkin herättää levottomuutta. Toivo muistuttaa kivuliaasti epäonnistumisen vaarasta, ja toivoon liittyvä epävarmuus voi saada ihmisessä aikaan ahdistuksen tunteita. Toivossa elävä saattaa olla samalla tavalla levoton kuin pelossa elävä, vaikka toivossa ajatukset ovat tapahtumasarjassa, jossa on onnellinen loppu.

Historiallisessa katsannossa toivolla on ehkä yllättävänkin huono maine. Esimerkiksi ranskalaisajattelija René Descartes ja skottiempiristi David Hume suhtautuivat toivoon varauksellisesti. Jotkut antiikin filosofit rinnastivat toivon itsepetokseen, toiveajatteluun ja katteettomaan optimismiin. Toivo voi olla turmiollista, jos se saa meidät ottamaan harkitsemattomia riskejä.

Continue reading

Joustavaa jatkuvaa oppimista

Riitta Pyykkö

Elinikäinen oppiminen on ollut mukana eurooppalaisesta korkeakoulutuksesta käytävässä keskustelussa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Välillä vähän sivummalla, nyt taas hyvin keskeisenä teemana. Nimityskin on vuosien mittaan elänyt: täydennyskoulutuksen rinnalle tuli ensin elinikäinen oppiminen, ja nyt se on suomalaisessa keskustelussa vaihtunut jatkuvaksi oppimiseksi.

Toimintaympäristön muutokset edellyttävät meiltä jokaiselta jatkuvaa uuden oppimista, ja myös yliopistojen tulee sitä edistää. Oppimisen tarpeet tulevat olemaan moninaisia ja oppijoiden joukko kirjava. Miten pystymme toteuttamaan koulutusta erilaisille oppijoille, erilaisia oppimisen tapoja ja ympäristöjä hyödyntäen, laadusta periksi antamatta? Miten reagoimme nopeasti esiin nouseviin koulutustarpeisiin ja ennakoimme niitä?

Continue reading

Tukekaa toisianne päivystämisessä, dosentit!

Tiina Raevaara

Päivystävä dosentti on alun perin pilkkanimeksi tarkoitettu heitto tutkijoista, jotka ”tyrkyttävät” itseään julkisuuteen päivänpolttavia asioita kommentoimaan.

Dosentit saivat vaivoikseen toisenkin leimakirveen, kun pääministeri Juha Sipilä parisen vuotta sitten valitti ”kaiken maailman dosenteista”, jotka kehtasivat arvostella hallituksen tekosia ja siten hidastaa politiikan toteuttamista.

Oikeasti tutkijaa ei voi pilkata siitä, että hän pyrkii oikomaan poliitikkojen tai muiden julkisuuden henkilöiden esittämiä väitteitä. Oikominen on hyvä teko, ei huono. Kaikki kunnia ja kiitokset dosenteille ja muille tieteentekijöille, jotka päivystävät tyhmyyksien varalta!

Journalisteista on puhuttu vallan vahtikoirina, joiden kriittisyys päätöksentekijöitä ja virkamiehiä kohtaan on yksi demokratian elinehto. Minusta on kuitenkin alkanut tuntua, että vahtimisvastuu on siirtynyt viime vuosina paljolti tieteentekijöille.

Continue reading

Sote-lakiuudistus on suuri huolenaihe

Pentti Huovinen

Turun yliopisto on sitoutunut tutkimuksen, koulutuksen sekä kaikin muin mahdollisin keinoin tukemaan maakunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta. Tätä varten seitsemän tiedekuntaamme on perustanut yhteisen Sote-akatemian. Tämä päivä (9.10.2018) on merkittävä siksi, että tänään käynnistyy akatemian ensimmäinen Uudistuvan sosiaali- ja terveydenhuollon perusteet -opintokokonaisuus.

Jokaisen yliopistolaisen, tiedekunnan ja koko yliopiston tulee kuitenkin olla huolissaan sote-lakiehdotuksesta. Kyse ei ole uudistusten tavoitteista vaan rakenteista. Lakia laadittaessa ei ole toistuvista lausunnoistamme huolimatta otettu huomioon yliopiston kannalta elintärkeitä taloudellisia ja rakenteellisia seikkoja. Ja jos jotain ei ole laissa, se ei ole päättäjiä velvoittavaa.

Continue reading

Lastensuojelusta perhepalveluun

Leo Nyqvist

Suomalaisen perhepalvelureformin momentum oli 1980-luvun alussa. Silloin valmisteltiin mittavaa lakireformia, jossa sosiaalihuoltolaki, lapsenhuoltolaki, lastensuojelulaki sekä valtionosuuslaki olivat kaikki agendalla. Vuonna 1977 asetetun sosiaali- ja terveysministeriön toimikunnan kaavailuissa oli esillä Ruotsin mallia muistuttava integroitu laki, joka olisi kattanut perheen palvelutarpeet ilman erillistä lastensuojelulakia. Toimikunnan ajatuksena oli järjestelmä, jossa olisivat yhdistyneet yleinen sosiaalihuolto, lastensuojelu, kasvatusneuvolapalvelut sekä päivähoito. Toimikunta halusi myös luopua lastensuojelun käsitteestä. Ajatukset eivät toteutuneet, vaan päädyttiin erilliseen lastensuojelulakiin vuonna 1983.

Viimeiset kymmenen vuotta olemme eläneet kolmannen lastensuojelulain aikaa. Lamavuosista 1990-alussa lasten huostaanotot lisääntyivät tasaisesti viime vuosiin. Erikoistuneet ja eriytyneet palvelut korvasivat peruspalveluja. Lamaa edeltävän ajan kotipalvelutarjonta vajosi viidesosaan kahdessa vuosikymmenessä. Lastensuojelusta muodostui vähitellen väylä järjestää lapsiperheille palveluja, joiden saaminen oli muualta vaikeaa. Vuosina 2006–2010 laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset nousivat 43 prosentilla, kun vastaavasti muut kulut laskivat kymmenellä prosentilla.

Continue reading

Viikko innovointia Singaporessa

Emilia Rantala

Kesken kesäloman kilahti Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden sähköposteihin mielenkiintoinen viesti otsikolla: ”Oletko sinä matkalla Singaporeen?”. Viestiä oli vaikea ohittaa, ja lukuisat opiskelijat päätyivät hakemaan ensimmäiselle suomalais-singaporelaiselle Maritime Innovation Camp -innovointileirille.

Suomalaisten hakijoiden joukosta valikoitui innokas kahdeksan opiskelijan porukka, joka vietti syyskuussa viikon Singaporessa ratkaisten leirin yrityskumppaneiden antamaa haastetta. Leirille osallistui yhteensä 17 yliopisto-opiskelijaa, joista yhdeksän oli valittu singaporelaisesta Nanyangin teknillisestä yliopistosta sekä Singaporen kansallisesta yliopistosta.

Continue reading

Taide kielen oppimisen ja kotouttamisen tukena

Maarit Mutta

Pauliina Peltonen

Motivaatiolla on tunnetusti keskeinen rooli kielen oppimisessa. Oppilas tulee mielellään oppitunneille ja on motivoitunut uuden oppimiseen, kun oppimistilanne on rento ja mukaansa tempaava ja oppimisen voi liittää omakohtaisiin kokemuksiin. Keskustelevassa ilmapiirissä oppilaat auttavat toisiaan oppimaan uutta yhteistyössä opettajan kanssa.

Näihin lähtökohtiin pohjaa myös ERASMUS+ -projekti Language and literacy learning through art (LALI), jossa luku- ja kirjoitustaidon oppiminen sekä kielen ja kulttuurin oppiminen yhdistyvät museossa ja luokkahuoneessa tapahtuvissa oppimistilanteissa. Marraskuussa 2017 alkanut projekti toteutetaan usean maan yhteistyönä, joilla kaikilla on oma roolinsa oppimateriaalin laatimisessa ja koulutusten toteuttamisessa.

Continue reading

International Institute for Popular Culture – kotikansainvälistymistä ja laadukkaita verkostoja

Kimi Kärki

Turun yliopiston monitieteinen populaarikulttuurin tutkimusta edistävä International Institute for Popular Culture (IIPC) saavutti keskiviikkona 19.9.2018 merkittävän rajapyykin. Instituutti järjesti silloin kaikille populaarikulttuurista kiinnostuneille IIPC Debate -luennon jo sadannen kerran. Debatin piti professori Will Straw (McGill University, Kanada), joka pohti esityksessään, miten elokuvien sisäiset sosiaaliset verkostot ilmentävät maansa kulttuurisia käytänteitä.

International Institute for Popular Culture perustettiin vuonna 2006 edistämään populaarikulttuurin monitieteistä tutkimusta ja opetusta. Instituutin keskeisiä tutkimuskohteita ovat muun muassa populaarimusiikki, radio, elokuvat ja televisio, uudet mediat ja informaatioteknologia, nuoriso- ja alakulttuurit, kulttuuriteollisuus ja urheilu. IIPC:n toiminnassa ovat keskeisesti mukana Turun yliopiston kulttuurihistorian, digitaalisen kulttuurin, mediatutkimuksen ja musiikkitieteen oppiaineet, mutta sen hallituksessa vaikuttaa jäseniä myös kauppakorkeakoulusta, Åbo Akademin musiikkitieteestä ja Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksesta.

Continue reading

Huimaa syöpätutkimusta

Jukka Westermarck

Vastoin entisen puoluejohtajan ja valtiovarainministerin luuloa, professoritkin työskentelevät kesäkuukausina. Allekirjoittanut istui kolme helteistä päivää kesä -ja heinäkuun vaihteessa Amsterdamissa Euroopan syöpätutkijoiden kokouksessa (25TH Biennial Congress Of The European Association For Cancer Research). Tässä kirjoituksessa esittelen valikoituja uusimpia edistysaskeleita syöpätutkimuksessa ja hoidoissa, sekä huomiota liittyen syöpätutkimuksen edellytyksiin meillä ja muualla.

Syövän hoito on haastavaa ja syöpätutkijat ovat yleisesti luopuneet käsityksestä, että löytyisi yksi hoitomuoto, joka toimisi kaikkiin syöpätyyppeihin. Valitettavasti myös monet kliiniset kokeet niin sanotuilla syövän täsmälääkkeillä ovat tuottaneet pettymyksen. Siitä huolimatta syövän ymmärtämisessä ja uusissa hoidoissa on viime aikoina saavutettu myös merkittäviä edistysaskeleita.

Continue reading

« Older posts