The Unbearable Lightness of Knowing in the Era of Trump

Benita Heiskanen

The first year of the Trump presidency has been quite a whirlwind, to put it mildly. President Trump’s positions have proven remarkably mercurial, with frequent contradictory statements regarding domestic and foreign policy. Because the President is not a lifelong Republican, but has changed political affiliations no less than five times since the late 1980s, his positions often clash with the party’s mainstream views. Moreover, the unusually large turnover of his administration has created uncertainty as to who is behind its policymaking.

The shifting stances have created a sense of ambiguity both in the United States and abroad with regards to what the country’s position in the world is, how it will act on any given day, and how we understand the world per se. While Trump’s political outsider credentials were an asset in the eyes of his voters, his various policy pivots have caused uncertainty among U.S. allies globally. As American Studies scholars, we are frequently confronted by students, media, and the general public posing questions of how to make sense of what is going on in such times of uncertainty. This is no easy task.

Continue reading

Monttu Ventures kutsuu mukaan luomaan uusia menestystarinoita

Tomi Virtanen

Monttu Ventures Oy on uusi kehitys- ja sijoitusyhtiö, jonka tavoitteena on luoda Turun korkeakouluista ponnistavista startupeista menestystarinoita. Monttu Ventures tarjoaa startupeille mentorointia, kontakteja ja osaamista sekä tekee sijoituksia kohdeyrityksiinsä.

Monttu Venturesin perustivat kesällä 2017 Turun kauppakorkeakoulun alumnit ja Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry. Liiketoiminnan käynnistämiseksi yhtiö hakee nyt vauhtia osakeannilla, jossa yritykset ja yksityishenkilöt voivat antaa oman panoksensa turkulaiselle kasvuyrittäjyydelle.

Miten ja miksi Monttu Ventures syntyi? Tässä tarinamme.

Continue reading

Julkisuus ja rangaistuksen mittaaminen

Jussi Tapani

Käsittelin edellisessä blogikirjoituksessani rangaistuksen ankaruutta koskevaa keskustelua ja siihen liittyviä väärinkäsitysten mahdollisuuksia. Jatkan saman aihepiirin parissa tarkastelemalla julkisuuden merkitystä rangaistuksen mittaamisen näkökulmasta. Aihe on erittäin ajankohtainen, koska nykyaikaisen viestinnän välineet mahdollistavat aikaisempaa laajamittaisemman ja intensiivisemmän informaation välittämisen rikoksista ja rangaistuksista. Tämän seurauksena myös rikosoikeudenkäynneissä esitetään yhä useamman väite siitä, että rikosasian saamalla julkisuudella pitää olla rangaistusta lieventävä vaikutus. Ei siis ihme, että bloggaaja Anssi Järvinen on esittänyt provokatiivisen väitteen: ”Eli jos haluat pedata rikolliselle mahdollisemman kevyen rangaistuksen, osallistu someraivoon!”

Continue reading

Monitieteisen tutkimuksen haasteet

Kalle-Antti Suominen

Alkanut vuosi tuo tullessaan muutoksia Suomen Akatemiaa koskevaan lakiin ja siihen perustuvaan asetukseen. Valmisteluun liittyvä lausuntokierros on käyty läpi ja muutoksista tuntuu vallitsevan suhteellisen hyvä yksimielisyys toimijoiden kesken. Itse muutokset eivät ole kovin dramaattisia. Niistä kiinnostavin on asetuksen muutos, joka pienentäisi Akatemian tieteellisten toimikuntien määrää nykyisestä neljästä kolmeen.

Toimikunnat vastaavat Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen jaosta asiantuntijoiden ja asiantuntijapaneelien arviointien perusteella. Jokainen toimikunta edustaa varsin laajaa tieteenalojen kokonaisuutta ja tarkoitus on, että yhdessä ne kattavat koko tieteen kirjon.

Continue reading

Arkihuolesi kaikki heitä

Tiina Hallikainen

Joulu on jo parin päivän päästä. Myös yliopistoyhteisössä joulua odotetaan ja siihen valmistaudutaan monenlaisin miettein. Opiskelijoista monet ovat jo lähteneet joulun viettoon, ja työntekijöistä viimeisimmätkin yrittävät saada hommat kiireen vilkkaa mahdollisimman valmiiksi. Osa iloitsee yhteisestä joulusta perheen ja läheisten kanssa. Joku viettää jouluaan ehkä yksin, kaukana kotoaan ja rakkaistaan. Osalle joulu ei merkitse mitään erityistä, korkeintaan paria ylimääräistä vapaapäivää. Monilla on takanaan töiden tai henkilökohtaisen elämän vuoksi raskas syksy. Ajatus joulusta voi tuntua ahdistavalta eikä sitä tee välttämättä mieli viettää lainkaan.

On mielenkiintoista, millaisia ihanteita jouluun liitetään. Pitäisi olla iloista ja onnellista, rauhaa ja harmoniaa, yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa. Surullista on se, että monet jättävät joulun kokonaan juhlimatta, jos ei esimerkiksi ole sellaista perhettä, jonka kanssa joulua voisi tai haluaisi viettää. Tänäkin jouluna monet Suomessa asuvat kokevat ahdistusta ja tuskaa siitä, kun ei ole ketään, kenen kanssa jouluna olisi: kun kaikki ystävätkin ovat perheidensä kanssa eikä seuraan viitsi tupata eikä ehkä olisi tervetullutkaan. Joulu on itse asiassa aika julmaa aikaa, jolloin tehdään selväksi ero ihmissuhteiden välillä: sinä et ole tarpeeksi läheinen, et tarpeeksi tärkeä, et kuulu meihin, et tänään, et meidän jouluumme. Nähdään sitten uutena vuotena!

Continue reading

The devil is in the details

Tapio Salakoski

Elämme mittaamisen aikaa. Uskomme, että mittaamalla toimintaa saadaan selville sen yksityiskohtia, joita viilaamalla voidaan parantaa toiminnan tehokkuutta tai lopputuloksen laatua. Tämä aiemmin lähinnä elinkeinoelämässä vallinnut käsitys on nyttemmin levinnyt laajalti yhteiskuntaan, yliopistolaitokseenkin.

Mittaamisessa on tietysti kyse arvoista: keitä mitataan, mitä mitataan, miksi mitataan? Mutta mittaaminen on myös taitolaji: miten mitataan? Ja kun jollakin toiminnan osa-alueella mittaamiseen ryhdytään, yleensä mittaamista lisätään ja tarkennetaan toistuvasti – kunnes loputtomaan säätämiseen lopulta väsytään, ja asioita ryhdytään tarkastelemaan ”uudella tavalla”, holistisesti. Yliopistopolitiikassa heiluri vaikuttaa paraikaa olevan liikkeessä lisääntyvän mittaamisen suuntaan, mutta ennustanpa, että liikesuunta jälleen muuttuu, vaikkei vielä aivan lähivuosina. Siksi on paikallaan pohtia mittaamisen vaikutusta tieteeseen ja korkeimpaan koulutukseen.

Luonnontieteellis-teknillisessä katsannossa mittaaminen on aina määrällistä; jos tai kun halutaan mitata myös toiminnan laatua, se pitää jotenkin määrällistää. Julkaisut ovat tieteellisen toiminnan keskeinen tuote, ja niiden määrä on helppo laskea. Julkaisujen laadun mittaaminen onkin sitten jo vaikeampaa. Tunnemme kaikki julkaisufoorumien luokituksen ongelmat ja luokituksen määrittelemiseen liittyvät edunvalvonnan intohimot. Mutta viittauksethan ovat lahjomaton kansainvälisen tiedeyhteisön arvostuksesta kertova julkaisun laadun mittari, vai ovatko?

Continue reading

Seuraavat sata vuotta

Kalle-Antti Suominen

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja sitä on juhlistettu monin tavoin jo tammikuusta lähtien. Menneiden vuosien tapahtumien ja niiden merkityksen pohdinta on ollut lähes päivittäistä. Olemme pohtineet kansakunnan identiteettiä, sukupolvien jatkumoa, historian käännekohtia ja nykyhetken haasteita. Välillä on pidetty yhdessä hauskaakin vaikkapa hulahulan merkeissä.

Vahvin kokemukseni juhlavuodesta on toistaiseksi tanskalaisen Kenneth Greven ohjaama balettispektaakkeli ”Kalevalanmaa”. Se yhdistää häpeilemättä korkealentoista Kalevala-tulkintaa ja tunteisiin vetoavaa lähihistorian kavalkadia niin musiikin kuin tunnelman vuorotellessa iloisen ja vakavan välillä.

Greve nostaa suomalaisen sisun kuvaajaksi harottavatukkaisen ja hopeapukuisen pojan, joka saa niin voipuneet Kalevan pojat kuin sodan lamauttamat miehet nousemaan taas tolpilleen. Me suomalaiset usein pohdimme miten muu maailma näkee meidät – tämä tanskalaisen tekijän visio tuntuu kohtaavan hyvin omat näkemyksemme kansakunnalle yhteisistä kokemuksista.

Continue reading

Kaduttaako?

Juha Räikkä

Tunteidemme luonnetta ja rakennetta tutkitaan monilla tieteenaloilla. Kokonaisvaltaisen ymmärryksen muodostaminen tunteista edellyttääkin tieteiden välistä yhteistyötä.

Kysymys siitä, mistä tunteet tarkkaan ottaen rakentuvat ja mitä tunteita ihmisillä on, tulee kuitenkin erottaa kysymyksestä, mitä tunteita heillä pitäisi olla. Tunteiden rationaalisuus ja etiikka muodostavat oman ongelmakenttänsä.

Mitä meidän kuuluu tuntea? Tämä kysymys voi kuulostaa oudolta, sillä voimme kontrolloida tunteitamme korkeintaan välillisesti.

Continue reading

Opiskelijakulttuuria tulee vaalia

Miika Tiainen

Viime viikonloppuna Tampereella käytiin Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous, jossa ylioppilaskuntien aktiivit kokoontuivat päättämään liikkeen suunnasta taas seuraavan vuoden ajaksi. Liiton linjapaperi uusittiin laajasti viime vuonna, minkä vuoksi liittokokouksessa keskustelua herättivätkin esimerkiksi ensi vuoden toimintasuunnitelmaan suunnitellut projektit. Alkava vuosi näyttelee tärkeää roolia eduskuntavaaleihin valmistautumisessa, joten opiskelijaliikkeen agendassa korostuu erityisesti opiskelijoille keskeisten teemojen nostaminen julkiseen keskusteluun.

Opiskelijaliikkeen tärkeimpiä kritiikin aiheita on viime aikoina ollut opiskelun tuen järjestelmien jatkuva venkslailu suuntaan jos toiseen, usein heikentävästi. Vaikutusarvioinneille ei jää minkäänlaista aikaa, kun uutta muutosta ollaan jo puskemassa läpi. Esimerkiksi opintotukijärjestelmää on rukattu harva se vuosi, ja nykyopiskelijat ovat aloitusvuotensa mukaisesti kukin vähän erilaisten käytäntöjen piirissä. Kuvaava esimerkki liittyy yleiseen asumistukeen, jonka piiriin opiskelijat siirrettiin 1.8.2017 alkaen opintotuen asumislisän parista. Opiskelijajärjestökentässä muutos nähtiin pääosin hyvänä. Siirtymisen muillekin kuin opiskelijoille suunnatun järjestelmän piiriin ajateltiin vakauttavan opiskelijoiden asumisen tuen tulevaisuutta.

Continue reading

Väärinymmärryksen karikot

Jussi Tapani

Turun yliopiston blogissa on käsitelty tämän syksyn aikana useita kertoja niin työntekijöiden ja opiskelijoiden muodostaman yhteisön hyvinvointia. Teemaa ovat valottaneet ansiokkaasti muun muassa dekaani Markus Granlund, dekaani Marja Vauras, vararehtori Riitta Pyykkö ja rehtori Kalervo Väänänen. Näille kirjoituksille on ollut yhteistä vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnin edellytyksenä. Kuten vararehtori Pyykkö toteaa osuvasti, ongelmat kumpuavat usein vuorovaikutuksen epäonnistumisesta. Jos olisi maltettu alun perin kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään, valtaosa tilanteista olisi saattanut ratketa alkuunsa.

Keskustelu näyttäisi olevan erityisesti altis väärinymmärryksille siinä tilanteessa, kun keskustelijat eivät ole käytännössä vuorovaikutuksessa keskenään. Otan esimerkin omalta alaltani, jossa rangaistusten ankaruus on oiva esimerkki väärinkäsitysten mahdollisuudesta. Kansalaisilla on tyypillisesti vankkoja näkemyksiä eri rikoksista tuomittujen rangaistuksen oikeudenmukaisuudesta, ja sosiaalinen media on täynnä hämmästystä, kummastusta ja kiukkua rangaistuskäytännön lievyydestä. Näissä keskusteluissa on tyypillisesti kyse siitä, että yleinen oikeustaju ei tunnu vastaavan rangaistuskäytäntöä. Ongelmana on kuitenkin yleisen oikeustajun käsitteellinen hämäryys ja siihen liittyvät tutkimukselliset vaikeudet.

Continue reading

« Older posts