Todellinen juhlavuosi

Pentti Huovinen

Vuosi 2018 on lääketieteelliselle tiedekunnalle todellinen juhlavuosi. Tiedekunta perustettiin 75 vuotta sitten, ja jo siksi on syytä viettää juhlavuotta. Mutta ei tässä kaikki. Tyksin eli Turun yliopistollisen keskussairaalan toiminta käynnistyi 60 vuotta sitten. Hammaslääketieteen laitos vietti sekin vastikään 60-vuotisjuhliaan. Biolääketieteen koulutusohjelma täyttää syksyllä 20 vuotta. Ja kaiken kukkuraksi upouusi Medisiina D-rakennus otetaan käyttöön.

Todellisen juhlavuoden juhlaviikkoa vietetään ensi syksynä, lokakuun 8. päivä alkavalla viikolla. Laita ajankohta jo nyt kalenteriisi!

Continue reading

Asiakaskeskeisyys, arvot ja ikääntyneiden ihmisten sote-palvelut

Riitta Suhonen

Tarkastelen tässä kirjoituksessa asiakaskeskeisyyden käsitettä ja merkityksiä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä soten arvoperustaa. Toiseksi luonnehdin ikääntymistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kolmantena esittelen esimerkkien avulla asiakaskeskeisyyteen ja ikääntyvään väestöön liittyvää tämänhetkistä keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämisen ja siihen liittyvän uutisoinnin kontekstissa.

Asiakaskeskeisyys – mitä kaikkea se tarkoittaakaan?

Asiakaskeskeisyys on sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen kulmakivi. Termi asiakaskeskisyys (potilaskeskeisyys) ilmaantui sosiaali- ja terveystieteelliseen kirjallisuuteen jo 1950-luvulla, ja termiä on käytetty toistuvasti 1990-luvulta lähtien. Asiakaskeskeisyyttä sosiaali- ja terveyspalveluissa voidaan tarkastella ainakin kolmella eri tasolla: organisaatiotasolla, potilaan tai asiakasryhmän näkökulmasta ja yksilötasolla. Näistä jokainen tarkastelutaso tuo esiin asiakaskeskeisyyden luonnetta, ja toisaalta lisää ymmärrystämme siitä tavoitteesta, minkä olemme palvelujärjestelmän kehittämisen yhdeksi tavoitteeksi asettaneet ja mikä hoidon ja palvelun keskeisenä periaatteena on ajateltu jo pitkään olleen.
Continue reading

Riippumaton yliopisto

Kalle-Antti Suominen

Viimeaikaiset tapahtumat Euroopan Unionin jäsenmaissa ovat nostaneet esiin eurooppalaisen demokratian arvot ja niihin kiinteästi liittyvän oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Tämä ajatteluhan on lähtöisin Montesquieun vallan kolmijaosta: lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta. Näiden keskinäinen tasapainottelu vaihtelee toki maasta toiseen. Yleensä rinnalle nostetaan vapaa media ”vallan vahtikoirana” ja neljäntenä valtiomahtina.

Kaikkien valtiomahtien toiminnan yhtenä pohjana on kuitenkin tieto, jonka tuottajana ja käsittelijänä yliopistot ovat avainasemassa.  Siten yliopistojen riippumattomuus on yksi demokratiamme kulmakiviä. Tieteen vapauden ohella siihen kuuluu myös koulutuksen sisältö ja koulutuksen saavutettavuus sekä kriittisen ajattelutavan edistäminen. Emme vain tuota ja käsittele tietoa, vaan koulutamme myös ne, jotka tekevät sitä yhteiskunnan eri tasoilla. Siihen sisältyy valtaa ja vastuuta.

Continue reading

Kenttäasema – tutkimusinfrastruktuuria tutkimusinfrastruktuurissa

Jari Hänninen

Katja Mäkinen

 

 

 

 

 

Sanotaan, että korkeatasoinen tutkimustyö tarvitsee onnistuakseen ja kehittyäkseen toimivan tutkimusinfrastruktuurin. Tutkimusinfrastruktuureilla tarkoitetaan perinteisesti tutkimuksessa käytettäviä tiloja ja tutkimusvälineitä, mutta ne voivat käsittää myös esimerkiksi aineistoja, tietokantoja, malleja ja palveluita.

Kallis ja hieno infra ei tietenkään automaattisesti takaa tutkimuksen laatua tai kansainvälistä menestystä, mutta se voi merkittävästi helpottaa esimerkiksi lajintunnistusta tai mahdollistaa tarkempien mittausten tekemisen. Kun tutkimustyötä tehdään haastavissa olosuhteissa, kuten kenttäasemilla, tai kun työ vaatii tarkkuutta, toimivat ja käytännölliset tutkimuslaitteet ja -tilat säästävät niin hermoja, rahaa kuin aikaakin.

Continue reading

Elämän keinulaudoilla

Markus Granlund

Pidin lapsena kovasti keinulaudoista, kaikennäköisistä sellaisista. Nyt en enää juuri keinulaudalle fyysisesti eksy, henkisesti kylläkin, joka päivä. Elämä on monessa mielessä kiikkuslautailua, kun yritämme etsiä tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä. Tosin keinulaudan idea ei ole se, että se seisoo paikallaan vaakatasossa, eihän se olisi hauskaa. Hauskaa on se, kun laudan mukana putoaa alas ponnahtaakseen taas ylös niin että vatsan pohjasta kutkuttaa. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei sitä röykytystä kovin pitkään jaksanut edes lapsena, saati sitten vanhemmiten arjessa: vuoristoratamainen elämä on harvalle meistä tavoiteltava tila, vaikka kuinka seikkailua ja jännitystä rakastaisi.

Itse asiassa koko elämä on tasapainon hakemista kolmen eri ulottuvuuden välillä, kuten ne itse miellän: perhe, työ ja minä itse. Tätä tasapainoproblematiikkaa voi miettiä niin ajankäytön kuin hyvinvoinnin perspektiivistä: perheyhteisön hyvinvoinnin, työyhteisöhyvinvoinnin ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin näkökulmista. Eikä minun ainakaan tarvitse kauaa miettiä esimerkkejä omasta elämästäni, kun huomaan, että ongelmat missä tahansa näistä asioista tuppaavat vaikuttamaan toisiin elämän osa-alueisiin. Uskallan kuitenkin väittää, että ongelmat työssä ovat lopulta helpommin hanskattavissa kuin muut elämän ongelmat. Näin ainakin pitäisi olla. Jos esimerkiksi oma tai perheenjäsenen terveys pettää, vaikuttaa se valtavasti myös työn tekemiseen. Tosin samalla ongelmat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.

Continue reading

Sote-uudistuksen perustuslakihaasteet

Juha Lavapuro

Eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevan sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.

Tällaisten tavoitteiden painavuudesta ei liene epäselvyyttä. Oikeudellisesti kysymys on jokaiselle kuuluvista perusoikeuksista ja niihin liittyvästä julkisen vallan turvaamisvelvollisuudesta. Jokaisella on perustuslain mukaan yhdenvertainen oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana on puolestaan perustuslain esitöiden mukaan vähintään sellaisen tason turvaaminen, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Viime kädessä riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisessa on kysymys myös perustuslain 7 §:ssä turvatusta oikeuteen elämään.

Jos sote-uudistuksen tavoitteet ovat perustuslainkin kannalta näin tärkeitä, miten on mahdollista, että uudistus on viime vuosina sortunut perustuslaillisiin ongelmiin?

Continue reading

Koulujen Tulevaisuuspäivästä eväitä tulevaisuuslukutaidon kehittämiseen

Otto Tähkäpää

Laura Pouru

Ensimmäistä kansallista koulujen Tulevaisuuspäivää vietetään 18. huhtikuuta 2018 Suomen kouluissa alakouluista lukioihin. Päivän tarkoituksena on tuoda tulevaisuudentutkimukseen pohjautuvia tulevaisuusopettamisen menetelmiä opettajille helposti kokeiltavaksi. Tulevaisuuspäivän tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuslukutaitoa sekä luottamusta omaan pärjäämiseen tulevaisuudessa.

Tulevaisuuslukutaito tarkoittaa tulevaisuuden tietoista hyödyntämistä nykyhetkessä eli henkilökohtaista ennakointitaitoa. Taitoa tarvitaan paitsi tulevaisuuden työelämässä suunnistamiseen myös oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Luottamus ja usko tulevaan ovat nimittäin inhimillisen hyvinvoinnin ja pärjäämisen keskeisiä rakennuspalikoita. Tulevaisuutta koskevien odotusten on tutkittu olevan merkittävä nuorten elämäntyytyväisyyttä selittävä tekijä – erityisesti heillä, joiden hyvinvoinnissa on muuten puutteita. Tulevaisuuteen liittyvän toiveikkuuden on esimerkiksi todettu olevan maahanmuuttajanuorten kotoutumiselle ja hyvinvoinnille yhtä tärkeää kuin koulumenestys.

Continue reading

Osaamisen kehittäminen osana arjen aherrusta

Jussi Tapani

Professori Elina Pirjatanniemi käsitteli taannoin kolumnissaan yliopiston arkea professorin näkökulmasta. Kirjoituksen otsikko oli Järkevämpää työnjakoa. Pirjatanniemen keskeinen väite oli seuraava: professorien päivät täyttyvät yhä enenevässä määrin asioista, joilla ei ole mitään tekemistä opetuksen, tutkimuksen tai yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kanssa.

Uskon, että kyseinen kuvaus tavoittaa yliopiston arjesta jotakin sellaista, jonka jokainen yliopistoyhteisön asiantuntija kykenee tunnistamaan oman työnsä näkökulmasta. Haluan uskoa Pirjatanniemen tavoin siihen, että erilaiset ongelmat ja ongelmiksi koetut asiat ovat ratkaistavissa. Tämä edellyttää Pirjatanniemen korostamalla tavalla kuitenkin sitä, että yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus keskustella avoimesti siitä, mikä on tulevaisuuden yliopisto ja mitä siellä tehtävä asiantuntijatyö pitää sisällään.

Continue reading

Tutkintoja – entä muuta?

Riitta Pyykkö

Tämänkin lukuvuoden aikana on jälleen käyty runsaasti keskustelua koulutusjärjestelmästämme ja sen kehittämistarpeista. Minkälaisia ovat ne työtehtävät, joihin tällä hetkellä opiskelevat päätyvät, miten nopeasti tehtävät jatkossa muuttuvat, mitä tulevaisuudessa suorittaa tekoäly, mitä ihminen? Miten tämä tulisi huomioida koulutuksessa – tai pystymmekö yleensä ennakoimaan?

Sekä Suomessa että kansainvälisesti keskusteluttaa myös tutkintojen tulevaisuus. On selvä, että tulevaisuudessakin meillä on aloja, joilla toimivien pätevyys on varmistettava yksityiskohtaisesti rakennetuilla tutkinnoilla. Kukaan ei varmasti toivo joutuvansa asioimaan sekalaisen taustan omaavan juristin tai lääkärin kanssa, tai lapsilleen epämääräisen koulutuksen saanutta opettajaa. Erityistä kelpoisuutta edellyttävien alojen tutkintokoulutuksen voi siis ennakoida säilyvän pääosin ennallaan.

Entä muut alat, ne jotka eivät suoraan kouluta tiettyyn ammattiin? Menettävätkö tutkinnot merkityksensä ja vain osaaminen ratkaisee? Miten voimme tukea yksilön etenemistä alallaan tai siirtymistä alalta toiselle?

Continue reading

Onko sote-uudistus kestävällä pohjalla?

Veli-Matti Ritakallio

Sote-uudistuksella on tarkoitus saada katettua suuri osa – jopa kolme miljardia euroa – julkisen talouden kymmenen miljardin euron kestävyysvajeesta vuoteen 2029 mennessä. Nykyisellään sosiaali- ja terveydenhuollon vuotuiset kokonaiskustannukset ovat 22 miljardia euroa ja niiden vuotuinen kasvuvauhti on 2,4 prosenttia. Uudistuksen myötä ne saisivat kasvaa vain 0,9 prosenttia vuodessa, eli menojen vuosikasvu olisi nykyrahassa 500 miljoonan euron sijasta 220 miljoonaa. Kymmenen vuoden aikana kertyvä yhteenlaskettu säästö olisi täten noin 3 miljardia (10×280 miljoonaa euroa).

On syytä epäillä, että kunnianhimoinen säästötavoite ei toteudu, jos samaan aikaan pidetään kiinni sote-uudistuksen muista keskeisistä tavoitteista: ihmisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta sekä palvelujen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden parantamisesta.  Epäilyksen perusteluina toimii kolme tekijää; ensinnäkin se, että terveydenhuoltojärjestelmän kustannukset ovat jo nyt kansainvälisesti vertaillen erittäin kilpailukykyiset. Sen lisäksi väestön ikärakenne kehittyy kustannuskehityksen kannalta erittäin epäedullisesti tulevan vuosikymmenen aikana, ja kolmanneksi valtavan suuren uudistuksen aiheuttamat siirtymäkustannukset tulevat todennäköisesti olemaan huomattavat (satoja miljoonia euroja) 2020-luvulla.

Continue reading

« Older posts