Jatkuvan oppimisen humussa – jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä?

Piia Björn

Kesän kynnyksellä monilla on mielessä häät. Poikkeusaikanakin ihmisillä on tarve virallistaa suhteitaan; kertoa kaikille, että haluan sitoutua olemaan juuri tämän ihmisen kanssa nyt ja aina. Tai ainakin luvataan kovasti yrittää, onnistumisesta kun kukaan ei oikeasti voi etukäteen tietää. Kukin vihitään omalla tyylillään – sen voi tehdä luonnon helmassa, kirkossa, meren rannalla, kotona. Kuitenkin tietyt lainalaisuudet pätevät toimituksessa. Onpa hääpari kuinka moderni tahansa ja häät suorastaan avantgardea, tyypillisesti silti halutaan jostakin perinteestä pitää kiinni, kuten siitä, että asusteista löytyy tutun hokeman mukaisesti jotakin uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä.

Myös jatkuva oppiminen (continuous learning) on aina vain vahvistuen elämänkestoinen kumppani. Se on alakäsite elinikäiselle oppimiselle (lifelong learning). Jatkuvaa oppimista tarkastellaan tässä blogikirjoituksessa hääperinteen viitekehyksessä, sillä se sopii suorastaan yllättävän hyvin meneillään olevaan koulutuspoliittiseen muutokseen. Käytä hetki tähän syventymiseen ja haaveile vapaasti samalla kesäisestä häähumusta!

Continue reading

Työvoiman liikkuvuus on tärkeä osa eurooppalaista identiteettiä

""

Maija Ojala-Fulwood

Liikkuvuus on tunnusomainen piirre ihmislajille. Näin väittää arvostettu historioitsija ja muuttoliiketutkija Patrick Manning teoksessaan Migration in World History (2005). Hänen mukaansa ihmisten siirtyminen paikasta ja kulttuuripiiristä toiseen on oleellinen osa ihmislajin kehityskulkua. Ihmisten muuttoliike voidaan nähdä myös yhtenä historian muutosvoimana, jolla on yhtäaikaisesti paikallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia vaikutuksia. Yksi suurimmista liikkuvuuden motiiveista on muuttaminen työn perässä tai parempien työmahdollisuuksien toivossa.

Turun yliopistolla on vahvat perinteet historiallisessa muuttoliiketutkimuksessa. Käynnissä oleva tutkimushankkeeni ”Liikkuvuuden hallinta esimodernissa Pohjolassa” sijoittuu osaksi tätä tutkimusperinnettä. Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa tarkastelen, miten eri toimijat kuten kruunu, kirkko ja kaupungit pyrkivät kontrolloimaan ihmisten liikkuvuutta Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla. Päähuomio on työperäisessä siirtolaisuudessa ja sen eri muodoissa.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on analysoida, oliko maallisten toimijoiden migraatiopolitiikka reaktiivista, eli ensisijaisesti reagointia vallitsevaan tilanteeseen, vaiko proaktiivista eli suunnitelmallista pitkällä tähtäimellä. Lisäksi tavoitteena on tutkia käsityöläisammattikuntien roolia liikkuvuuden hallinnassa. Tässä kirjoituksessa valaisen aihettani tarkemmin.

Continue reading

Kun pelko tuli kylään

Pekka Hänninen profiilikuva

Pekka Hänninen

Vuoden 2020 piti olla yliopiston juhlavuosi – alkuun päästiin hyvin, mutta juhlavuotena sitä kauhean moni ei valitettavasti tule muistamaan. Talouselämän ennusteet ovat myös kovin synkät ja Varsinais-Suomen positiivinen rakennemuutos lähti osin kääntymään negatiiviseen suuntaan jo ennen kevään tapahtumia.

Tätä kirjoittaessani olemme edelleen haasteiden keskellä – pääsykokeista on päätetty ja niitä on aloiteltukin, mutta miten tuo kaikki lopulta onnistuu ja minkä verran kokeista tulee valituksia, on hämärän peitossa. Kuinka paljon tutkimustoimintamme kärsi katkosta? Mikä on tilanne syksyllä – palaammeko etäopetukseen? Tietysti voisi siteerata erästä tunnettua turkulaista tulevaisuuden odotuksista – jätetään se nyt kuitenkin historian kirjoista luettavaksi.

Kaikkein huolestuttavin piirre tässä keväässä on kuitenkin selkeä muutos ihmisissä. Pelko on tullut osaksi arkeamme. Astmaatikkona saatan yskähdellä joskus – nyt huomaan, että pidättelen, ihan niiden aluksi saatujen synkkien katseiden takia ja tietysti oma pääkin tekee nyt jo kepposia tässä.

Continue reading

Hiilijalanjälki yliopiston haasteena

Kalle-Antti Suominen

Koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen poikkeustilanne tuntuu täyttävän jokapäiväisen elämämme kaikki hetket. On kuitenkin tärkeää, että kriisin keskellä huomioimme edelleen ne haasteet ja pitkän aikavälin tavoitteet, jotka eivät suinkaan pyyhkiydy pois tilanteesta huolimatta. Kestävän kehityksen tavoitteita on pystyttävä pitämään yllä niin pandemian aikana kuin sen laannuttua. Yksi näistä on Turun yliopiston tavoite olla toiminnassaan hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä.

Viime syksynä laaja-alainen työryhmä arvioi Turun yliopiston hiilijalanjälkeä ja määritteli siihen kuuluvia asioita. Tulokset julkaistiin vuodenvaihteessa ja ne saivat huomioita niin yliopistossa kuin sen ulkopuolella. Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on edellyttänyt kaikilta korkeakouluilta arviota hiilijalanjäljestä osana tänä keväänä käytäviä sopimusneuvotteluja kaudelle 2021–2024.

Olemme Turun yliopistossa jakaneet avoimesti laskentamme perusteita muille korkeakouluille ja kaikille kiinnostuneille. OKM:n selvityksen mukaan olemme avoimen tieteen ja tutkimuksen edelläkävijä Suomessa, joten aateluus toki velvoittaa. Kestävä kehitys on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia, jossa parhaiten pääsemme eteenpäin yhteistyöllä.

Continue reading

Kohti monen nopeuden Euroopan unionia

Kimmo Elo

Kaksikymmentäviisi vuotta on pitkä aika, kokonainen neljännesvuosisata. Sellaisen ajallisen kaaren aikana ehtii tapahtua paljon niin yksilön elämässä, yhteiskunnassa tai maailmanpolitiikassa. Tuollaisen aikajänteen aikana tapahtuu monia asioita, jotka tapahtumahetkellään vaikuttavat mullistavilta murroksilta, mutta jotka ajan kuluessa asettuvat osaksi pidempää kaarta, limittyvät muihin tapahtumiin ja tasoittuvat hetken vuorista tai laaksoista aikajanan pieniksi töyssyiksi tai kuopiksi. Monesti tämä tasoittuminen tapahtuu, kun jokin vielä suurempi muutos muuttaa niitä asteikkoja, joilla mittaamme tapahtumien merkitystä.

Kaksikymmentäviisi vuotta tulee tänä vuonna kuluneeksi siitä, kun Suomi yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa liittyi Euroopan unioniin. Vuosi oli 1995, kylmän sodan symbolin, Berliinin muurin murtumisesta oli kulunut kuusi vuotta, Neuvostoliiton hajoamista muutama vuosi vähemmän. Lyhyessä ajassa Euroopan poliittiset mannerlaatat olivat liikkuneen paljon, jälkijäristykset tuntuivat ja vaikuttivat edelleen kun Suomi mietti ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan 1990-luvun alussa. Aikalaislähteiden kertomana historian aikajana näyttäytyi tuolloin monille Linnanmäen vuoristoratana, kun mullistukset ja murrokset seurasivat toisiaan. Onnen kukkuloilta laskettiin hetken päästä kovaa vauhtia alas, kun murroksen negatiiviset vaikutukset loivat epävarmuutta, pelkoakin.

Continue reading

TYYlikästä vappua vietetään tänä vuonna etänä

TYYn kulttuurisektori

Aloittaessa toimintaansa vuoden 2020 TYYn hallitus halusi panostaa opiskelijakulttuuriin valitsemalla kaksi opiskelijakulttuurivastaavaa. Tehtävään valikoituneilla Marilla ja Jamilla on kummallakin omat toisiaan täydentävät vahvuudet ja vastuut. Vuosi lähti vauhdikkaasti käyntiin yhteistyössä TYYn tapahtumatuottajan kanssa. Vapun suunnittelu nousi esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja kukin sektorin toimija lähti työstämään omaa vastuualuettaan perinteisen TYYlikkään vapun kaavan mukaisesti. Yhteistyö oli hyvin toimivaa ja asiat etenivät suunnitellusti.

Maaliskuussa alkoi tapahtua: Tapahtumatuottaja kertoi siirtyvänsä uusiin tehtäviin. Heti luotiin suunnitelma vapun järjestelyjen vastuiden siirtämisestä hallituksen jäsenille, kunnes uusi tapahtumatuottaja olisi valittu. Muutoksesta huolimatta järjestelyt edistyivät, kunnes kaikki yhtäkkiä pysähtyi, kun Suomen hallitus piti ensimmäisen koronaviruksen rajoitteita koskevan tiedotustilaisuutensa. Tilanteen luoman epätietoisuuden vuoksi kaikki vappusuunnitelmat olivat hetken jäissä. Kysymykset vapun toteutumisen osalta toistuivat muissakin Suomen ylioppilaskunnissa ja keskustelua käytiin aktiivisesti. Tässä vaiheessa perinteinen vappu ei ollut vielä täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta esitettiin myös ideoita siirretystä vapusta yhteisenä ennalta sovittuna ajankohtana. Etävappu nähtiin myös potentiaalisena vaihtoehtona, jos perinteisiä suuria vapputapahtumia ei voitaisi järjestää.

Continue reading

Monipuolisuus on yliopiston vahvuus myös poikkeusaikana

""

Louis Clerc

Tunnetko, hyvä blogin lukija, Wakanda-nimisen maan? Jos vastauksesi on kielteinen, älä sure: kyseistä valtiota ei ole oikeasti olemassa. Wakanda on Marvel Comicsin supersankarin Black Pantherin eli kuningas T’Challan valtakunta, salainen ja mielikuvituksellinen afrikkalainen valtio, joka kuvaillaan sarjakuvissa ”maailman tieteellisesti kehittyneimpänä kansankuntana”. Marvelin sarjakuvissa tiede on usein eräänlainen taikavoima, jolla fiksut ihmiset keksivät tapoja uhmata luonnonlakeja. Fantasioitu versio luonnontieteistä on kuin teknologinen taikasauva, joka syntyy ilman perustutkimusta, heti sovellettavana.

Uudessa, amerikkalaisen kirjailijan Ta-Nehisi Coatesin kirjoittamassa Black Pantherin versiossa, Wakandaa kohtaa kuitenkin uusi vihollinen, johon yksin teknologia ei oikein tepsi. Monimutkainen terroristiorganisaatio nostaa kansan kuninkaansa vastaan, Wakandan hyvinvointijärjestelmä ja yhteiskunnallinen koheesio hajoavat, vallankumous jakaa maata. Sitä vastustaessa T’Challa tarvitsisi enemmän kuin teknologiaa: tietoa historiasta, filosofiasta, yhteiskunnallisista ilmiöistä, kulttuurista, psykologiasta, kehityspolitiikasta jne. Juoni etenee sarjakuvassa vauhdikkaasti, mutta tämän lähtöasetelma voi hyvin toimia vertaiskuvana yliopiston roolista. Kriisien tai rutiinin aikana yliopistot täyttävät lakisääteisiä tehtäviään parhaiten tarjoamalla monipuolisia tutkimusympäristöjä ja yhteisöjä, joissa yhteistyö on helppoa ja joissa harrastetaan sekä perus- että soveltavaa tutkimusta, pitkäaikainen ja strateginen tutkimus rahoitetaan, ja eri tasot otetaan huomioon.

Continue reading

Pandemia lykkää ylikulutuspäivää

Timo Vuorisalo

Kuten tiedämme, ihmiskunta käyttää aivan liikaa luonnonvaroja. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta on jo vuosien ajan mitattu maailman ylikulutuspäivän ajankohdalla. Ylikulutuspäiväksi kutsutaan sitä päivää, jolloin ihmiskunnan ekologinen jalanjälki kunakin vuonna laskennallisesti ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonekaasupäästöjä. Viime vuonna ylikulutuspäiväksi saatiin heinäkuun 29. päivä, mihin mennessä olimme siis jo ehtineet käyttää ne luonnonvarat, joiden olisi pitänyt riittää koko vuodeksi. On todennäköistä, että pandemian aiheuttama taantuma siirtää vuoden 2020 ylikulutuspäivää jonkin verran myöhemmäksi, tai ainakin ylikulutuspäivän aikaistuminen voi pysähtyä. Näin ainakin tapahtui vuonna 2008 alkaneen taantuman jälkeen.

Kestämätön luonnonvarojen kulutus, niin uusiutuvien kuin uusiutumattomien, on uhka ilmastolle. Viruspandemia aivan ilmeisesti pienentää maapallon ilmastopäästöjä kuluvana vuonna, vaikka vaikutuksen suuruus luonnollisesti riippuu pandemian kestosta sekä siitä, miten suhtaudumme luonnonvarojen käyttöön ongelman poistuttua päiväjärjestyksestä. Jos kulutusjuhla alkaa pandemian jälkeen entistäkin kiihkeämpänä, voi vaikutus jäädä lyhytaikaiseksi.

Continue reading

Ameba kirkastukoon eli miten suoriudumme yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta

""

Miia Tuominen

""

Oona Ylönen

Istumme myöhäisellä lounaalla yliopiston ruokalassa ja keskustelumme johtaa tutun aiheen ääreen. Olemme alkaneet kutsua tätä aihetta amebaksi.

Tiedelehden mukaan ameba on vaeltaja, joka muuttaa liikkuessaan koko ajan muotoaan venyttäen solustaan esiin valejaloiksi kutsuttuja ulokkeita. Se potkii itseään eteenpäin. Valejaloilla voi myös syödä. Meille ameba kuvaa kokemusta siitä, millaista on työskennellä yliopistolla asiantuntijatehtävässä, jonka ydin on vuorovaikutuksen rakentaminen tieteiden ja työelämätoimijoiden välille. Tämä ameba hakee ja muuttaa jatkuvasti muotoaan tutkimuksen koulutuksen ja työelämän yhdyspinnoilla. Se potkii itseään eteenpäin yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja monialaisuuden tavoitteista, jotka ovat kaikille yliopistossa työskenteleville yhteisiä.

Continue reading

Koronavirus katkoo myös toimitusketjuja: vaikutus on syvä, nopea ja kestää pitkään

Lauri Ojala

Tämä juttu ei ole aprillipila, vaikka vain jokunen kuukausi sitten kirjoitettuna se olisi sitä voinut olla. 1.4.2020 tulee päivälleen 23 vuotta siitä, kun aloitin tasavallan presidentin nimittämänä Turun kauppakorkeakoulun logistiikan professorin virassa. Moni asia on niistä ajoista muuttunut: enää ei pressat proffia nimittele, eikä ole virkojakaan – mutta jotain virkaa professoreilla ehkä kuitenkin vielä on.

Merkkipäivääni saan siis ”juhlia” seuraamalla sitä mullistusta, jota koronavirus maailmalla aiheuttaa paitsi mittavana inhimillisenä kärsimyksenä myös ennennäkemättömänä taloudellisena tuhona. Pitäydyn kirjoituksessani jälkimmäisiin vaikutuksiin talouden ja toimitusketjujen kannalta.

Yksi pysähdyttävimmistä talouden indikaattoreista koronaviruksen aiheuttamasta shokista maailman ja erityisesti euromaiden talouteen on ns. ostopäällikköindeksi (PMI), joka ennakoi teollisen tuotannon lyhyen aikavälin muutosta. Euroalueen PMI on maaliskuussa 2020 nopeasti romahtanut alimmilleen sen noin 20-vuotisen historian aikana.

Continue reading

« Older posts