Kirjoittanut Otava Niemelä
Taustaa
Suvivirsi on suomalaisille tuttu virsi, jota lauletaan usein koulujen päättäjäisissä ja kevätjuhlissa. Suvivirsi on käännetty alun perin ruotsinkielisestä laulusta En Sommarwisa. Se lisättiin vuonna 1694 painettuun ruotsinkieliseen virsikirjaan. Tämä vuonna 1695 käyttöön otettu virsikirja oli Ruotsin kirkon ensimmäinen virallinen virsikirja, ja sitä käytettiin Ruotsissa 1700-luvun ajan ja Suomessa vielä pidempään. Nykyään Sommarwisa tunnetaan virtenä nimeltä Den blomstertid nu kommer. Suvivirsi käännettiin suomeksi 1700 ja käännös lisättiin pienin muutoksin suomenkieliseen virsikirjaan vuonna 1701.
Suvivirren alkuperä on kuitenkin hämärän peitossa. Säveltäjästä ei ole tietoa, ja alkuperäisen ruotsinkielisen sanoituksen tekijäksi pitkään väitetyn Israel Kolmodinin osallisuus on hyvin huteralla pohjalla. Suomenkielisen käännöksen tekijäksi on väitetty Erik Cajanusta, mutta tästäkään ei ole vahvoja todisteita. Sanoitusten alkuperästä ei siis ole varmuutta.
Tässä kirjoituksessa esittelen Sommarwisan ja Suvivirren alkuperäisiä ja nykyisiä sanoituksia. Kaikkiaan kuudesta säkeistöstä tarkastelen virsien ensimmäistä, toista ja viimeistä säkeistöä.
Ruotsinkielisten sanoitusten vertailua
Ensimmäisen säkeistön sanoista örter on vaihdettu sanaan gröda, joka on merkitykseltään laajempi ja luontuu myös mukavasti alkusoinnultaan sanojen gräs ja gror yhteyteen. Kaksi viimeistä säettä käsittelevät auringon voimaa kevään saapuessa. 1700-luvun ruotsissa aurinkoon viitattiin sen kieliopillisen suvun mukaan persoonapronominilla hon (Tå hon oss skrider närmar), mutta nykyruotsissa tilalla on demonstratiivipronomini den. Alkuperäistekstissä veisataan auringon tulevan lähemmäs (skrider närmar), mutta nykyvirressä aurinko saa maan vihertämään (med grönska täcker).
| Vuoden 1694 virsikirja | Vuoden 1986 virsikirja |
| THen blomstertid nu kommer / Med lust och fägring stor / Nu nalkas liufwe sommar / Tå grås och örter gror. Then blida sol upwärmer Alt hwad warit dödt; Tå hon oss skrider närmar / Blir thet på nyjo födt. | Den blomstertid nu kommer med lust och fägring stor. Nu nalkas ljuvlig sommar då gräs och gröda gror. Den blida solen väcker allt det som varit dött. Den allt med grönska täcker, och allt blir återfött. |
Toisessa säkeistössä on ensimmäistä säkeistöäkin vähemmän sanastoon liittyviä muutoksia, ainoastaan attribuutin grönskand’ tilalle on vaihdettu rika. Lisäksi voi panna merkille, että vanhassa käännöksessä kaksi viimeistä säettä ovat jatkumoa edellisistä ja kaksoispisteen käyttö korostaa niiden yhteyttä. Uudemmassa versiossa kaksi viimeistä säettä muodostavat ikään kuin erillisen kehotuksen (Låt oss).
| Vuoden 1694 virsikirja | Vuoden 1986 virsikirja |
| The fagra blomsterängiar / Och åkrens ädla säd / The grönskand’ örtesängiar / Och alla gröna träd / The skola oss påminna Gudz godhets rikedom: At wi Gudz nåd besinna / Som räcker åhret om. | De fagra blomsterängar och åkerns ädla säd, de rika örtesängar och alla gröna träd skall oss var dag påminna Guds godhets rikedom. Låt oss den nåd besinna som räcker året om. |
Viimeisessä säkeistössä koko jälkimmäinen puolikas säkeistöstä on muuttunut. Viimeisen säkeistö loppuosassa sanastoa on muokattu perusteellisesti, mutta ajatus on edelleen sama. Alun perin väkevä sanavalinta on saanut abstraktimman ja runollisemman sävyn, kun jalanjäljistä tihkuva runsaus (Tin fotspor drype af fetma) on nykyvirressä korvattu maan hedelmällisyydellä (fruktbarhet av höjden).
| Vuoden 1694 virsikirja | Vuoden 1986 virsikirja |
| Wälsigna åhrets gröda / Och watna tu wårt land: Gif oss nödtorstig föda; Wälsigna siö och strand. Tin fotspor drype af fetma. Bespisa med titt ord / Och med thess liufwe sötma / Oss uppå thenna jord. | Välsigna årets gröda och vattna du vårt land. Giv alla mänskor föda, välsigna sjö och strand. Gjut fruktbarhet av höjden ned till den vida jord. Uppfyll vår själ med fröjden och sötman av ditt ord. |
Mielenkiintoista mielestäni on, että muutoksista huolimatta riimipari jord–ord on säilytetty. Kumpikin kuuluu edelleen keskeisesti luterilaiseen perussanastoon.
Suomenkielisten sanoitusten vertailua
Vuoden 1701 sanoituksen ensimmäisen säkeistön jälkipuolisko on melko erilainen nykyiseen verrattuna. Siinä esimerkiksi mainitaan, että aurinko tekee kuolleesta taas elävää, kun taas uudemmassa versiossa sana kuolleet on kierretty ja sen sijaan korostetaan uuden luomista ja elämää: se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. Ensimmäisessä säkeistössä on alku kuitenkin pysynyt lähes täysin samana.
| Vuoden 1701 virsikirja | Vuoden 1986 virsikirja |
| JO joutu armas aica / Ja Suwi suloinen / Joll caunist caiken paican / Caunista cuckainen. Nyt armas Auring meitä / Taas lähte lähemmäx / Hän cuolleet hauto / heitä Jäll teke eläwäx. | Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. |
Toisessa säkeistössä näkyykin jo paljon enemmän muutoksia versioiden välillä. Virsikirjassa olevan käännöksen sanavalinnat Yrtti tarhat ja ymbär Wuoden ain mukailevat pitkälti alkuperäistä ruotsinkielistä sanoitusta (örtesängiar ja åhret om). Nykyversio on sen sijaan irtautunut ruotsinkielisestä tekstistä, ja siinä yrttitarhojen sijasta puut metsän huminoivat ja asiat tapahtuvat vuosi vuodelta. Mielenkiintoinen muutos on myös se, että säe Ne meillem muistuttawat suurt hywytt’ Jumalan on muutettu muotoon Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala. Kun vanhassa suomennoksessa puhutaan Jumalasta, niin uudemmassa puhutaan suoraan Jumalalle.
| Vuoden 1701 virsikirja | Vuoden 1986 virsikirja |
| Ne nijtyn cuckat corjat / Ja Laiho laxosa / Nijn ylpiät Yrtti tarhat / Puut wehriät werasa / Ne meillen muistuttawat / Suurt hywytt’ Jumalan / Jong caick ain nähdä saawat / Juur ymbär Wuoden ain. | Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta. |
Vanhan ja uuden version viimeinen säkeistö eroavat huomattavasti toisistaan. Merkitys on suurin piirtein sama, mutta sanoja on siirrelty ja korvattu melko reilulla kädellä.
| Vuoden 1701 virsikirja | Vuoden 1986 virsikirja |
| Ann maa tääll caswons canda / Wacons myös liota; Meill tarpet tahdoisit anda / Maan / meren siunata / Ann Askeles tiucku raswast / Meit ruoki sanallas / Suo maistam sit’ ain makiast / Nijn Sielu on autuas. | Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas. |
Lopuksi
Ensimmäinen suomenkielinen sanoitus mukailee alkuperäistä ruotsinkielistä sanoitusta enemmän kuin uudempi versio. Joissain kohdissa sanat tuntuvat tönköiltä, mikä on ymmärrettävää, kun kyseessä on näinkin suora käännös.
Ruotsinkielisissä versioissa ei ole loppujen lopuksi paljoa eroa. Suomenkielisissä sanoituksissa sen sijaan esiintyy paljonkin hyvin selviä muutoksia. Selkeimmät muutokset olivat viimeisessä säkeistössä. Molemmissa on vanhalle kirjakielelle ominaisia ortografisia piirteitä, jotka ovat sittemmin poistuneet käytöstä.
Lähteet
- Colme uutta Hengellistä ja Jumalista Wirttä 1700.
- Laine, Esko M. Suvivirsi pähkinänkuoressa.
- Lehtonen, Tuomas M. S. 2012. Jo joutui armas aika. Maailman paras maa. Toim. Anu Koivunen.
- Psalmbok 1694.
- Psalm 1–325 i den ekumeniska psalmboken 1986. Wikipedia.
- Svenska Akademiens ordbok.
- Uusi Suomenkielinen Wirsi-Kirja 1701.
- Virsikirja 1986.