Kirjoittanut Sofia Koivunen

1700-luvun loppupuolella suomen kirjakieli oli vähäisessä käytössä, ja sitä käytettiin lähinnä hengellisissä kirjoituksissa. Sivistyneistö osasi ruotsia ja latinaa, joita oli osattava opiskelujen mahdollistamiseksi. Tästä huolimatta Anders Lizelius otti riskin ja päätti alkaa toimittamaan suomenkielistä sanomalehteä. Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli kulttuuri-, tiede-, talous- ja tiedotuslehti. Lehti ilmestyi vuosina 1775 ja 1776.

Kiinnostuin Lizeliuksen käyttämistä suomalaisista paikannimistä, sillä sanomalehdessä joistakin suomalaisista paikoista käytetään ruotsinkielistä nimeä. Lehdessä mainitut paikat voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella, onko niistä ollut sanomalehden ilmestymisaikaan jo vakiintunut suomenkielinen nimi käytössä vai ei. Otin tähän kirjoitukseen muutaman sanomalehdessä esiintyvän nimen, ja tutkin hieman niiden taustoja. Valitsemistani nimistä vain Karjalalla on ollut vakiintunut suomenkielinen kirjoitusasu Lizeliuksen sanomalehden ilmestymisen aikaan.

Espoo esiintyy Lizeliuksen kirjoituksissa nimellä Esbo. Espoon erilaisia kirjoitusasuja on ollut mm. Espåå vuonna 1540, ruotsiksi Esbå ja Espå 1800-luvulla. Suomenkielinen Espoon pitäjä mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1847. Nimen taustalla on todennäköisesti joen nimi, Äspå. Äspe tarkoittaa haavikkoa ja å jokea. On myös tulkittu, että nimen taustalla voisi olla miehen nimi, Esbjörn, joka on lyhentynyt Espeksi.

Helsingin suomenkielinen nimi on esiintynyt kirjoitettuna ensimmäisiä kertoja vasta 1700-luvun puolivälissä. Siihen asti se on ollut Helsingfors tai Fors, ja Lizeliuskin käyttää nimeä Helsingfors. Esimerkiksi Turun Wiikko-Sanomat käytti muotoa Helsingforsissa vielä 1830-luvulla. Helsingistä on käytetty ruotsalaismurteissa nimeä Helsing, ja sen lisäksi on esiintynyt muotoja Helsingeborgh ja Helsinghborgh. Niillä on todennäköisesti viitattu kaupungin suojaksi rakennettuun linnoitukseen.

Inkoon Lizelius on kirjoittanut muotoon Ingo, vaikka ruotsiksi se olisi Ingå. Tuolloin kuitenkin kirjoitusasuissa oli paljon vaihtelevuutta, ja kyse voi olla painovirheestäkin. Inkoon suomenkielinen nimi on mukaelma ruotsinkielisestä nimestä. Nimen tausta voi olla muinaisruotsalaisessa miehen nimessä Inge ja ruotsin sanassa å, mutta voi myös olla mahdollista, että vanhan ruotsalaiskylän Ingebyn mukaan olisi nimetty lähellä sijaitseva joki ja sittemmin pitäjä, Ingå. Kirjallisesti Inkoon suomenkielinen nimi esiintyy 1800-luvun loppupuolella.

Sanomalehdessä Karjala on muodossa Kareli (ruots. Karelen). Karjala-nimen taustalla on sana karja, ja karjalalla tarkoitetaan karjamaata. Karjalainen puolestaan on tarkoittanut seudun asukasta ja lopulta kokonaista heimoa. Koska karjalaiset tunnetaan kuitenkin metsästäjinä, kalastajina ja turkiskauppiaina, on mahdollista, että sanalla on tarkoitettu sotajoukkoa eikä karjanhoitajia. Suomeksi Karjala mainitaan jo Mikael Agricolan Uudessa testamentissa.

Lähteet

• Suomalainen paikannimikirja.
• Suomenkieliset Tieto-Sanomat. [Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.]
• Svenska ortnamn i Finland 2024.