Kalenteri on almanakan ydin ja melkoinen tietopaketti. Kalenterin ympärille almanakkaan on koottu muutakin hyödyllistä tietoa, kuten markkinapäivät ja yleishyödyllisiä kirjoituksia, mutta myös varsinaisille kalenterisivuille on mahdutettu paljon asiaa. Tiiviiseen muotoon pakattu tieto tekee vanhoista kalentereista jopa vaikealukuisia. Mitä kaikkea silmä voikaan erottaa kalenterin numeroiden, symboleiden, lyhenteiden ja nimien täyttämiltä sivuilta?
Vanha ja uusi luku
Kalenterin sivu on jaettu sarakkeisiin, joissa tiedot on esitetty allekkain. Vasemmalta oikealle katsoen ensimmäisenä mainitaan päivämäärä, ja päivämäärä on myös sivun oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa. Almanakoissa oli päivämäärä sekä vanhan luvun eli juliaanisen ajanlaskun että uuden luvun eli gregoriaanisen ajanlaskun mukaan. Aluksi vasemmassa sarakkeessa oli vanha luku ja oikeassa uusi luku, mutta sarakkeiden järjestys vaihtui vuoden 1753 maaliskuun kalenteriaukeamalla Ruotsin siirryttyä helmikuussa gregoriaaniseen ajanlaskuun. 1700-luvun almanakoissa vanha luku oli viimeisen kerran vuoden 1792 kalenterissa, mutta se palasi suomalaisiin kalentereihin vuonna 1810 Suomen siirryttyä osaksi Venäjää ja esiintyi viimeisen kerran vuoden 1918 kalenterissa.
Viikonpäivät
Ensimmäisen päivämääräsarakkeen jäljessä on viikonpäiväsarake. Vanhoissa almanakoissa viikonpäivät ilmaistiin pienaakkosilla a, b, c, d, e, f, g. Kirjaimet eivät viittaa tiettyyn viikonpäivään, vaan vuoden ensimmäiseksi päiväksi osunut viikonpäivä oli a, olipa viikonpäivä mikä tahansa. Se kirjain, joka osui ensimmäiselle sunnuntaille, oli kyseisen vuoden sunnuntaikirjain. Tiettyyn viikonpäivään viittaavat lyhenteet M, T, K, T, P, L, S otettiin käyttöön vuoden 1787 almanakassa. Tiistailla ja torstailla oli siis sama lyhenne. Käytäntö jatkui vuoteen 2008, jolloin almanakassa alettiin käyttää lyhenteitä ma, ti, ke, to, pe, la, su.
Nimet
Seuraavassa, selvästi leveämmässä sarakkeessa on allekkain nimiä. Ne muodostavat nykyisen nimipäiväkalenterin rungon, mutta ovat oikeastaan vielä 1700-luvulla jäänne vanhasta pyhimyskalenterista, joka vasta vähitellen on muovautunut varsinaiseksi nimipäiväkalenteriksi. Tähän sarakkeeseen on sijoitettu myös tietoja pyhäpäivistä. Tärkeitä nimiä ja päiviä on painettu vanhimmissa kalentereissa punaisella värillä. Kun punaisen painovärin käytöstä kalentereissa luovuttiin vuonna 1763, tärkeät päivät osoitettiin erilaisin symbolein, kuten tähdellä tai oikealle osoittavalla etusormella.
Saarnatekstit
Nimien kanssa samaan sarakkeeseen on merkitty pyhäpäivien kohdalle tieto päivän saarnatekstistä. Se on ilmaistu lyhyellä raamatunlauseella tai tiivistyksellä raamatunkohdasta, ja raamatunlauseen jäljessä on lyhenne ja numero, jotka viittaavat raamatunkirjaan ja lukuun. Muista almanakan tiedoista poiketen saarnatekstin tiedot eivät ole allekkain, vaan ne muodostavat usean sarakkeen levyisen rivin. Raamatunlauseen edellä on käytetty huomion kiinnittämiseen joskus sisennystä ja usein erilaisia symboleita.
Eläinradan merkit
Melko lailla keskellä kalenterisivua on sarake, jossa on eläinradan merkkejä. Vaikka symbolit ovat samoja kuin horoskooppimerkit, kyse ei ole horoskoopista, vaan symbolit edustavat eläinradan tähdistöjä ja niiden avulla osoitetaan Auringon, Kuun ja planeettojen välisiä suhteita. Vuonna 1750 eläinradan merkkien rinnalle tuli toinen sarake, johon oli merkitty tietoa kuun vaiheista. Välillä sarakkeessa on kellonaikoja numeroina, välillä tiuhaan tavutettua tekstiä, joka etenee kapeana kaistaleena ylhäältä alaspäin, mikä tekee sarakkeesta hankalalukuisen.
Säätiedot
Eläinradan merkkien ja oikeanpuoleisen päivämääräsarakkeen väliin jää leveähkö sarake, johon on sijoitettu muun muassa sääennustuksia. Sarakkeen lukeminen on paikoitellen hankalaa, koska säätä ennustavien lauseiden sanat on ladottu allekkain. Sarakkeessa on myös lyhenteitä, numeroita ja symboleita, joilla kuvataan taivaankappaleiden välisiä suhteita ja kuun vaiheita. Joskus nimisarakkeesta on voinut siirtyä nimi tähän, ja usein myös saarnatekstien tiedot ulottuvat tähän sarakkeeseen asti.
Tuulet
Kun vanhan luvun eli juliaanisen ajanlaskun mukaisen päivämäärän ilmoittamisesta kalentereissa luovuttiin, oikeanpuoleinen sarake vapautui uudelle tiedolle. Vuonna 1793 siinä alettiinkin ilmoittaa tietoja tuulesta. Sarakkeen otsikkona oli lyhenne Tuul., ja myös sarakkeen tiedot oli ilmaistu lyhentein, jotka oli selitetty kalenterin ensimmäisellä aukeamalla. N, O ja V tarkoittivat pohjois-, itä- ja länsituulta. Koillis-, kaakkois-, lounais- ja luoteistuulten lyhenteet olivat NO, SO, SV ja NV. Lisäksi oli lyhenne T, joka tarkoitti tyventä, tyyntä. Ilmansuuntien nimityksistä itä, kaakko, länsi ja luode olivat nykyisenlaiset. Pohjoista nimitettiin pohjaksi, koillista itäpohjaksi ja lounasta merilänneksi. Ilmansuuntien lyhenteet eivät perustuneet ilmansuuntien suomenkielisiin nimityksiin, vaan ruotsin sanoihin nord, ost, syd ja väst.
Vaikka almanakoissa lounaasta ja erityisesti lounaistuulesta on käytetty nimitystä merilänsi, vanhassa kirjakielessä on tunnettu myös sanat lounas, louna ja lounainen. Niillä ei ole kuitenkaan viitattu pelkästään lounaiseen ilmansuuntaan, vaan ne ovat voineet tarkoittaa myös etelää ja kaakkoa. Pohjoisen merkityksessä on vanhassa kirjasuomessa käytetty pohja-sanan lisäksi länsimurteista johdosta pohjainen. Muodon pohjoinen on Savon murteista välittänyt kirjakieleen runoilija ja pappi Abraham Poppius vuonna 1818. Väli-ilmansuunnan nimitys koillinen on tullut kirjakieleen vasta vuonna 1836, kun Elias Lönnrot esitti ilmansuuntien nimijärjestelmän aikakauskirjassaan Mehiläinen.
Auringon nousut ja laskut
Vuonna 1750 kalenteriaukeaman alalaitaan lisättiin taulukkomaisesti tiedot auringon nousu- ja laskuajoista. Taulukossa ilmoitetaan lyhentein päivä (P.), tunti eli hetki (H.) ja minuutti (m.), ja lisäksi kellonajan edellä on joko sana kello tai lyhenne kel. Auringon nousu- ja laskuajat olivat käväisseet kalenterissa suppeammin esitettyinä jo vuonna 1727.
Lähteet
- Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja.
- Levenstam, Thorsten 1984: Almanackan som kulturbärare.
- Oja, Heikki 2013: Aikakirja. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.