Blogi

Saako tekoäly selvää 1700-luvun reseptistä?

Posted by Tanja Toropainen on

Kirjoittanut Hilda Hietanen

Päätin testata 1700-luvun reseptillä leipomista ja kokeilla, olisiko tekoälystä apua reseptin suomentamisessa ja modernisoimisessa. Vanhoja reseptejä löytyy esimerkiksi Anna Maria Rückerschöldin kirjasta Den Nya och Fullständiga Kok-Boken (1796), joka reseptien sisältämistä ainesosista päätellen oli suunnattu yhteiskunnan parempiosaisille jäsenille. Kirjoittaja edustaa 1700-luvun hyötyajattelua, joka nykyäänkin on ympäristösyistä nostanut päätään: ruoka on kallisarvoista ja hävikki hyödynnetään. Rückerschöld neuvoo lukijaa siinä, miten jonkin reseptin voi tehdä eri tavalla, på annat sätt, tai miten jäljelle jäävistä kananmunanvalkuaisista voi tehdä marenkia. Tuolloin ruoka-aineksia yhdisteltiin mielikuvituksellisesti toisiinsa, esimerkkinä luuydinkakku, jonka sekaan laitettiin rusinoita ja härän tai lampaan talia eli rasvakudoksista eroteltua rasvaa.

Monen reseptin nimessä kuvaillaan adjektiivein ja etumäärittein millainen herkku on kyseessä: En mindre kostsam (kustannuksiltaan edullisempi), Engelsk (englantilainen) tai Mandel- (manteli-). Varsinkin kakkuohjeita on 1700-luvun reseptikirjoissa niin paljon, ettei niille kaikille jaksettu keksiä nimiä, vaan ne erottuivat muista nimityksillä, kuten en god kaka (hyvä kakku) tai en annan kaka (toinen kakku). Silmiini osui sana hyvä ja valitsin helpolta vaikuttavan reseptin ”Goda Wafflor”. Nykyruotsin vohvelia tarkoittava våffla on lainautunut alasaksan sanasta wafel.

Alkuperäinen ruotsinkielinen resepti fraktuuralla kirjoitettuna.
Alkuperäinen ruotsinkielinen resepti.

Ensiksi muutama sana reseptin kielestä. Ruotsin ortografia oli 1700-luvulla hieman erilaista kuin nykyisin. Esimerkiksi v-kirjaimen kirjoitusasu oli vaihdellut (hw, fw, w) jo 1600-luvulta asti, ja monista uudistusyrityksistä huolimatta vasta vuoden 1906 uudistuksen jälkeen merkintä vakiintui v:ksi.  Myös monien sanojen kirjoitustapa on muuttunut, esimerkiksi jäst (hiiva) kirjoitettiin muotoon gäst.

Tekoäly selvisi hyvin vanhojen sanojen suomentamisesta, ja esimerkiksi uppgäst-partisiipin se käänsi oikein: kohonnut. Kruka-sanan kohdalla se kuitenkin modernisoi aavistuksen verran ja käyttää kattila-sanaa. Kruka on nykyruotsissa ruukku, mutta 1700-luvulla se tarkoitti myös keittoastiaa.

Tekoälyn alkuperäinen suomennos

Herkulliset vohvelit.

Kolme neljännestä markkaa hyvää sulatettua voita vatkataan kattilassa yhden markan hyvän vehnäjauhon kanssa, kuusi munaa vatkataan vaahdoksi yhdessä kourallisella raastettua mantelia, hieman jauhettua kardemummaa, kaksi ruokalusikallista jauhettua sokeria ja raastettua sitruunankuorta, sekoitetaan kattilassa; lisätään kaksi ruokalusikallista vettä liotettua hiivaa ja puolitoista neljännestä kupillista sokeria; kattila asetetaan lämpimään ja kun taikina on hyvin kohonnut, se paistetaan voidellussa vohveliraudassa; ollessaan vielä lämpimiä, ne ripotellaan sokerilla ja kanelilla.

Ohjeistin sitten tekoälyä luomaan reseptistä modernin version. Nyt rennommilta kuulostavat passiivit (vatkataan, ripotellaan) muuttuivat käskymuodoiksi (vatkaa, ripottele), joita on nykyresepteissä tapana käyttää.

Tekoälyn modernisoima versio

Herkulliset vohvelit

Tarvitset:

  • 150 g sulatettua voita
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 6 munaa
  • 1 kourallinen mantelirouhetta
  • ripaus jauhettua kardemummaa
  • 2 rkl sokeria
  • raastettua sitruunankuorta
  • 2 rkl vettä, johon on liotettu hiivaa
  • 1 ¼ dl sokeria
  • voita paistamiseen
  • sokeria ja kanelia tarjoiluun

Valmistus:

  • Vatkaa sulatettu voi ja vehnäjauhot kulhossa.
  • Vatkaa munat vaahdoksi toisessa kulhossa ja lisää joukkoon mantelirouhe, kardemumma, sokeri ja sitruunankuori.
  • Sekoita munaseos varovasti voi-vehnäjauhoseokseen.
  • Lisää joukkoon veteen liotettu hiiva ja puolet sokerista.
  • Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa.
  • Paista kohonnut taikina voidellussa vohveliraudassa kullanruskeiksi.
  • Tarjoile lämpiminä ja ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Miten tekoäly arvioi vanhoja mittoja? Mittojen muuntamisessa vaaditaan matikkapäätä. Esimerkiksi markka painaa puoli naulaa eli noin 200 g. Tekoäly osasi tulkita oikein, että tre fjerndels mark eli kolme neljännestä markkaa painaa 150 g.

Sokeri mainitaan alkuperäisessä reseptissä kaksi kertaa, mutta tekoäly erehtyy tekemään kermasta sokeria, jolloin se mainitaan kolme kertaa. Leivoin tekoälyn ohjeiden mukaan, jolloin taikinasta tuli kerman puuttumisen vuoksi tönkköä. Sokerin kanssa oli vaikea pysyä laskuissa senkin takia, että mitat muuttuvat joka kerta. Halfannat qvarter söt grädda eli puolitoista neljännestä kupillista kermaa on laskujeni mukaan noin 4 dl, mutta tekoäly oli tulkinnut sen 1 ¼ dl:ksi sokeria. Reseptiä testatessani taikinaan päätyi lopulta sitäkin vähemmän, noin desi, sillä muuten syöjältä putoaisivat hampaat suusta.

Kaksi kanelisokerilla höystettyä vohvelia lautasella.
Kanelisokeri sopii vohveleiden päälle. Kuva: Hilda Hietanen.

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa. Mantelilastut eivät häirinneet paistoa, eikä kokonainen sitruunankuori ollut liian kirpeä, vaan maku oli tasapainoinen. Tekoälystä on siis apua kielen ja mittojen tulkkina, mutta aivan sokeasti sitä ei kannata seurata.

1700-luvulta peräisin olevia vohvelirautoja.
1700-luvun tyylinen vohvelirauta. Kuva: Caroline Léna Becker, Wiki Commons.

Lähteet