Ruotsissa ja Suomessa oli käytössä vuoteen 1699 asti juliaaninen kalenteri, josta käytetään myös nimitystä vanha luku. Juliaaninen kalenteri oli ollut Euroopassa käytössä yli 1600 vuotta, ja ajan kuluessa se oli alkanut poiketa vuodenajoista, mikä jo sinänsä oli hankalaa, sillä esimerkiksi juhannus oli siirtynyt 12 vuorokautta kesäpäivänseisausta myöhemmäksi. Kirkon kannalta asian teki vielä hankalammaksi se, että kalenterin epätarkkuus heijastui pääsiäisen viettoon. Pääsiäisen paikka oli sidottu kalenteriin säännöllä, jonka mukaan pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina ja kevätpäiväntasaus puolestaan on maaliskuun 21. päivä. 1500-luvun jälkipuoliskolla oltiin tilanteessa, jossa kevätpäiväntaus osui kuitenkin jo maaliskuun 11. päivään. Katolinen kirkko päätti korjata asian, ja näin syntyi gregoriaaninen kalenteri, joka kulkee paremmin tahdissa todellisen vuodenkierron kanssa. Se johtuu juliaanista kalenteria tarkemmasta karkauspäiväsäännöstä. Roomalaiskatoliset maat siirtyivät gregoriaaniseen ajanlaskuun pääosin vuosina 1582 ja 1583, mutta protestanttisissa maissa muutosta vitkasteltiin.

Protestanttisissa maissakin tunnustettiin gregoriaanisen kalenterin edut, mutta kalenteria ei haluttu ottaa käyttöön sellaisenaan, vaan gregoriaanisen kalenterin pohjalta laadittiin oma versio, ns. parannettu kalenteri. Siinä oli sama karkauspäiväsääntö kuin gregoriaanisessa kalenterissa, mutta pääsiäissääntö perustui tähtitieteeseen: pääsiäisen paikka laskettiin todellisen kevätpäiväntasauksen ja todellisen täydenkuun mukaan. Parannettu kalenteri otettiin käyttöön vuosina 1700–1701 Saksan, Sveitsin ja Alankomaiden protestanttisissa osissa sekä Tanskassa ja Norjassa. Parannetun kalenterin valinneissa maissa elettiin samassa tahdissa katolisten maiden kanssa, ja ilmeisesti myös pääsiäisen vietto osui käytännössä samaan aikaan, vaikka pääsiäissääntö olikin erilainen.

Myös Ruotsissa siirryttiin vuonna 1700 osittain gregoriaaniseen kalenteriin, uuteen lukuun, mutta Ruotsissa ei otettu käyttöön gregoriaanista – eikä parannettua – kalenteria sellaisenaan, vaan sekä karkauspäivä- että pääsiäissääntö olivat erilaiset kuin gregoriaanisessa ajanlaskussa. Pääsiäisen laskemisessa noudatettiin juliaanisen kalenterin perinteistä pääsiäissääntöä, ja karkaussääntö oli aivan omanlaisensa. Ruotsissa noudatettu ajanlasku ei siis ollut juliaaninen, ei gregoriaaninen eikä parannettu – vaan ruotsalainen.

Ruotsalainen ajanlasku

Ennen pitkää, itse asiassa melko pian, oma ajanlasku ja omintakeisen karkauspäiväsäännön noudattaminen alkoivat aiheuttaa ongelmia. Tarkoituksena oli ollut mukauttaa ruotsalainen kalenteri vähitellen gregoriaaniseen jättämällä väliin yksitoista karkauspäivää vuosina 1700–1740. Tästä olisi seurannut, että Ruotsissa käytetty kalenteri olisi poikennut muista Euroopan kalentereista neljänkymmenen vuoden ajan, eikä poikkeama olisi ollut vakiosuuruinen, vaan se olisi muuttunut yhdellä päivällä joka neljäs vuosi. Kalenteriuudistuksista keskusteltiin 1700-luvun ensimmäiset vuosikymmenet ja muutoksia tehtiin kuninkaallisten asetusten turvin.

Oli muodostunut traditioksi, että vanhan ja uuden luvun väli oli kymmenen päivää. Kalenteriuudistuksen vuonna 1700 oli käymässä niin, että ero gregoriaanisen kalenterin uuteen lukuun oli venymässä yhteentoista päivään. Ruotsissa haluttiin ilmeisesti pitää kiinni traditiosta ja tehtiin päätös, että vaikka vuosi 1700 oli karkausvuosi sekä juliaanisessa että gregoriaanisessa kalenterissa, Ruotsissa karkauspäivä jätetiin pois. Näin onnistuttiin säilyttämään perinteinen kymmenen päivän ero gregoriaaniseen kalenteriin, mutta siirryttiin harmillisesti eri aikaan juliaanisen kalenterin kanssa, sillä nyt ruotsalainen kalenteri oli yhden päivän edellä juliaanista kalenteria. Kaiken kukkuraksi, vaikka karkauspäivät oli tarkoitus jättää väliin neljänkymmenen vuoden ajan, vuosina 1704 ja 1708 ruotsalaiseen kalenteriin kuitenkin lisättiin karkauspäivä.

Tilanteen selkiyttämiseksi Ruotsissa palattiin vuonna 1712 juliaaniseen kalenteriin. Asia ei kuitenkaan onnistunut aivan tuosta vain, koska ruotsalainen kalenteri oli nyt päivän edellä juliaanista. Jotta ruotsalainen ja juliaaninen kalenteri saatiin synkronoitua keskenään, vuonna 1712 ruotsalaisessa kalenterissa oli kaksi karkauspäivää. Vuoden 1712 helmikuussa olisi siis 30 päivää. Almanakassa 30. päivän kohdalle oli merkitty sana tilökelsedag eli lisäyspäivä.

Vieläkään kaikki ei ollut kohdillaan. Naapurimaissa Tanskassa ja Norjassa vietettiin pääsiäistä parannetun kalenterin mukaan, ja Ruotsissa pääsiäinen oli aika ajoin eri aikaan kuin naapurimaissa. Niinpä Anders Celsius ehdotti, että Ruotsikin siirtyisi tähtitieteelliseen pääsiäissääntöön. Näin tapahtui vuonna 1737. Nyt kalenteri noudatti kyllä juliaanista päiväystä, mutta pääsiäinen saattoi osua eri paikkaan kuin juliaanisessa kalenterissa. Ruotsissa ja Suomessa vietettiinkin vuonna 1742 pääsiäistä jo 14. maaliskuuta ja vuosina 1744 ja 1750 18. maaliskuuta. Kuulemma tapaukset olivat herättäneet ihmettelyä ulkomaita myöten. Kalenteria piti siis vielä korjata.

Vuoden 1753 kalenteriuudistus

Ruotsissa siirryttiin uudestaan gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753, mutta vieläkään gregoriaanista kalenteria ei otettu käyttöön täsmälleen alkuperäisessä muodossa, vaan Ruotsissa päätettiin jatkaa tähtitieteellisen pääsiäissäännön käyttämistä. Ruotsissa otettiinkin siis käyttöön gregoriaanisen kalenterin muunnelma, parannettu kalenteri, joka oli käytössä vielä muun muassa Tanskassa ja Saksassa. Niissä tähtitieteellisestä pääsisäissäännöstä luovuttiin 1775 ja 1776.

Gregoriaaniseen ajanlaskuun siirtyminen toteutettiin niin, että vuoden 1753 kalenterista jätettiin yksitoista päivää pois. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että helmikuussa oli vain 17 päivää, ja helmikuun 17. päivästä siirryttiin suoraan maaliskuun ensimmäiseen.

Nykyihmiselle yhdentoista päivän poistaminen kalenterista olisi katastrofi, ja epämukavaa se oli 1700-luvullakin. Asia pelotti ihmisiä, ja ihmiset kokivat kruunun varastaneen heidän elämästään yksitoista päivää. Kalanteriuudistus nostatti vastalauseita, mutta vastustus ei pystynyt estämään siirtymistä uuteen lukuun.

Ruotsissa ja Suomessa oli vielä käytössä erilainen pääsiäissääntö kuin gregoriaanisessa kalenterissa. Parannetun kalanterin pääsiäissääntö kumottiin Ruotsissa vuosina 1823 ja 1844 annetuilla kuninkaallisilla julistuksilla. Määräykset eivät enää koskeneet Suomea, josta oli tullut osa Venäjää. Suomi olikin jonkin aikaa ainoa maa maailmassa, jossa oli käytössä parannettu kalenteri. Suuriruhtinaan määräyksestä Suomessakin alettiin vuoden 1869 alusta noudattaa gregoriaanista kalenteria pääsiäissääntöä myöten.

Lähteet

• Ajan tasalla. Suomalainen kalenteri tänään. Toimittaneet Onerva Ollila, Asko Palviainen ja Minna Saarelma-Paukkala. Otava, Helsinki 2019.
• Bring, Samuel E.: Almanackan som officiell publikation. Svenska kalendern 1949.
• Levenstam, Thorsten 1984: Almanackan som kulturbärare.
• Lindqvist, Herman 2000: Historien om Sverige. Nyttan och nöjet.
• Oja, Heikki 2013: Aikakirja. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.
• Ölander, Victor 1957: 1700-luvun kalenteriuudistukset ja niiden jälkivaikutukset almanakassamme. Teoksessa Suomen almanakan juhlakirja.